Virolaisten torjuntavoitto Peipsijärvellä helmikuussa 1944

Viro oli Saksan vapauttamana Venäjän miehityksestä, mutta Saksan miehittämänä, ja virolaiset joukot taistelivat verivihollistaan Venäjää vastaan.

3. Viron SS-prikaati

Eesti Legioonasta tehtiin kaksirykmenttinen SS-prikaati, sen nimeksi tuli 22.10.1943 3. Estnische SS-Freiwilligen-Brigade. Prikaatin rykmenteissä oli kolme pataljoonaa. Pataljoonassa oli neljä komppaniaa. Prikaati taisteli marraskuussa ja joulukuussa Nevelin rintamalla. 31.12.1943 prikaatissa oli 178 upseeria, 864 aliupseeria ja 4057 miestä – yhteensä 5099 miestä.[i]

20. Viron SS-divisioona

3. Viron SS-prikaati sai 24.1.1944 uuden nimen 20. Viron SS-divisioona (20. Estnische SS-Freiwilligen Division). Yhtymän komentaja on edelleen SS-Standartenführer (eversti) Franz Augsberger.[ii] Divisioonassa on edelleen kaksi rykmenttiä (45. ja 46.). Niiden komentajat ovat virolaisia Paul Vent ja Juhan Tuuling. 45. rykmentin I pataljoonan komentaja on Harald Riipalu. Riipalu ylennettiin 30.1.1944 majuriksi (Waffen-Sturmbannführer).[iii]

Kolmas rykmentti (47.) perustetaan vasta myöhemmin.

Puolustamaan kotimaata punaiselta rutolta

19.1.1944 Saksan Pohjoisrintamalla puna-armeija tekee läpimurron ja sen joukot lähestyvät Viron rajoja. 25.1.1944 Narvasta tulee rintamakaupunki, kaupungin evakuointi alkaa. Kaupungista evakuoidaan noin 20 000 ihmistä. 30.1. kuulutetaan Virossa yleinen liikekannallepano, mobilisoidaan lähes 45 000 miestä.[iv]

2.2.1944 puna-armeija yrittää luoda sillanpään Narvajoen eteläpuolelle Kudrukülän lähellä.

7.2.1944 kello 18.15 soi puhelin 45. Rykmentin I pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja everstiluutnantti Paul Vent kutsuu pataljoonankomentajan majuri Harald Riipalun lasilliselle konjakkia.

Vent kertoo Riipalulle, että divisioona vaihdetaan rintamalta lähemmän kahden päivän aikana ja lähtee Narvaan. Samalla hän käskee Riipalun pataljoonan matkaan jo ”tänä yönä”.

8.2.1944 iltapäivällä Riipalun pataljoona on jo Polozkissa jossa se lastataan juniin matkalle kohti Viroa. Polozkissa pataljoonaa vahvennetaan panssarintorjuntakomppanialla, raskailla jalkaväkitykkijoukkueilla ja kevyellä ilmatorjuntapatterilla.[v]

11.2.1944 klo 8.45 kuljetus saapuu Valgan rautatieasemalle – kotimaa. Kello 12 ensimmäinen juna saapuu Tarttoon. Riipalu saa tiedon, että vihollinen on aamulla valloittanut Piirissaaren Peipsijärven lounaisrannikolla. Riipalun pataljoona lähtee klo 13 marssimaan sinne kukistamaan vihollisen uhkaavan hyökkäyksen.[vi]

12.2.1944 aamuksi joukot ovat Võnnussa ja iltapäiväksi Mehikoormassa. Mehikoorma on Peipsijärven ja Pihkvajärven välisessä kapeikossa. Niiltä hujakoilta on odotettavissa vihollisen divisioonan hyökkäystä. Muita oikeita jalkaväkijoukkoja ei ole käytettävissä kuin vain tämä Riipalun vahvennettu pataljoona. Loput 20. Viron SS-divisioonasta on suunnattu Narvaan.[vii]

Kampfgruppe Gallasen hallussa on Mehikoorman vastassa Venäjän puolella sillanpääniemessä sekalaisia heikkoja joukkoja Tarton varuskunnan huoltomiehistä. Eversti Paul Gallas pyytää pari ja saa kolme Riipalun pataljoonan komppaniaa sinne sillanpäähän joukkojensa tueksi. Riipalu antaa komppanioidensa tueksi jaoksen kevyestä ilmatorjuntapatteristaan.

Kartta taistelualueesta[viii]

Mehikoorma, Meerapalu ja Jõepera taistelut

13.2.1944 klo 02.00 Riipalun komppanioiden eteen sillanpäässä alkaa tulemaan vihollisen jalkaväkeä tiheissä muodostelmissa pitkin Kozakovtsõn kylästä tulevaa tietä. Ne tulevat lähinnä 45.Rykmentin 1. komppanian lohkolla. Näyttää, että vihollinen ei tiedä täällä asemiin asettuneista virolaisista SS-miehistä mitään. Virolaisten edessä on hyvä tasainen ampuma-ala ja heillä on rautainen tulikuri, ei yhtään laukausta.

Vihollinen päästetään muutaman kymmenen metrin päähän ja sitten 37-mm ilmatorjuntatykit ja kymmenet konekiväärit avaavat tulen vihollisjoukkoon. Ensimmäinen hyökkäysaalto tuhotaan, mutta vihollinen ei usko ja lähettää uusia aaltoja teurastettavaksi. Sitä jatkuu aamuun saakka – näkyy vain yksittäisiä pakenevia vihollisia. Ensimmäinen taistelu kotimaan rajoilla on käyty.[ix]  

Meerapalussa oli puolustuksessa Piirissaaren suuntaan lähinnä saksalaisia ilmatorjuntamiehiä it-tykkeineen. Kun ylivoimainen vihollinen hyökkäsi mantereelle 14.2.1944 noin kello 5 aamulla, niin nämä ilmatorjuntamiehet juoksivat karkuun jättäen viholliselle 8 it-tykkiä. Siten vihollinen sai haltuunsa vaarallisen sillanpään, johon se voisi syöttää lisää joukkoja vaikka kuinka paljon.

Kun Riipalu sai asiasta tiedon, niin hän kertoi sen paikalla olijoille ja totesi: ”Niin. Meerapalu oli sitten sen mielettömän öisen hyökkäyksen todellinen tavoite.”

Riipalu pyytää komppanioitaan eversti Gallaselta sillanpäästä takaisin itselleen hyökätäkseen koko voimallaan Meerapaluun, mutta Gallas ei suostu. Hänen mielestään joukkojen pitää hidastaa vihollisen hyökkäystä.

Onneksi paikalle saapuu Narvan ja Peipsin alueen taistelukomendantti kenraaliluutnantti Erich Hofmann. Tämä kiittää Mehikoorman palokuntatalon pihalla öisestä taistelusta. Hofmann: ”Kiitän teitä öisestä taistelusta. Vihollinen valloitti aamulla Meerepalun ja Pedaspään. Vahvuus ei ole tiedossa. Oletettavasti pataljoona. Vihollisen todennäköinen tavoite näyttää olevan varmistaa laajempi sillanpää, jotta varmistaa suurempien joukkojen ylitse tuominen. Meillä ei ole riittävästi reservejä vihollisen heittämiseksi takaisin sillanpäästä. Siksi taisteluosaston pitää olemassa olevin voimin hidastaa vihollisen tunkeutumista eteenpäin kunnes saadaan apujoukkoja.”

Kenraalin puheen kuulivat myös muutaman metrin etäisyydellä autoissa istuvat 4. komppanian miehet ja kuuluu: ”Hidastavat pois sen Viron. Iivania pitää iskeä! Iskeä nopeasti ja lujasti! Niin että ei jää märkää tahraakaan jäljelle.”

Hofmann: ”Huomenna on odotettavissa 11. Divisioonan osien saapumista ja minä annan Tartossa muodostaa hälytysratsujoukon, jota käytämme Kastre-Pedaspää suuntaan. Silloin tapahtuisi jo koordinoitu hyökkäys kahdelta sivulta.”

Riipalu: ”Jos me annamme vihollisen olla rauhassa, se saa huomiseen mennessä kohtuuttoman hyvän aseman - -. Kun sillä on nyt tällä puolen Peipsiä pataljoona, niin huomenna se on rykmentti, ehkä divisioona ja ylihuomenna on koko Tarton maakunnan metsäinen alue sen hallussa - - . Taistelu on käynnissä jo Viron alueella ja jokaisen askeleenalan maata luovuttaminen vaikuttaa heikentävästi meidän kansan ja sotureiden moraalille. Erityisesti nyt kun Viron joukkojen merkitys ja vastarinta näyttää suurelta sekä voimistuvalta. Millaisiin olosuhteisiin sodan laajeneminen Viron alueelle pistää kansan?” Hän osoittaa autoissa istuville miehille. ”Minä uskon, että nämä miehet ovat tulleet sotaan vapaaehtoisina siksi, että puolustavat ensisijaisesti omaa kansaa ja maata. Virolaisena minä haluan nopeaa ja päättäväistä toimintaa. Sen pataljoonan komentajana minä tiedän mitä tarjoan.”

Hofmann: ”Määrään teidät uuden taisteluosaston komentajaksi Jõeperastä Emajoen suistoon. Alistan kaikki sillä alueella olevat joukot pataljoonalle ja lupaan heti vaihtaa pataljoonalle takaisin sillanpäässä olevat komppaniat. Samalla voitte luottaa kaikkeen mahdolliseen tukeen, mitä hyvänsä minulla on antaa.”[x]

Taisteluosasto Riipalu panee tuulemaan

4. komppanian miehet lähtevät pian kirkkain silmin ja voitonvarmoina pohjoiseen. Komppaniaa on vahvennettu kevyellä it-tykillä ja raskaalla panssarintorjuntajoukkueella. Tunnin, puolentoista, kuluttua niillä on jo ensimmäinen kontakti vihollisen kanssa. Se tapahtuu noin 3 km etelään Meerapalusta, Saksan talon alueella. Siellä oli vihollisen etenemistä estämässä yksi 33. Viron poliisipataljoonan komppania. Vihollinen perääntyy maantien ja järvien väliseen metsään.

Loput Riipalun pataljoonan komppanioista vapautuvat rajan itäpuolisesta sillanpäästä ja ajavat kuorma-autoilla etujoukon perään Meerapalun suuntaan. Kenraali Hofmann piti lupauksensa ja keräsi Tarton sairaaloista noin kahden komppanian vahvuisen tilapäisosaston. Se vaihtaa yöllä vihollisen sillanpään eteläpuolta vartioivat joukot, joten Riipalu saa oman pataljoonansa kokonaan vapaaksi hyökkäysjoukoksi. 33. Poliisipataljoonan komppania asettuu vartioimaan Peipsin rantaa Parapalun ja Saksan talon alueelle. Saksan talosta etelään Laakveressä on Tarton Omakaitsen joukkue.

15.2.1944 aamulla Riipalun pataljoona (I/45.Rgt) valmistautuu pian alkavaan ”tanssiin”, kuitenkin vihollinen ennättää ensin yrittäen ylittää tien ja saarrostaa Saksan talon alueen. Siellä on kuitenkin asemissa kevyet ilmatorjuntatykit ja hoitavat homman ilman, että hyökkäykseen valmistautuvan pataljoonan tarvitsee mitään tehdä.

Samalla vihollinen tekee hyökkäyksen Peipsiltä Jõeperaan noin pataljoonan voimin. Siten Riipalun pataljoonan yhteys Mehikoormaan on katkaistu. Onneksi Jõeperassa on kuitenkin 20. Viron SS-divisioonan oma kevyt ilmatorjuntapatteri pitelemässä vihollista kunnes sen sillanpään likvidointiin saadaan suunnattua uusia joukkoja. Ensin Jõeperan suuntaan heitetään Riipalun pataljoonan 1. komppania pohjoisesta. Kun Mehikoormaan on sopivasti aikaisin aamulla saapunut Itä-Preussilaisen 11. Divisioonan 44. Kenttätäydennyspataljoona, joka on pieni mutta taistelukokemusta omaava – niin se lähtee pikamarssina hyökkäämään etelästä Jõeperan sillanpäätä vastaan.

Loput Riipalun pataljoonasta lähteekin valloittamaan Saksan talon pohjoispuolisen metsän, eikä välitä mitään vihollisen Jõeperassa selkänsä takana olevasta vihollisen pataljoonasta. Palttoot selästä ja hihat käärittynä virolaiset lähtevät kuin kunnolliseen tappeluun ainakin. Kylkeen isketyt vihollisen joukkueet pakenevat Meerapalun suuntaan, paljot antautuvat. Yksi panssarintorjuntapatteri (noin 40 miestä, kapteenin johtamana) kahdeksan pst-tykin kera antautuu kokonaisuudessaan. Samalla tulee Jõeperasta tieto, että vihollisen pataljoona on tuhottu.[xi]

Meerapalu ja Pedaspää

Riipalun komentopaikalle Saksan talossa saapuu Jõeperan valloituksen jälkeen 44. Kenttätäydennyspataljoona. Pataljoonankomentajat keskustelevat ystävällisessä ilmapiirissä jatkotoimenpiteistä. Itäpreussilaiset saavat tehtäväkseen valloittaa Pedaspää ja 44. Kenttätäydennyspataljoonan komentajalle alistetaan edellisenä yönä saapunut saksalaisten tilapäisosasto. Siten on selvät sävelet, saksalaiset valloittavat Pedaspään ja virolaiset Meerapalun.

Riipalu pyytää kenraaliluutnantti Hofmannilta, että Tarton lentokentällä olevat syöksypommittajat Ju-87D Stuka (yhteensä 21 konetta) tulevat pehmittämään Meerapalussa olevaa vihollista kahtena eri lentosuorituksena kello 12.55 ja 13.25. Hoffmann suostuu ja näin myös toteutuu. Lentosuoritusten välisenä aikana Riipalun käytössä oleva tykistö pehmittää vihollista.

15.2.1944 klo 13.55 alkaa rynnäkkö. Kello 17.00 Meerapalu on lopullisesti valloitettu viholliselta. Kello 19.00 kaatuu myös Pedaspää – vihollinen tällä puolen Peipsiä on hävitetty.

Suuren sotasaaliin joukossa on myös vihollisen 374. Jalkaväkirykmentin lippu. 4 kenttätykkiä, 12 panssarintorjuntatykkiä, 24 raskasta konekivääriä, jne. Omat vihollisen saaliiksi joutuneet ilmatorjuntatykit saadaan ehjinä takaisin.[xii]

17.2. Riipalun pataljoona pääsee Tarttoon paripäiväiselle lomalle ennen Narvan rintamalle lähtöä.

Viro

Etusivulle