Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
”Perjantaina helmikuun 22 p:nä käytiin
Sampakoskella (peninkulman päässä Lavian pohjoispuolella) taistelu, joka
lopullisesti vapautti Kankaanpään punaisten vastaisista ahdisteluista. Ympäristöön
lähetetyt tiedustelijat tiesivät kertoa, että Vihteljärven ja Lavian välillä
oli n. 200 punaista majoitettuna Niemen kylään ja yhtä monta Sampakoskelle.
Viimemainittuja lähdettiin yllättämään luutnantti A. Lyytisen johdolla. Päivän
koittaessa lähti vajalukuinen 4. komppania ja osia 3. komppaniasta n. 85 miehen
vahvuisina etenemään Sampakoskea kohti. Tultua kilometrin päähän Sampaan
talosta nähtiin vahva vihollisjoukko marssimassa Kankaanpäähän päin. Sitä
vastaan suunnattiin konekiväärituli, jolloin enimmät punaisista lähtivät
pakenemaan Suuriniemen taloa kohti. Valkoiset levittäytyivät nyt ampumaketjuun
maantien oikealle puolelle metsikön laitaan ja rupesivat verkalleen etenemään.
Mutta tuskin oli ketju ehtinyt erään Sampaan ja Laurilan talojen välimailla
ulosputkahtavan metsännokan kohdalle, kun vihollinen yht’äkkiä avasi räiskyvän
kivääri- ja konekivääritulen ja kävi sekin puolestaan hyökkäämään.
Maaston laadun vuoksi oli rintama venynyt liian pitkäksi ja heikoksi, melkeinpä
kiilan muotoiseksi. Sen kärkeä vastaan kohdisti vihollinen nyt hyökkäyksensä.
Asema oli vaarallinen ja käsikahakka näytti odottavan.”[i]
”Tilanne pelastettiin kuitenkin rivakoilla
vastatoimilla valkoisten taholta. Eräs etulinjassa makaava sotilas E. Oksanen,
joka oli kuulu monista sodan kuluessa suorittamistaan uroteoista, aiheutti
ensimmäisen hämmingin vihollisen riveissä viskaamalla niitä kohti joukon
mukaan varustamiaan käsikranaatteja. Samanaikaisesti avasi tri Loimarannan
johtama konekivääri, joka oli siirretty oikealle sivustalle, murhaavan tulen
aivan lyhyeltä matkalta. Sittenkun vielä oli saatu avuksi nelisenkymmentä
miestä 2. ja 3. komppanioista, johti jääkäri Isopuro valkoiset hyökkäykseen,
joka kerrassaan mursi vihollisen vastarinnan. Silmittömässä pakokauhussa
tungeksivat punaiset metsästä ulos aukealle. Konekiväärituli
kirjaimellisesti niitti niiden rivejä, kun syvä ja pehmeä lumi hidastutti
niiden pakenemista.”[ii]
”Vihollinen oli lyöty. Sen mieshukka nousi n. 80 kuolleeseen ja 6 vankiin, ja sotasaaliiksi saatiin yli 60 kivääriä, 1 konekivääri, tuhansittain panoksia y.m. Valkoisista kaatui 5 ja haavoittuneeksi ei merkitty ainoatakaan.”[iii]