Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa
1.10.2026 ja poistettu melkein heti Ylläpidon toimesta.
Luettavissa Antero Ollilan omalta sivustolta
tämän linkin kautta:
Linkin takaa löytyy tämä teksti – tästä
eteenpäin Anteron blogikirjoitusta:
Kirjoituskieltoni loppui eilen ja kokeilen,
miltä kirjoittaminen tuntuu. Samalla tässä testataan, onko tuottamallani sisällöllä
vaikutusta kirjoituskieltoon. Viimeksi hyväksytty kirjoitukseni on huhtikuulta.
Poistettuihin kirjoituksiin voi tutustua omalla nettisivustollani: https://www.climatexam.com/blog
Puheenvuorossa esitetyt väärät tiedot
taustastani
Aina silloin tällöin jotkut kommentoijat
ovat kirjoittaneet vääriä tietoja taustastani. Viimeksi näin kävi 29.9.26 Jääskeläisen
blogissa nimeltä ”Ilmastoblogi”. Jostain syystä kommentointi kiertyi
minuun ilmastotutkijana.
Ensiksi Esa Mäkinen kirjoitti:
”Ollilan bannien syyksi voisi riittää jo se, että hän esiintyy
ilmastotutkijana. Hänhän on vain koneinsinööri ja helluntaisaarnaaja.”
Puheenvuoron sääntöjen mukaan ei saa esittää ”sukupuoleen, ikään,
syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai muuhun henkilökohtaiseen
ominaisuuteen liittyviä asiattomia viestejä”. Myös valheellisen tai perättömän
tiedon esittäminen on kielletty.
En ole koneinsinööri, enkä ole
helluntaisaarnaaja. Minulla ei ole mitään helluntailaisuutta vastaan eikä yli
päänsä mitään kenenkään uskonnollista vakaumusta vastaan. Se on henkilökohtainen
asia, jota sivistyneessä keskustelussa ei tuoda esiin ainakaan negatiivisessa
mielessä. Tein tästä eilen ilmoituksen ylläpidolle, mutta se ei ole
aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Ilmeisesti ns. ”denialistit” ovat tässäkin
suhteessa lainsuojattomia.
Samassa blogissa Jarkko Nikkilä kirjoitti:
”Eli olet samaa mieltä siitä, että Antero Ollila on öljyteollisuuden
marionetti, joka ei kykene keskustelemaan yhdestäkään ihmisen aiheuttamasta
ilmakehän CO2-pitoisuuden nousun haittavaikutuksesta.” Ei tämä sinällään
ole uutta eikä ensimmäinen kerta, kun minusta esitetään, että olisin öljyteollisuuden
etujen ajaja. Se ei pidä paikkaansa, en ole saanut euroakaan enkä ainuttakaan
dollaria öljyteollisuudelta ilmastonmuutostutkimustyössäni, joka alkoi 2011 jälkeen.
Tästä asiasta en vaivautunut tekemään ilmoitusta ylläpidolle.
Ulkopuolista rahoitusta ilmastotutkijana
olen saanut yhteensä n. 2500 euroa Aalto-yliopistolta kahden
tutkimusartikkelini kielen tarkastukseen dosentuuriaikanani. Tosin olen työskennellyt
kahteen otteeseen öljyteollisuuden palveluksessa: Nesteellä 80-luvulla, ja
2000-luvun alussa hollantilaisen insinööritoimisto Tebodinin tytäryhtiössä
Omanissa laatu-, ympäristö-, ja turvallisuusjohtajana.
En ole kommentoinut näitä syytöksiä
omissa tai muiden blogikirjoituksissa, koska ne ovat järkiään ulkona blogin
aiheesta. Toisaalta kokemukseni on, että tällaisia kommentteja esittävät
henkilöt ovat osoittaneet riittävän selvästi, että ns. keskustelu heidän
kanssaan ei onnistu.
Koulutustaustani
Suosittu väite on, että koulutustaustani
ei mahdollista ilmastonmuutostutkimuksen suorittamaista ja siitä syystä en voi
kutsua itseäni ilmastotutkijaksi. Otan aluksi päivitetyn esityksen
Puheenvuorosta taustastani:
”TkT, dosentti emeritus
(Aalto-yliopisto). Kannatan demokratiaa, markkinataloutta ja kansallisvaltioita.
Olen tutkinut ilmastonmuutosta 15 vuotta, jolloin julkaisuja on kertynyt 26.
Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiön
suuruuteen, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa, kasvihuonekaasujen
vahvuuteen, veden positiiviseen takaisinkytkentään, energiataseeseen ja hiilen
kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen
kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate Realists)
tieteelliseen neuvostoon ja olen allekirjoittanut Clintel-organisaation
julistuksen World Climate Declaration. Peruskoulutukseltani olen
prosessitekniikan DI ja TkL Oulun yliopistosta. Prosessitekniikan osaston
opetusohjelma oli ainutlaatuinen tekniikan alalla, joka perustui yksikköprosesseihin,
sisältäen mekaaniset, kemialliset, aineensiirron ja lämmönsiirron prosessit.
Näiden lisäksi opiskelin automaatiotekniikan kurssit, ja teinkin opinnäytetyöni
prosessidynamiikasta. TkT-väitökseni tein yritysten laatujärjestelmistä
TKK:ssa.”
Maallikolla saattaa olla käsitys, että
vain meteorologian koulutus luo edellytykset ilmastonmuutostutkijaksi. Se ei pidä
lainkaan paikkaansa, vaan ilmastonmuutoksen alalla työskentelee tutkijoita
hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Ilmastotiede eli klimatologia on
monitieteistä ja tutkijoiden tausta jakaantuu pääosin neljään alueeseen:
-
Meteorologi tai ilmakehätieteilijä: Tutkii ilmakehän fysikaalisia ja
kemiallisia prosesseja, kasvihuoneilmiötä ja sään ääri-ilmiöitä.
-
Fyysikko tai matemaatikko: Kehittää ilmastomalleja ja
tietokonesimulaatioita tulevaisuuden ilmastoskenaarioiden ennustamiseksi.
-
Paleoklimatologi tai geologi: Tutkii maapallon muinaisia ilmastoja
esimerkiksi jääkairausnäytteiden tai merisedimenttien avulla.
-
Ekologi tai biologian tutkija: Tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia
ekosysteemeihin, lajien sukupuuttoihin tai hiilinieluihin (kuten soihin ja
metsiin).
Ilmakehätieteilijä tutkii ilmakehän
fysikaalisia ja kemiallisia prosesseja, ja siihen minulla on edellytykset
prosessikoulutukseni kautta. Olen julkaissut artikkeleita maapallon
energiataseesta ja se on prosessi-insinöörin perusosaamista. Puhdas fyysikko
tai matemaatikko voi menestyksellä toimia ilmastonmuutostutkijana. Olen kehittänyt
ilmastomalleja ilmaston simuloimiseksi tietokonemalleilla ja dynaamiset
prosessisimuloinnit ovat olleet erikoisosaamistani DI- ja TkL-tutkintooni
liittyen. Hiilen kiertotutkimuksissani olen hyötynyt näitä taitoja yhdessä
kemiallisten prosessien tuntemisen kanssa.
Aika yllättäen olen tutkinut
kasvihuonekaasujen vahvuutta spektrianalyysien avulla, joissa hyödynnetään
molekyylifysiikan huipputietämystä HITRAN-tietokannan avulla. Olen käyttänyt
samaa ohjelmistoa, jota käyttävät mm. Nasan tutkijat. Eräs esimerkki tästä
on tutkimustulokseni CO2:n osuudesta kasvihuoneilmiössä. Sain CO2:n
osuudeksi 27 % samoissa ilmakehäolosuhteissa kuin kuuluisa Kiehl &
Trenberthin tutkimus vuodelta 1997 ”Earth’s annual global mean energy
budget” https://journals.ametsoc.org/view/journals/bams/78/2/1520-0477_1997_078_0197_eagmeb_2_0_co_2.xml
Tuossa tutkimuksessa on vain sellainen
”pieni” vika, että se on tehty tutkimuksessakin julkituodulla ilmakehän
koostumuksella nimeltä ”U.S. Standard Atmosphere 1976”. Kun tutkijat eivät
saaneet avaruuteen menevää pitkäaaltoista säteilymäärää tarpeeksi lähelle
mittaustuloksia, he pienensivät vielä ilmakehän vesipitoisuutta 12 %. Ilmakehämallin
alkukirjaimet U.S. tulevat sanoista United States, eli ilmastomalli ei ole
suinkaan globaalin ilmaston kasvihuonekaasu- ja lämpötilaprofiilien mukainen
vaan USA:n valtiollisen alueen mukainen. Kielh ja Trenberth suorittivat siis
laskelmansa ilmastomallilla, jossa oli lopulta hyvin tarkkaan vain puolet
globaalin ilmakehän keskimääräisestä vesihöyrypitoisuudesta. Sen takia CO2:n
osuus muodostui aika tarkkaan kaksinkertaiseksi, koska CO2 ja
vesihöyry absorboivat päällekkäin pääosin samalla aallonpituusalueella
14-16 mikrometriä. Kaikesta tästä ilmeisestä virheellisyydestä huolimatta
se on yksi eniten referoiduista alan tutkimuksista. Tosin IPCC ei ole enää
vuosiin käyttänyt siinä esitettyä energiatasetta, jonka luvut ovat
energiavirtojen mittaustarkkuuden rajoissa samat kuin omissa julkaistuissa
artikkeleissani, joiden säteilyvirrat perustuvat CERES-mittauksiin ja omiin
spektrianalyysilaskelmiini.
No, mitä tämä kertoo osaamisestani
ilmastonmuutoksen ydinalueella eli kasvihuonekaasujen vahvuuksien laskemisessa?
Päätelkää itse. Kuinka moni suomalainen ilmastotutkija on julkaissut
tutkimuksia aihealueista kasvihuonekaasujen vahvuus ja maapallon energiatase?
Ilmastomalleja on kritisoitu siitä, että
ne ovat yksinkertaisia ja yhden ulottuvuuden malleja. Nobel-voittaja Manabe käyttivät
samanlaisia yhden ulottuvuuden esityksiä.
Ratkaisevana tekijänä ilmastotutkijan pätevyydelle
pidetään julkaistujen artikkeleiden määrää arvostetuissa alan lehdissä.
Tutkimukseni on kaikki julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä, mutta valtaosa
niistä ei ole arvostettuja. Energy & Environment ja International Journal
of Climate Change Strategies and Management lasketaan sellaisiksi. Pidän
myös lehteä Science of Climate Change sellaisena. On yleisesti tunnustettu
tosiasia, että noin vuoden 2000 jälkeen artikkelit, joissa on saatu tuloksia,
jotka eroavat liian paljon IPCC:n ilmastonmuutostieteestä, eivät vaan onnistu
läpäisemään vertaisarviointia. Niihin syihin ei kannata mennä tässä
yhteydessä.
Lista julkaisuistani on nettisivustollani: https://www.climatexam.com/publications.
En olisi yllättynyt, vaikka tämäkin kirjoitukseni poistettaisiin. Syyksihän riittää melkein mikä vaan, jos on halua. Kritiikkini ja tutkimustulokseni IPCC:n tuloksia koskien ovat ilmeisesti se perussyy, että jos joku IPCC-kuiskaaja ilmoittaa, että taas Ollila esitti IPCC:n tieteen vastaisia väitteitä, niin muuta ei tarvita. Jos joku tekee sen, niin se on eri asia. Tässä jutussani ei mielestäni ole mitään IPCC-kritiikkiä, vaan pikemminkin päinvastoin: IPCC:n energiatase on omien tutkimustulosteni mukainen! Mikä sitten on IPCC:n kanta CO2:n osuuteen kasvihuoneilmiössä? Mielelläni referoisin, mutta IPCC ei raportoi sitä. Onko se jotenkin oleellista ilmastonmuutosasiassa? IPCC:n mielestä ei ilmeisesti ole.
--- ---