Auveren torjuntavoitto Sinimäed heinäkuu 1944

Viro oli Saksan vapauttamana Venäjän miehityksestä, mutta Saksan miehittämänä, ja virolaiset joukot taistelivat verivihollistaan Venäjää vastaan. Suosittelen lukemaan ensin artikkelini aiemmista tapahtumista.

Yleistilanteessta

Puna-armeija oli yrittänyt päästä läpimurtoon Narvan rintamalla jo noin puoli vuotta onnistumatta yrityksessään ja kärsien merkittäviä tappioita. Sisäänmurto oli kuitenkin tapahtunut, joten vihollinen oli osin Narvajoen länsipuolella. Valmistauduttiin vetäytymään lyhemmälle puolustuslinjalle Sinimäkiin hyvin valmisteltuihin asemiin. Jos puna-armeija olisi onnistunut tässä artikkelissa kuvatussa yrityksessään Auveren kohdalla, niin suuri osa Narvan rintaman joukoista olisi jäänyt mottiin ja koko rintama olisi voinut luhistua. Kyseessä oli ratkaisevan tärkeä taistelu. Siksi tähän tärkeään kohtaan sijoitettiin parhaat mahdolliset joukot, majuri Harald Riipalun rykmentti (45.R/20.D) 20. Viron SS-divisioonasta vahvennuksineen.

Kartta.[i]

Valmistelut

45. Rykmentti (45.R) saapuu 21.7.1944 Auveren rintamalohkolle 21.7.1944 vaihtaen pois yhden saksalaisen jalkaväkidivisioonan osat.

45.R saa Auveressa puolustaakseen vain 3 km leveän, mutta siitäkin edestä erittäin vaarallisen kaistan. Rykmentin vasemmalla puolen on vasta perustetun 47. Rykmentin I pataljoona (I/47.R) ja oikealla puolen Itä-Preussin 11. Jalkaväkidivisiona (11.D).

45.R vahvuus on lähes 1700 miestä, jotka kuuluvat kahteen pataljoonaan. III pataljoona on koulutettavana. Tietäen, että rykmentti joutuu pian taistelun kuumimpaan keskiöön, antaa III Panssariarmeijakunnan komentaja rykmentin käyttöön vielä entisen Pataljoona Narvan, nykyiseltä nimeltään 20.SS-Füsilier-Bataillon ja kaksi komppaniaa rynnäkköpioneereja. Siten taistelun alkuun mennessä rykmentin käytössä olevien taistelijoiden määrä nousi noin 2200 mieheen.

Oikea puoli rykmentin kaistaa on pehmeää suota, josta siksi puuttuvat juoksuhaudat ja pesäkkeet. Suojaksi on rakennettu tukeista parin metrin paksuinen muuri. Vasen puolisko on kovaa maata, joten on odotettavissa taistelujen painopisteen muodostuvan sinne. Siksi myös joukkojen painopiste laitetaan vastaavasti. Oikealle puoliskolle Pataljoona Narva, keskelle II/45.R ja vasemmalle I/45.R. Molemmille 45.R pataljoonille tulee noin 750 m leveät kaistat.[ii]

Vihollisen aikomus

Puna-armeija suunnitteli antavansa pääiskun etelästä Auveren kohdalta, keskittäen juuri sinne suurimman osan joukoistaan ja raskaasta aseistuksestaan.

8. Armeijan (8.A) piti kenraaliluutnantti Filipp Starikovin johdolla suorittaa läpimurto Auveren kaistalla olevista joukoista, jonka jälkeen 2. Isku-Armeijan piti ylittää Narvajoki Narvan kaupungin pohjoispuolelta. Sitten näiden armeijoiden joukkojen piti motittaa Armeijaryhmä Narva ja murskata se täydellisesti. Murskaaminen olisi avannut tien Tallinnaan.[iii]

Vihollisen joukot

8.A: 117.AK (armeijakunta: 256, 201. ja 120. divisioona), 122.AK (11., 43. ja 189.D). Nämä kaksi armeijakuntaa olivat Auverea vastassa. Lisäksi 8. Armeijaan kuuluivat 124.AK ja 112.AK sekä 9. ja 79. Linnoitusalue (vastaavat divisioonaa). Siten pelkästään 8.A:ssa oli monta kertaa enemmän miehiä kuin oli koko III Panssariarmeijakunnassa, joka vastasi Auveren ja Narvan puolustamisesta.

2. Iskuarmeija: 109.AK (72., 109. ja 125.D); 8. Eesti AK; 131. ja 191. D; 21. ja 161. Tykistöprikaatit; 36., 194., 250. ja 499. Kranaatinheitinrykmentit; 45., 185. ja 221. Panssarirykmentit; 1222. Rynnäkkötykkirykmentti; ja 40. Panssaripataljoona.[iv]

Kenraali Felix Steinerin viesti Auveren puolustajille

Narvan rintama seisoo odottaen vihollisen suurhyökkäystä. Meillä on edessämme katkerat päivät. Taistelu ylivoimaista vihollista vastaan ei ole helppoa. Auveren puolustus on ratkaisevan tärkeää Narvan rintaman pitämisessä. Haluan panna sydämiinne, että teistä riippuu tuhansien taistelijoiden elämä ja teidän panoksestanne riippuu teidän kotimaanne kohtalo tulevaisuuden ajoiksi. Minä tiedän, että 45. Rykmentti ja Narva pataljoona kykenevät sen velvoitteen täyttämään teidän rakkaan isänmaanne suhteen. Siinä taistelussa voitte luottaa kaikkeen apuuni, mikä on mahdollista.

45. Rykmentin ja Narva pataljoonan soturit!

Huominen päivä ratkaisee teidän ja teihin sidotun Narvan rintaman kohtalon. Narvan rinne katsoo teihin Auveren rintamalla. Me toivomme teille menestystä ja voimaa. Voi olla että huomenna Viron kodeissa rukoillaan teille menestystä. Olkaa rohkeita, kestäkää, sillä oikeudenmukaisuus ja Jumala on kanssanne.

Steiner,

III AK komentaja[v]

Auveren taistelu 24.7.1944

Absoluuttisen varmoja kelloaikoja ja muita numerotietoja en kykene antamaan. Eri lähteissä on eroja. Taistelu on kuitenkin pääpiirteissään tapahtunut oletettavasti kuten sen alla kuvaan.

Kello 05.00 alkaa tykistökeskitys Auveren kaistalle.[vi] Tykistökeskitystä kestää 2-3 tuntia, loppuajasta siihen liittyy ilmapommitus 250[vii] lentokoneen voimin. Tykistötulta tuli 1648 tykin ja kranaatinheittimen voimin 2000 tonnia kranaatteja[viii] [kaikki se ei välttämättä tullut Riipalun rykmentin kaistalle, saattoivat naapuritkin saada osansa - jp]. Hyökkäyksen painopiste oli Riipalun kaistalla, joten tulivalmistelun painopistekin oli oletettavasti sillä kaistalla.

Kello 08.00 alkaa rynnäkkökoneiden (maataistelukone) hyökkäys ja samalla myös vihollisen jalkaväki ja panssarivaunut hyökkäävät. Tulimyrskyn suojassa nousi rynnäkköön 117.AK:n kolme divisioonaa. Keskellä 201.D (kenraalimajuri Vjatsheslav Jakutovitsh), vasemmalla 256.D (kenraalimajuri Anatoli Kozijev) ja oikealla 120.D (kenraalimajuri Aleksei Batluk), jota oli vahvennettu 64 hyökkäysvaunulla.[ix]

Kello 09.00 Riipalulle annetaan tueksi 3 Panther panssarivaunua ja kolme raketinheitintä (Nebelwerfer).[x]

Kello 10.00 Vihollinen on saanut aikaan sisäänmurron I pataljoonan komentopaikalle saakka. II pataljoonan kaistalla puolustus on murtunut kahdessa kohtaa, mutta vihollinen pysäytetään komppanioiden reservien linjalle. Pataljoona Narva lähtee jo vastahyökkäykseen. Samalla rykmentti lähtee koordinoituun vastahyökkäykseen tykistötulen ja panssarivaunujen tukemana.[xi]

Kello 12.00 Rykmentin kaista on puhdistettu vihollisista ja asemat otettu takaisin. Vihollinen on kantanut suuria tappioita miehissä ja 17 panssarivaunua sekä 8 lentokonetta.

Vihollinen ei kuitenkaan usko häviötään, vaan lähettää yhä uusia hyökkäysaaltoja. Ne torjutaan tai lyödään vastahyökkäyksillä. I pataljoonan komentaja Paul Maitla joutuu kuitenkin vielä soittamaan Riipalulle: ”Vihollisia on niin runsaasti, että me emme kykene niitä pysäyttämään. Ne pääsevät meistä lävitse! Ole hyvä ja lähetä panssarivaunut kentälle.”

Niin lähtivät panssarit uudelleen vastahyökkäykseen toimien pelottomasti sisäänmurtokohdissa. Raketinheittimet ja tykistö murskaavat monesti vihollisen rynnäköt jo kun joukot vasta valmistautuvat hyökkäykseen. Armeeabteilung Narwa tykistökomentaja otti henkilökohtaisesti osaa taistelusta.

Auveren puolustus ei murtunut. Auringonlaskuun mennessä taistelu päättyy ja yö on erityisen hiljainen.[xii]

Tappiot

Kummankaan osapuolen tappioista ei ole varmaa tietoa.

Riipalun rykmentistä on olemassa nimettyjen kaatuneiden luettelo 24.7. taistelusta[xiii]. Siinä on 37 nimeä, lisäksi miehiä yksinkertaisesti katosi täysosumasta, sekä haudattiin joukkohautoihin ja nimettömiin hautoihin. Haavoittuneita oli useammankin lähteen mukaan 45. Rykmentissä 24.7. 298 miestä.[xiv]

Venäläisten tappiot kaatuneina ovat hyvinkin voineet olla arvioidun 1500 miehen hujakoilla. 25.7. yksi hyökänneistä divisioonista tiedotti radioteitse salatussa sanomassa tappioidensa olleen 80%. Hyökkäysvaunuja Venäjä menetti ilmeisesti hyökkäyksessä 29, mutta onnistui evakuoimaan niistä osan korjattavaksi.[xv]

Miksi voitto ylivoimaisesta vihollisesta

Tässä oma arvioni:

1. Riipalu osasi jakaa miehet oikein. Pääpuolustuslinjaan laitettiin vain minimimiehitys pieniin kestäviin korsuihin – pääosa joukoista tukilinjalle ja vieläkin syvemmälle reserviin. Siten hirmuinen tykistökeskitys ja pommitus eivät tuottaneet kohtuuttomia tappioita. Kun tulimyrsky loppui, niin miehet nousivat aseineen korsuista taisteluvalmiina. Päinvastoin toimittiin Suomen Valkeasaaressa.

2. Riipalun rykmentti oli osa valiojoukkoja Waffen-SS – siksi miehillä oli parhaat mahdolliset aseet, kuten konekiväärit MG-42 ja rynnäkkökiväärit (Sturmgewehr 44, jonka pohjalta on kehitetty AK-47). Tietysti oli myös panssarinyrkit ja panssarinkauhut.

3. Vapaaehtoisilla virolaisilla oli erittäin korkea motivaatio puolustaa kotimaataan, ettei se joutuisi uudelleen kommunistisen brutaalin diktatuurin orjuuteen. Kirkkaana mielessä oli hyvin edellinen kerta kyydityksineen.

Ritariristi ja ylennys

Majuri Harald Riipalulla oli ennestään mm. 2-luokan Rautaristi ja 1-luokan Rautaristi. Tämän taistelun perusteella Riipalu sai myös Rautaristin Ritariristin, sekä ylennyksen everstiluutnantiksi – vain 32-vuotiaana. Sodan alkaessa Riipalu oli luutnantti. Hän taisi olla kaikkein nopeimmin edennyt luutnantista everstiluutnanttiin.

Viro

Etusivulle