Vapaussota 200218 - Tykistökoulu

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.

Sotasaaliskalustoa

Kun Suomen Armeija riisui Venäjän miehitysjoukkoja aseista, niin samalla saatiin sotasaaliina tykkejä, ammuksia, hevosia ja muuta tykistön tarvitsemaa varustusta. Samoin punakapinallisilta vallattiin taisteluissa kalustoa. Osa tykeistä otettiin saaliin ottajien toimesta saman tien käyttöön – lähinnä yksittäisinä tykkeinä.

Siten ei saataisi kuitenkaan koskaan aikaiseksi tehokasta kenttätykistöä.

Tykistö tarvitsee kaluston ja varustuksen lisäksi asianmukaisen koulutuksen ja järjestämisen vähintäänkin jaoksiksi, mielellään pattereiksi.

Mitä tehdä?

Ylipäällikkö kenraali Mannerheim käski kuljettamaan vallatun tykistökaluston Pietarsaareen, jossa se voitaisiin inventoida, kunnostaa ja täydentää. Mannerheim tarvitsi nopeasti tykistöä eri rintamille.

Piti löytää organisaattori ja päteviä kouluttajia, sekä miehistöä pattereihin. Jääkäritykkimiehet olivat vielä Saksassa eikä heidän saapumisaikansa Suomeen ollut tiedossa.

Mannerheim vetosi ruotsalaisiin, että saisi vapaaehtoisia Ruotsista. Hän tarvitsi nopeasti ainakin yleisesikuntaupseereja ja tykistön upseereita. Ruotsin valtiovalta suhtautui pyyntöön torjuvasti, mutta vapaaehtoisia jopa karkasi Ruotsin armeijan riveistä vapaaehtoisiksi Suomen Vapaussotaan. ”Ensimmäiset vapaaehtoiset lähtivät jo helmikuun 7 p:nä Tukholmasta ja saapuivat 10 p:n aamuna Seinäjoelle, missä ilmoittautuivat ylipäällikölle.”[i]

Tykistökoulu Pietarsaareen

”Kun everstiluutnantti Nenonen ynnä hänen Oulun-retkellä muodostamansa patteri helmikuun 5 p:n tienoilla saapui Pietarsaareen, tapasi hän siellä vastassaan suurenmoisen sekasorron. Suuret määrät vähitellen saapuvaa tykistökalustoa täytti kukkuroinaan ratapihan, venäläiskasarmit olivat viheliäisessä kunnossa ja tungos ja vaikeudet yhä lisääntyivät sen kautta, että satamäärin Järjestyslipuston hylkäämiä hevosia lähetettiin Pietarsaareen.”[ii]

Adolf Hamilton

Ruotsalainen vapaaehtoinen tykistöupseeri kapteeni kreivi Adolf Hamilton sekä eräitä muita ruotsinmaalaisia tykistöupseereita saapui Pietarsaareen 11.2.1918. Hamiltonilla tuli olemaan tärkein osa Suomen armeijan tykistön järjestämisessä Vapaussodassa.[iii]

Nenonen ja Hamilton eivät tulleet toimeen keskenään. 13.2.1918 Nenonen lähti päämajaan tykistön ylitarkastajan ja päämajan ase-esikunnan päällikön toimeen. Hamiltonista tuli nyt »tykistöopetuskoulun» - eli tykistökoulun päällikkö.[iv]

Nopeasti tykistöä rintamalle

Eri rintamille tarvittiin nopeasti tykistöä ja sitä Tykistökoulu lähettikin varsin uskomatonta tahtia:

Yksi 87 mm tykki miehistöineen lähti Varkauteen 18.2.1918 jääkäriluutnantti Poukkulan johdolla.

Kranaatinheittopatteri neljällä heittimellä varustettuna lähti Vilppulaan 21.2.1918 luutnantti Ekströmin johdolla.

1. Patteri kahdella 87 mm tykillä lähti Satakuntaan 20.2.1918 kapteeni Enhörningin johdolla.

2. Patteri kahdella 87 mm tykillä lähti Jämsään 2.3.1918 kapteeni O. Palmen johdolla.

3. Patteri kahdella 87 mm tykillä lähti Savoon 20.2.1918 kapteeni Förbergin johdolla.

4. Patteri kahdella 87 mm tykillä lähti Jämsään 2.3.1918 kapteeni N. Palmen johdolla.

5. Patteri kahdella 76 mm tykillä lähti Karjalaan 2.3.1918 jääkäriluutnantti Pippingin johdolla.

6. Patteri kahdella 87 mm tykillä lähti Karjalaan 2.3.1918 kapteeni Haegerin johdolla.[v]

Ryssänupseeriongelma

Sadat jo koululle tulleet suojeluskuntalaiset lähtivät pois kun eivät halunneet palvella Venäjän armeijassa palvelleiden upseerien alaisuudessa. Samoin koulussa olevat jääkärit selittivät avoimesti, etteivät halunneet olla missään tekemisissä sellaisten kanssa, jotka olivat sodan edellä tai sen aikana palvelleet Venäjällä. Hamilton komensi ”ryssänupseerit” poistumaan ja ongelma oli ratkaistu – henkilöstöä virtasi taas parvittain tykistökoululle.[vi]

Saa tehdä mitä tahtoo

Hamilton piti yllä kovaa kuria ja järjestystä. Kahnauksiakin syntyi. ”Kerran kun tällainen tapaus toimitettiin ylipäällikön tietoon, lausui kenraali Mannerheim leikillisesti: »Hän saa tehdä mitä tahtoo, kunhan hän vain hankkii minulle pattereja.»”[vii]

Jääkärit Tykistökouluun

Jääkäriliike oli tärkeä myös Suomen kenttätykistön kehityksessä. Saksassa sotilaskoulutusta saamassa olleet suomalaiset muodostivat Saksassa Jääkäripataljoona 27:n, johon poikkeuksellisesti sisältyi myös kenttätykistöaselaji. Nämä jääkärit olivat saaneet hyvän tykistökoulutuksen ja myös taistelukokemusta. Mannerheim käski jääkäritykkimiehet Pietarsaaren Tykistökouluun rungoksi ja kouluttajiksi uusia pattereita, jopa patteristoja varten. Jääkäritykkimiehet saapuivat Tykistökouluun 28.2.1918.

Jääkärit olisivat halunneet perustaa hyvän koulutuksen saaneita tykistöjoukko-osastoja. Koulutukseen jääkärit olisivat halunneet käyttää kuusi viikkoa. Tykistökoulun johtaja majuri Hamilton oli kuitenkin saanut päämajasta määräyksen jouduttaa tykistöä marssivalmiiksi niin paljon kuin mahdollista ennen maaliskuun puoliväliä. Riitahan siitä tietysti tuli, mutta koulun johtaja sai jääkärit ymmärtämään, että tilanne rintamalla yksinkertaisesti edellyttää nopeampaa tahtia koulutuksessa ja joukkojen perustamisessa.

Kaksitykkinen 152 mm raskas kanuunapatteri lähti Vilppulan rintamalle 10.3.1918.

Jääkäripatteristo perustettiin pikavauhtia ja se lähtikin Pietarsaaresta rintamalle 12.3.-13.3.1918. Jääkäripatteristosta on oma artikkelinsa täällä. Jääkäripatteristossa oli kolme ihan oikeaa nelitykkistä patteria ja patteriston esikunta.

Toisen uuden kenttätykistöpatteriston (II divisiona) ensimmäisen patterin (13. patteri) päälliköksi tuli majuri Schleutker ja miehistöksekin osin Uudenkaupungin Suojeluskunnan Ahvenanmaan taisteluissa kokemusta saanutta miehistöä. Sekin patteri lähti Satakunnan rintamalle pikavauhtia 13.3.1918. Tämän toisen patteriston pattereissa oli taas vain kaksi tykkiä, eli oikeastaan ne olivat vain jaoksia. Rintamalle piti kuitenkin saada sinne sun tänne edes vähän kenttätykistöä. Pakko mikä pakko – Vapaussota oli tulossa ratkaisevaan vaiheeseen.

Sitten vedettiin hieman henkeä - seuraava patteri (2x87 mm kanuunaa) lähti Savon rintamalle 25.3.1918.

29.3.1918 saatiinkin sitten lähtemään rintamalle liuta kaksitykkisiä pattereita: Savoon 2x87 mm kanuunapatteri; Karjalaan 2x105 mm kanuunapatteri; ja Tampereelle kolme kahdella 122 mm haupitsilla varustettua patteria.[viii]

Tykistökoulu Tampereelle

Tampereen valloituksen jälkeen 8.4.1918 ruvettiin kuljettamaan miehistöä, hevosia ja kalustoa Pietarsaaresta Tykistökoulun uuteen sijoituspaikkaan Tampereelle.[ix]