Aluepalautuksen vastustajat ”huutavat kuorossa”,
että parhaillaan Venäjän miehittämänä olevien Suomen alueiden palautuminen
Suomelle olisi suunnaton taloudellinen katastrofi a la Saksan yhdistyminen.
Kun itse olen sitä mieltä, että aluepalautus on Suomelle enemmänkin mahdollisuus kuin uhka, kunhan niihin uhkatekijöihin suhtaudutaan vakavasti ja toimitaan siten, etteivät ne uhkat realisoidu, niin esitän tässä aluksi joitakin numerotietoja, jotka ovat peräisin vuoden 2004 Tilastokeskuksen tilastoista (uusimat), Tammikuun 2006 Työministeriön tilastoista ja valtion vuoden 2005 budjetista.
Henkilöitä:
-
Väestö
5 228 000
-
Työllisiä
2 365 000
-
Yksityisen työnantajan
palveluksessa 1 704 000
-
Maa ja metsätaloudessa
116 000
-
Rakentaminen
148 000
-
Kauppa, majoitus,
ravinto 367 000
-
Työttömiä
(8,8%) 229 000
- Työttömiä työnhakijoita 280 400
-
Työnhakijoita 496 400
-
Työvoimakoulutuksessa ja tukityöllistettyinä 81 200
-
Työministeriön budjetti 2 164 miljoonaa €
-
Työllistämiskoulutus,
erityistoimet 477 miljoonaa €
- Työmarkkinatuki
995 miljoonaa €
-
Sosiaali ja terveysministeriö,
työttömyysturva 720 miljoonaa
€
Yritetäänpä
saada otetta näistä valtavista rahasummista, joita suomalaiset maksavat omasta
taskustaan tällä hetkellä työttömyydestä - enkä ole edes vielä ottanut
huomioon työttömyyden seurannaisvaikutuksia, eli esimerkiksi lisääntyneitä
terveydenhoitomenoja, sosiaalimenoja ja lisääntynyttä rikollisuutta.
Otetaan
yksinkertaisuuden vuoksi työttömien kokonaismääräksi luku 300 000, vaikka
olisi hyviä perusteluja käyttää myös lukua 500 000. Työttömyydestä
aiheutuviksi kuluiksi voitaneen vastaavasti ottaa yksinkertaistettuna 3 000
miljoonaa euroa. Siten saamme yhdestä työttömästä aiheutuvaksi kuluksi
Ojalan laskuopin mukaan karkeasti 10 000 euroa vuodessa.
Lähdetäänpä
sitten seuraavaksi katsomaan saataisko aluepalautuksella aikaan työttömyyden vähentymistä.
Oletusarvona
minulla on se, että parhaillaan Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet
saadaan takaisin Suomelle lähes tyhjänä miehitetyille alueille miehityksen
aikana laittomasti asutetuista jälkeläisineen - kuten esimerkiksi Israel
tyhjensi miehittämänään olleen Gazan alueen ennen sen alueen luovutusta.
Kun
suomalainen pakolainen tai todennäköisemmin pakolaisen jälkeläinen palaa
sukunsa ikiaikaiselle asuinpaikalle hänen on alettava joko remontoimaan tai
vielä todennäköisemmin ensin purkamaan ja sitten rakentamaan uutta. Siten hän
tarvitsee jonkinlaisen väliaikaisen majoituksen, rakennustarvikkeita, työkaluja,
elintarvikkeita, sekä monenlaisia palveluja (baari, parturi, posti, jne.,
jne.). Kun tällaisille palveluille on kysyntää, niin täältä tynkä-Suomen
alueelta muuttaa yrittäjiä ja työntekijöitä tarjoamaan kyseisiä palveluja.
Siitä seuraa työttömyyden pieneneminen, työttömyysmenojen pieneneminen ja
verotulojen kasvu.
Nämä
palvelujen tarjoajat taas rakentavat itselleen omalla rahallaan toimipisteet ja
työllistävät lisää yrittäjiä ja työntekijöitä. Aletaan tarvitsemaan
tietoliikennepalveluja - kansainväliset suuret teleoperaattorit tulevat
rakentamaan omalla rahallaan tietoliikenneverkkoja, työllistävät ja
tarvitsevat jälleen lisää palveluja. Siitä seuraa työttömyyden
pieneneminen, työttömyysmenojen pieneneminen ja verotulojen kasvu. Sanalla
sanoen positiivinen oravanpyörä.
Yhteiskunta
alkaa vähitellen kunnostamaan teitä ja rakentamaan omia palvelujaan. Tietenkin
tämä maksaa ja niihin kuluu ns. veronmaksajain rahaa - mutta kun
rakentamistahti pidetään kohtuuden puitteissa, niin työttömyysmenojen
pieneneminen, verotulojen kasvu ja mm. EU:n avustukset, sekä Euroopan
investointipankin matalakorkoiset lainat takaavat, etteivät nämä menot ole
suinkaan kohtuuttomia. Ei kaikkea tarvitse suinkaan rakentaa priimakuntoon
”yli yön”.
Esitetäänpä
ns. valistunut arvaus siitä miten suuri osa arvioimastamme 300 000 työttömästä
työllistyisi joko parhaillaan miehitettynä olevilla Suomen alueilla tai sinne
muuttavien vapauttamiin työpaikkoihin tynkä-Suomen alueella. Valitettavasti on
tosiasia, että osa työttömistä on jo syrjäytynyt työelämästä ja syrjäytyminen
sen kuin jatkuu, elleivät saa mielekästä työtä. Siten oletan, että noin
400 000 pakolaista jälkeläisineen voisi hyvinkin työllistää noin 150 000 työtöntä
kymmenen vuoden ajan. Kun aiemmin arvioimme yhdestä työttömästä aiheutuvat
kulut 10 000 euroksi vuodessa, niin sen mukaan työttömyysmenot vähenisivät
kymmenen vuoden aikana yhteensä 15 000 miljoonaa euroa.
Kun
Veikko Saksi on arvioinut kirjassaan Karjalan palautus sivulla 182 investoinnit
mm. infrastruktuuriin ja ympäristöön 10 vuoden aikana noin 4 300 miljoonaksi
euroksi, niin ei voi kun vain ihmetellä, että miten ihmeessä tämä voisi
olla suunnaton taloudellinen katastrofi. Pääasiassahan niin yritykset kuin myös
yksityiset henkilöt sijoittavat ”Karjalaan” omia rahojaan ja yhteiskunta
ottaa toimeliaisuudesta verotulot - joita sitten voi taas sijoittaa
palautetuille alueille.