Vapaussota 210218 – Mäntän hujakoilla Keski-Suomessa puolustaudutaan

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.

Väinönheimo

[Jääkäri Yrjö - jpu] ”Väinönheimo rajoittui, saatuaan eversti Wetzerin suostumuksen, 30 Keuruun suojeluskuntalaisella helmikuun 17 p:nä varmistamaan Kolhissa Länkipohjan-Kuoreveden-Jämsän tienristeyksen. Tämä oli kaikki, mitä tilanne vaati. Pienentyneen Mäntän reservin vahvistukseksi lähetettiin osa 4. komppaniaa (Kuortaneen suojeluskuntaa), päällikkönä kaupanhoitaja Kaatiala. Tämän johdosta voitiin 19 p:nä lähettää vielä 40 miestä Kolhiin.

Väinönheimon osasto oli nyt kokoonpantu kahdesta komppaniasta, 4:nnestä Kaatialan johdolla ja 6:nnesta Sytelän johdolla. Nämä olivat jaetut seuraaavasti: 80 miestä kummastakin komppaniasta Mäntässä ja Kuorevedellä, 40 miestä 4. komp:sta ja 30 miestä 6. kompsta sekä 1 konekivääri Kolhissa.”[i]

Uskaliaasti kenttävartio Eväjärvelle

”Jotta voitaisiin suojata Jämsässä olevia joukkoja, asetettiin helmik. 21 p:nä ryhmän vahvuinen kenttävartio Ouninpohjaan – 8 km Eväjärveltä kaakkoon Isojärven pohjoisimman lahden perukassa – sulkemaan Länkipohjasta Jämsään vieviä teitä. Lisäksi työnnettiin yksi kenttävartio Eväjärvelle varmistamaan Valkeejärven pohjoispäässä olevaa tienristeystä. Koko Kolhin miehistö siirrettiin nyt Eväjärven kylään ja sen pääpuolustusasema määrättiin yllämainittuun tienristeykseen. Toimenpide oli sangen uskallettu, kun ottaa huomioon, että etäisyys Mäntästä Kolhiin on n. 4 peninkulmaa ja maasto koko matkan hyvin metsäistä sekä että vihollinen kokosi voimakkaita joukkoja Länkipohjaan ja Vilkkilään tuskin 10 km:n päähän.”[ii]

Yhtämittaista partiotoimintaa

”Nämä seudut, kuten jo on mainittu, ovat kauttaaltaan metsänpeittämiä ja hyvin mäkisiä, ja varsinkin Kolhinselän kapean kaakkoispään länsirannalla kohoaa korkea harjanne, josta vihollinen helposti voi ampua kylän harvoja taloja. Tämän takia ylläpiti Väinönheimo yhtämittaista partiotoimintaa pitkin Eväjärveltä Kalkun myllyn kautta Vilkkilään johtavaa talvitietä. Partioina toimivat hiihtäjät ja Blåfieldin ratsumiehet. Myöskin Länkipohjan suuntaan partioitiin ahkerasti, pelottomat hiihtäjät tunkeutuivat usein aivan kylän laidalle. Tämän johdosta voitiin koko ajan säilyttää kosketus vihollisen kanssa sitäkin helpommin, koska punaiset eivät millään lailla salanneet aikeitaan.”[iii]

Kuhmoisten sivusta turvattu

”Eväjärven miehittäminen tuli hyvin tärkeäksi, kun everstiluutnantti Bergström Jämsästä käsin miehitti Kuhmoisen. Täten oli Kuhmoisten joukkojen oikea sivusta ja selkäpuoli turvattu.

Maanantaina helmik. 25 p:nä alkoi vihollinen osoittaa toimintahalua. Vahva 20-miehinen punainen partio yllätti Kalkun luona Blåfield’in ratsupartion. Kiivaan kahakan jälkeen vetäytyivät punaiset Vilkkilään. Samana päivänä hyökkäsi vahva punaisten taistelupartio Kuorevedelle, mutta täällä oleva kenttävartio löi sen helposti takaisin. Seuraava päivä kului rauhallisesti. Joukkue Kajaanin sissejä, joka 26 p:nä asetettiin Hämeenlahteen, muodosti tästä alkaen yhteyden Väinönheimon ja Bergströmin välillä.”[iv]

Hyökkäys 27.2.

”Odotettu hyökkäys tuli keskiviikkona helmik. 27 p:nä. Suurin voimin, käsittäen n. 300-400 miestä, ryntäsivät punaiset Lylystä ja Juupajoelta käsin Kuorevedelle. Mänttään jäänyt osa 4. komppaniaa lähetettiin vahvistamaan Kuoreveden kenttävartiota, ja näin saatiin hyökkäys toistaiseksi pysähtymään linjalle Lampisjärvi-Syväjärvi-Pihlaiskulma. Mutta punaiset hyökkäilivät kiivaasti ja tilanne oli uhkaava.

Kaikeksi onneksi piti jääkäri Kortteen komppanian (kuului Wilkmanin joukkoihin) tänä päivänä vapauttaa Eväjärven joukot. Väinönheimo päätti vapautuneella joukollaan, n. 60 miestä, joukkueenjohtaja Berggrenin johdolla suunnata vastaiskun Kuoreveden-Pihlaiskulman kautta punaisten sivustaan. Kortteen komppania viipyi kuitenkin siksi kauan, ettei Berggrenin osasto enää ajoissa ehtinyt taisteluun. Niinpiankun Eväjärvi oli luovutettu Kortteelle, kiiruhti Väinönheimo Kolhin kautta omien kiivaaseen taisteluun joutuneiden joukkojen luo johtaakseen henkilökohtaisesti puolustusta.

4. komp., joka oli asettunut asemiin Syväjärven pohjoisrannalle, lähetti yhden ryhmän häiritsemään vihollisen vasenta sivustaa. Ryhmäpäällikkö, kansakoulunopettaja Harju, suoritti tehtävänsä loistavasti. Rasittavan retken jälkeen läpi metsien yllätettiin vihollisen kuormasto ja kenttäkeittiö suurella maantiellä. Partio asettui edulliseen asemaan eräällä mäellä, josta voitiin vallita vihollisen selkäpuolella kulkevaa suurta Juupajoen maantietä sekä Syväjärven eteläpuolitse kiertävää talvitietä. Täältä voi Harju ylläpitää voimakasta ja tehokasta tulta punaisten vasenta sivustaa ja osaksi selkäyhteyksiä vastaan. Vihollinen, joka jo ehkä osittain oli menettänyt rohkeutensa yritettyään turhaan yli Syväjärven jään korkealla vastaisella rannalla asemissa olevaa puolustajaa vastaan, joutui nyt täydelliseen sekasortoon ja pakeni pakokauhun vallassa. Valkoisten vähälukuisuuden tähden hyökkääjien onnistui suurimmaksi osaksi paeta, mutta taistelupaikalle jäi vihollisilta kuitenkin lähes 50 kaatunutta. Valkoisten tappiot olivat 1 kaatunut, 3 haavoittunutta ja 2 kadonnutta.”[v]


[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 408-409

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 409

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 409-410

[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 410

[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 410-411

Vapaussota

Etusivulle

free counter