Täydennetty mm. lähdeviite VI 30.12.2007 Juhani Putkinen
Jotkut
väittävät, että Hitler olisi puheessaan sodan alussa sanonut Suomen olleen
liitossa Saksan kanssa hyökkäämässä Venäjälle.
Otetaanpa tähän lainaus siitä: ”Puheessa sanotaan näin: ”Im Bunde mit finnischen Divisionen stehen unsere Kamerad mit dem Sieger von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Soldaten unter dem Befehl des Erobers von Norwegen sowohl als die finnischen Freiheitshelden unter ihrem Marschall shützen Finnland”. (Yhdessä suomalaisten divisioonien kanssa seisovat toverimme Narvikin voittajan kanssa pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johtamat saksalaiset sotilaat sekä marsalkkansa johtamat suomalaiset vapaussankarit suojaavat Suomea.)
Päiväkäskyssään Hitler sanoi näin: ”Im Verein mit finnischen Kameraden stehen die Kämpfer des Siegers von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Divisionen unter dem Befehl des Erobers von Norwegen schützen gemeinsam mit den finnischen Boden.” (Yhdessä suomalaisten toverien kanssa seisovat Narvikin voittaneet taistelijat pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johdossa olevat saksalaiset divisioonat suojaavat yhdessä marsalkkansa johtamien suomalaisten vapaussankarien kanssa Suomen aluetta.)[i]
Hitlerin puhe koettiin Suomessa kiusallisena ja suomalaisiin
diplomaattiedustustoihin lähetettiin heti selitys, ettei Suomi ole liitossa,
eikä hyökkäämässä minnekään. Lukiessamme huolella näitä tekstejä
huomaamme, ettei niissä sanota mitään kummallista - aiotaan vain suojata Suomen
aluetta.
Kenraali
Erik Heinrichs: ”Sodan puhkeamisen yhteydessä Hitler julkaisi
kuuluisan päiväkäskynsä kesäkuun 22. päivältä 1941. Siinä mainittiin myös
Suomi. On esitetty kysymys, millä perusteilla Saksan valtakunnankansleri lausui
kuuluisiksi tulleet sanansa: »Kylki kyljessä suomalaisten toveriensa kanssa
seisovat Narvikin voittajat Pohjois-Jäämeren äärellä. Saksalaiset
divisioonat Norjan valloittajan johdossa samoin kuin suomalaiset vapaussankarit
oman marsalkkansa johdossa suojelevat Suomen aluetta.»
Hitlerin
päiväkäsky oli sekä varomaton että epäsuotuisa ajankohtana, jolloin -
teoreettisesti katsoen - vielä oli olemassa se mahdollisuus, että Suomi voisi
pysytellä sodan ulkopuolella (Suomi valtiona, mutta ei missään tapauksessa
sen alue). Asiallisesti katsoen ilmaisussa tuskin oli mitään väärää;
»suojelevat» merkitsi suojelemista, toisin sanoen saksalaiset auttaisivat
meitä puolustautumaan, jos maamme kimppuun hyökättäisiin, ja niinhän
Saksan sodanjohto eversti Buschenhagenin aikaisemman ilmoituksen mukaan halusi
tehdä siinäkin -
ja erityisesti
siinä - tapauksessa, ettei Saksa ollut (muulla tavoin) sodassa Neuvostoliiton
kanssa.
Samana
päivänä, kun tämä historiallinen päiväkäsky julkaistiin, Hitler
kirjoitti kirjeessään Mussolinille: »Otaksun, ts. olen varma siitä, että
Suomi - - - ilman muuta tulee osallistumaan tähän kamppailuun.» -
Näin tuskin
sovittaa sanojaan se, jolla on sopimus asiasta.”[ii]
Juuri näin asia on. Suomi EI ollut tehnyt Saksan kanssa liittosopimusta, eikä
edes sopinut osallistumisesta sotaan - paitsi sillä ehdolla,
että Venäjä ensin hyökkää Suomen kimppuun. Ja kuinka ollakaan Venäjä hyökkäsi
jälleen ENSIN Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.
Marsalkka
Mannerheim: ”...22. kesäkuuta 1941 -- kello 6.00 radioitiin Hitlerin tunnettu julistus, jossa mm.
lausuttiin, että
suomalaiset ja saksalaiset joukot Jäämeren rannikolla seisoivat rinnakkain
puolustamassa Suomen maaperää. Kun Suomi ei ollut sitoutunut lähtemään
sotaan saksalaisten kanssa ja tätä seikkaa oli heille monta kertaa
kategorisesti tähdennetty, ei Hitlerillä ollut minkäänlaista oikeutta
tuollaiseen yksipuoliseen julistukseen. En voi pidättyä ajattelemasta, että tämän
menettelyn tarkoituksena olikin asettaa Suomi tapahtuneen tosiasian eteen, joka
pakottaisi venäläiset hyökkäämään, mutta toisaalta olen varma siitä,
että tuo hyökkäys ei missään tapauksessa olisi jäänyt tulematta.”[iii]
Pohditaanpa hieman perusteita Marskin ”ajattelulle”:
1.
Saksa oli päättänyt tehdä ennakoivan iskun itään ennen kuin Venäjä
ennättäisi hyökätä länteen (Venäjä aikoi hyökätä
länteen heinäkuussa 1941);
2.
Saksan
edustajat olivat kertoneet suomalaisille, että Venäjä oli jo keskittänyt
aiheettomasti länteen valtavia määriä joukkojaan - eli Venäjän hyökkäyssuunnitelmaa
pantiin täytäntöön;
3.
Saksa
halusi saada Suomen mukaan hyökkäykseensä itään, mutta Suomi oli luvannut lähteä
mukaan sotaan vain siinä tapauksessa, että Venäjä ensin hyökkää Suomen
kimppuun;
4.
Tässä
mielessä Marskin ”ajattelu” tuntuu loogiselta, vaikkakin maistuu
salaliittoteorialta - eihän Hitler loppujen lopuksi sanonut muuta kuin
totuuden (saksalaiset auttaisivat Suomea puolustautumaan, jos Venäjä hyökkäisi
Suomen kimppuun).
Hitler
presidentti Rytille:
”Sodan toisena
päivänä Hitler lähetti Suomen presidentille Saksan Helsingin-lähetystön
kautta sähkeenä tervehdyksen, jossa oli kokonaan ignoroitu Suomen
puolueettomuusasenne, mutta ilmeisesti otettu huomioon se tulkinta, jonka Suomi
oli antanut hänen julistukselleen. Ensin siinä Hitler sanoi päivänä,
jolloin »me» olemme toisen valtion pakottamana joutuneet toistamiseen yhdessä
vaikeaan sotaan, tuntevansa tarvetta vakuuttaa, »että mitä tahansa
tapahtuneekin, Saksa ei koskaan jätä Suomea pulaan» ja että hän iloitsee
vilpittömästi tietäessään saksalaisen sotilaan rinnalla (an seiner Seite)
olevan niin urhoollisen kansan kuin suomalaisten.”[iv]
Ryti
Hitlerille: ”Rytin
Hitlerille kirjoittama vastaus, jonka Suomen lähettiläs jätti valtiosihteeri
Weizsäckerille 1.7., on näennäisesti pelkkää diktaattorille tarkoitetussa
kirjeessä ehkä välttämätöntä fraseologiaa, mutta kuitenkin siinä
ansaitsevat huomiota muutamat yksityiskohdat, jotka siinä on joko sanottu tai jätetty
sanomatta. Lausuttuaan kiitoksen siitä, että Hitler oli palauttanut muistiin
Suomen ja Saksan vanhan ystävyyden hän sanoi Suomessa nyt tunnettavan
voimakkaammin kuin milloinkaan ennen kohtalonyhteyttä Saksan kanssa, kun
suomalaiset olivat rinta rinnan (Seite an Seite) saksalaisten
toveriensa kanssa torjumassa Suomea uhkaavaa vaaraa. Sitten seurasi kiitos
vakuutuksen johdosta, että Saksa ei koskaan jätä Suomea pulaan, mutta sen
sijaan ei edes epäsuorasti viitata, kiittämisestä puhumattakaan, Hitlerin
antamaan vahvistukseen niille välipuheille, joita molempien puolten
sotilasedustajat muka olivat tehneet. Sen sijaan siinä todettiin »mahtavan
Saksan armeijan sankarien» nyt olevan suomalaisten soturien aseveljiä (Waffenbrüder).
Näin oli saatu sanotuksi kiistaa herättämättä ajatus, että alkavassa
sodassa Suomi oli vain cobelligerent, kanssasotija, Saksan rinnalla ilman
mitään sopimusten määrittelemiä siteitä ja velvoituksia.”[v]
Suomen silloinen suurlähettiläs Saksassa Kivimäki: "Deklaraation muoto saattoi Suomen hallituksen kiusalliseen asemaan. Sain Helsingistä jo hyökkäyspäivänä sähkeen ohjeeksi, miten minun oli tulkittava Hitlerin julistuksen Suomea koskeva kohta. Sähkeen mukaan oli kaikin tavoin korostettava sitä, että saksalaiset joukot yhdessä suomalaisten kanssa suojaavat (schützen) Suomen aluetta. Oli nimenomaan korostettava lausuman defensiivistä luonnetta, sillä se vastasi Suomen kantaa. Jos Venäjä ryhtyisi hyökkäykseen, olisi tietenkin selvää, että Suomi puolustautuisi."[vi]
Aivan
Saksan toiveista ja Hitlerin puheista riippumatta Suomi kävi erillissotaa
Venäjää vastaan, koska Venäjä oli jälleen hyökännyt Suomen kimppuun
alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan.
[i] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 446
[ii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, 1960, sivu 245
[iii] G. Mannerheim, Muistelmat, osa II, 1952, sivu 313
[iv] Arvi Korhonen, Barbarossa-suunnitelma ja Suomi, 1961, sivut 336-337