Käy helposti niin, että kun yhtä suuretta
parannetaan, niin toinen heikkenee. Talvella on erilaiset haasteet kuin kesällä.
Huoneen lämpötilan hallinta on nykyisin
ehkä helpointa – vaikkapa termostaatti on jo vanha hyvä keksintö.
Talvipakkasilla lämmitykseen kuluu enemmän
energiaa kuin kesällä, mutta se edellä mainittu termostaatti pitää lämpötilan
haluttuna, jos on toimiva lämmitysjärjestelmä. Toki voi esiintyä vaikkapa
vetoa, mutta se jääköön tarkastelun ulkopuolelle.
Kesähelteet tuovat oman haasteensa –
tarvitsee jäähdyttää huonetta jotenkin – kätevimmin ilmalämpöpumpulla,
jota minä kutsun tässä tapauksessa ilmakylmäpumpuksi. Pumppu siirtää
liikaa lämpöä ulos ja puhaltaa viileää ilmaa sisälle, jotta lämpötila
pysyy halutuissa rajoissa.
Sopiva lämpötila riippuu asukkaasta.
Minulla olohuoneessa noin 22 ºC on hyvä. Kaikki päälle 24 ºC on liikaa, eli
tarvitsee jäähdyttää. Makuuhuoneessa noin 18 ºC on hyvä. 17 astetta sopii
hyvin, mutta 19 astetta alkaa olla jo liian lämmintä makuuhuoneeseen – taas
tarvitaan jäähdytystä, että olisi hyvä elää omassa kodissa.
Mielestäni kodin sisäilman kosteuteen
kiinnitetään aivan liian vähän huomiota.
Talvipakkasilla ilma on helposti aivan liian
kuivaa. Siksi ainakin minä kostutan talvella ilmaa ilmankostuttimilla. Minun
mielestäni hyvä kosteusprosentti talvella on 40. Liian alhaisessa kosteudessa
iho ja limakalvot kärsivät – ei ole mukavaa. Liian korkea kosteus talvella
voi johtaa siihen, että esimerkiksi ikkunoiden sisäpuolelle muodostuu jäätä.
Kun ilmastointia tehostetaan, niin kosteutta karkaa ulos ja myös kostutukseen
on laitettava ”lisää kierroksia”.
Kesällä taas kosteus tahtoo sisäilmassa
nousta liian korkeaksi. Siihenkin auttaa edellä mainittu ”ilmakylmäpumppu”.
Sisäyksikön kylmään patteriin kondensoituu ilmasta vettä ja se kulkeutuu
putkea/letkua pitkin ulos.
Liian suuri kosteus voi jopa vaurioittaa
rakenteita ja/tai kasvattaa hometta.
Vieläkin harvemmin välitetään sisäilman
hiilidioksidipitoisuudesta – kannattaisi välittää.
Tämä on kuitenkin huomattavasti
hankalampaa kuin suhteellisen kosteuden pitäminen siedettävissä rajoissa.
Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on noin 430
ppm.
Kasvihuoneita varten on olemassa automaatiojärjestelmiä,
jotka lisäävät kasvihuoneisiin lisää hiilidioksidia, jotta
hiilidioksidipitoisuus pysyy halutussa arvossa – esimerkiksi 1000 ppm. Kasvit
kuluttavat kasvihuoneesta hiilidioksidia ja tuottavat happea. Ihminen puolestaan
tuottaa uloshengityksessään hiilidioksidia ilmaan ja kuluttaa ilmasta happea.
Kodissa se ihmisen uloshengityksessä oleva
hiilidioksidi nostaa helposti ilman hiilidioksidipitoisuuden liian korkeaksi –
yli 1400 ppm on liikaa mikä liikaa, vaikka se ei vielä ole vaarallista
ihmiselle. Siten kodin huoneissa täytyy mielestäni olla niin hyvä
ilmanvaihto, ettei sitä 1400 ppm hiilidioksidipitoisuutta ylitetä –
mieluummin ei yli 1000 ppm, vaikka olisi useita vieraita nostamassa
hiilidioksidipitoisuutta kodin ilmassa.
Talvella tulee ongelma, että ilmanvaihdon
tehostaminen vie mennessään kosteutta ilmasta, eli on löydettävä
kompromissi ilman kosteuden ja hiilidioksidipitoisuuden välillä. Tai sitten on
laitettava lisää kostutustehoa, joka tarkoittaa, että kostuttimille on
annettava lisää vettä ”vähän väliä”.
Itselläni on käytössä Suomen Lämpömittari
Oy:n Hiilidioksidimittari 9060. Se näyttää ilman hiilidioksidipitoisuuden
numeroarvona (ppm) ja lisäksi muuttaa taustaväriä liikennevalojen tapaan.
Vihreä tarkoittaa hyvää, keltainen varoittaa kohonneesta
hiilidioksidipitoisuudesta ilmassa ja punainen näyttää, että esimerkiksi
tarvitaan huippuimuriin lisää kierroksia tai tuuletusta.
Kyseinen hiilidioksidimittari on varsin hyvä
keksintö. Kun kodissa on vakiomäärä asukkaita, niin ilmastointi, lämmitys
ja kostutus ovat yleensä kunnossa, vaikka ulkoilman lämpötila vaihtelee. Kun
tulee useita vieraita, niin helposti unohtuu tehostaa ilmastointia ja ilman
hiilidioksidipitoisuus nousee. Mittari muistuttaa, että tarvitsee tehostaa
ilmastointia verrattuna normaalitilanteeseen.
Kokemus makuuhuoneesta
Kun makuuhuoneen ovi on päivällä
suljettuna, eikä siellä käy kukaan, niin illalla hiilidioksidimittari näyttää
noin arvoa 430 ppm, joka on ulkoilman normaali hiilidioksidipitoisuus.
Yöllä ilman hiilidioksidipitoisuus haluaa
nousta ihan luonnostaan, kun ihmisen uloshengityksessä on hiilidioksidia. Jokainen
ihminen tuottaa runsaasti hiilidioksidia. Jos ilmastointi on riittävän
tehokas, niin aamulla ilman hiilidioksidipitoisuus makuuhuoneessa on karkeasti
1000 ppm. Jos hiilidioksidipitoisuus menee reilusti yli 1000 ppm, niin
tuuletusta on lisättävä. Jos taas hiilidioksidipitoisuus ei nouse lähellekään
1000 ppm, niin sitten tuuletetaan lämpöä, eli energiaa, ”harakoille”.
Nyt ei olla helposti mitattavissa olevassa
suureessa, mutta kuitenkin tärkeässä asiassa arvioitaessa sisäilman laatua.
Vuonna 1987 suunnittelin ja rakennutin (osin
rakensin itse) ison omakotitalon perheelleni. Suunnittelin ja osin tein itse
ilmastointiin tuloilmakoneen ja poistoilmakoneen. Lisäksi oli tietysti
kompressori ottamaan talteen poistoilmasta lämpöä ja lämmittämässä
tuloilmaa. Kesällä päinvastoin jäähdytettiin tarvittaessa tuloilmaa.
Tuloilmakoneen ilmanotossa (rakennuksen pohjoisseinällä) oli tietysti ”sääskiverkko”,
ettei tuloilmakone ime sisälle kaikkea ulkona lentävää. Seuraavaksi oli
karkeasuodatin tuloilmakoneessa, sitten ihan oikea sähkösuodatin. Sähkösuodattimen
kennoa pesin silloin tällöin astianpesukoneessa – likaantui ulkoilmasta
varsin likaiseksi. Sähkösuodattimen jälkeen oli kattila keittämässä vettä
tuloilmaan, että ilmankosteus pysyi hyvänä. Silloinkin lähes 40 vuotta
sitten halusin hyvälaatuisen sisäilman talooni. Poistoilmakoneen patterin
suojana oli suuri ja paksu karkeasuodatin. Sitä piti silloin tällöin vaihtaa,
kun tuntui toimivan talon pölynimurina. On uskomatonta, miten paljon asumisesta
lähtee pölyä ilmaan, vaikka tuloilma on puhdistettu viimeisen päälle
puhtaaksi.
Edelleen haluan, että sisäilma on
kohtalaisen puhdasta. Ilman otossa on paksu karkeasuodatin ja lisäksi
hienosuodatin. Hienosuodatukseen käytän Makon ”Siitepöly- ja hyönteisesto
allergikoille” ohuen kankaan tapaista keksintöä. Olen kokeillut muitakin,
mutta tämä ”mako” on osoittautunut minulle parhaaksi.
Ei tule kuuloonkaan että, esimerkiksi
koivun siitepölyaikana, tuuletettaisiin avaamalla ovia tai ikkunoita.
Tavallisella pölynimurilla imurointi
paiskoo pölyhiukkasia ilmaan. Imurissa pitää olla erikseen poistoilmassa
suodatin, johon jää pienet hiukkaset, jotka ovat läpäisseet pölypussin.
Kunnollisella pölynimurilla huoneilma puhdistuu, mutta toki meteliä on liikaa
ja imuri myös nostaa huoneen lämpötilaa. Itselläni on todella hyvä pölynimuri
kunnon pölypusseilla ja muilla suodattimilla. Kaikessa ei kannata pihistää.
Se hyvä pölynimuri on ollut myös hyvin kestävä – tähän mennessä on
palvellut minua hyvin jo noin 20 vuotta, vaikka sillä on imetty pölyn lisäksi
myös mm. betonin porauspölyä, puun ja/tai maalin hiontapölyä, jne. Halvin
ei ole aina edullisinta pitkällä aikavälillä. Hyvä on, imurini on Miele
Active H.E.P.A. Käytän aina alkuperäisiä Mielen pölypusseja ja suodattimia.