Kuhmoisissa taistellaan 220218

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.

Joukkoja perustetaan

”Helmikuun alkupuoliskolla perustettiin luutnantti Sohlmanin johdolla komppania, johon kuului n. 120 miestä ja 2 konekivääriä ja joka 17 p:nä lähetettiin Jämsään. Kun siihen täällä liittyi lisäväkeä, jaettiin komppania kahtia: Sohlmanin komppaniaan, joka oli yhtä vahva kuin alkuperäinenkin, ja jääkäri M. O. Rantasalon komppaniaan, johon kuului n. 90 miestä. Näin muodostetun osaston päälliköksi määrättiin everstiluutnantti Bergström.

Rantasalo työnnettiin Kuhmoisiin, jonne punaiset heti sen jälkeen etelästä päin hyökkäsivät. Hänen Padasjokea kohti edennyt ratsupartionsa ilmoitti näet 20 p:nä, että vihollinen oli klo 6.30 ap. lähtenyt täältä marssimaan Kuhmoisiin päin. Bergström antoi Rantasalolle käskyn pidättää vihollista siksi, kunnes hän Sohlmanin komppanian kanssa saapuisi avuksi. Sitä paitsi lähetti Sysmän piiripäällikkö eversti Lindeman vahvistukseksi 100 miestä. Nämä eivät kuitenkaan ehtineet ottaa osaa taisteluun.”[i]

Taistelu

”Torstain, 21 p:n, aamuna hyökkäsi vihollinen Rantasalon kenttävartion kimppuun, joka oli asetettu Pälsilästä pohjoiseen olevan sillan luo. Vihollisen vahvuus oli n. 400 miestä, 2 konekivääriä ja yksi tykki, joka meni tuliasemaan kallionsalmen luo. Taistelun alkaessa peräytyi kenttävartio komppanian pääpuolustusasemaan, joka oli tienristeyksen kohdalla kirkosta lounaiseen. Punaisten kirkonkylään kohdistamalla tykkitulella ei ollut minkäänlaista vaikutusta, jos ei oteta huomioon sitä hämminkiä, minkä se aikaansai punaisten kuormastossa jäällä Varikan eteläpuolella. Hevoset kiitivät pillastuneina joka suunnalle, yksi laukkasi rekineen suoraan valkoisten syliin kirkonkylään, ja reen sisältö, raskas konekivääri valmiiksi ladattuine vöineen ja patruunalaatikkoineen, joutui valkoisille tervetulleena ja helppona saaliina.

Klo 1 aikaan päivällä saapui Bergström komppania Sohlmanin mukana Kuhmoisiin. Hän asettui asemiin kirkon kohdalle rintama eteläänpäin ja lähetti yhden joukkueen Rantasalon avuksi. Tämä voi kuitenkin pitää puoliaan omin voimin. Iltapäivällä vetäytyi vihollinen takaisin yli sillan, joka miehitettiin heti uudelleen. Punaiset olivat kaikkiaan menettäneet kymmenkunta kaatunutta.”[ii]

Uusi hyökkäys

”Seuraavana päivänä, perjantaina 22 p:nä, syntyi uusi taistelu. Tunnin kestäneen tykkitulen jälkeen kävi vihollinen klo 8.30 aamulla hyökkäykseen, mutta lyötiin takaisin ja peräytyi klo ½ 2 aikaan päivällä Padasjoelle päin.

Eversti Bergström arvioi raportissaan helmik. 22 p:ltä klo 12.30 ap. vihollisen vahvuuden 500 mieheksi, joista puolet venäläisiä, ja hänen molemmissa komppanioissaan oli kaiken kaikkiaan hiukan yli 200 miehen. Valkoisten tappiot olivat: 2 kaatunutta, 3 haavoittunutta ja 2 kadonnutta.”[iii]

Perustettiin pataljoona

”Lähinnä seuraavina päivinä muodostettiin Kuhmoisissa, jonne eversti Bergström päätti jäädä, n.k. Pohjois-Hämeen I pataljoona, johon kuului 3 komppaniaa, yhteensä 380 miestä ja 3 konekivääriä. Asetettiin varmistus ja ryhdyttiin tiedusteluun Padasjoen ja Längelmäen suunnilla.

Helmikuun 25 p:nä saatiin, osaksi vangeilta osaksi paikkakuntalaisilta, kuulla, että voimakkaat punaiset osastot Vehkajärvellä (n. 600 miestä) ja Padasjoella (n. 800 miestä) aikoivat yrittää ratkaisevaa taistelua Kuhmoisissa. Kummankin osaston piti tätä tarkoitusta varten yhtyä Kuokkalasta pohjoiseen olevassa tienristeyksessä ja yhdessä käydä hyökkäämään.”[iv]

Suomen armeijan ennakoiva isku

”Bergström päätti ripeän hyökkäyksen avulla ratkaista tilanteen valkoisten eduksi ja antoi sentähden 3:nnen komppanian päällikön, kapteeni Hans Kalmin tehtäväksi edetä osaston kanssa, johon kuului 2 komppaniaa, 2 konekivääriä, 20 ratsumiestä ja 20 hiihtäjää, Vehkajärvelle ja lyödä täällä oleva vihollinen. Kuhmoisiin jääneen komppanian tuli linjalla Torittu-Harmoinen suojata Kalmin liike.

Maanantain helmikuun 25 p:n kuluessa tiedusteli Kalm maastoa Vehkajärven luona, ja 26 p:n vastaisena yönä klo 12 lähti 3. komp., johon kuului Tuomarniemen metsänvartijakoulun oppilaita ja n. 60 Evon poikaa, etenemään pitkin Vehkajärven etelärantaa hyökätäkseen Vehkajärven kylän eteläpuolelta vihollisen selkään. 2. komp. eteni samaan aikaan pitkin Kuhmoisten-Vehkajärven maantietä ja lähetti Perkiön kohdalla hiihtojoukon, jonka piti kulkea Mattilan kylän kautta ja ilmestyä kirkonkylän pohjoispuolelle.

Maanantaina suoritetun tiedustelun aikana oli tarkoituksellisesti levitetty huhuja, että valkoiset tulevat hyökkäämään Kuhmoisista päin, ja punaiset odottivatkin hyökkäystä tältä suunnalta.

Aluksi, ½ 5 aikaan aamulla, joutui 2. komppania taisteluun. Tällä välin oli 3. komppanian onnistunut suorittaa kiertoliikkeensä, ja tuloksena oli vihollisen sekasortoinen pako yli Pajulan selän. Vihollisen tappiot nousivat 41 kaatuneeseen ja useihin haavoittuneisiin. Valkoisten saaliiksi jäi, paitsi muonakuormastoa, johon kuului n. 70 rekeä, kenttäsairaala, 38 kivääriä, 3400 panosta sekä rintamakanslia. Kalmin osasto palasi loistavalta retkeltään Kuhmoisiin klo 2 ip.

Siten oli punaisten hyökkäyssuunnitelma reippaasti tehty tyhjäksi. Sahalahti, Kuhmalahti ja Vehkajärvi olivat vapaat vihollisista, ja Padasjoen punainen joukko vetäytyi varovasti takaisin Maakeskeen.”[v]


[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 412-413

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 413

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 413-414

[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 414

[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 414-415

Vapaussota

Etusivulle

free counter