Miksi Karjala on miehitettynä?
Joku saattaa ihmetellä sitäkin, että miksi ihmeessä Karjalamme on miehitettynä. Tutkiskellaanpa sitäkin asiaa.
1. On esiintynyt sellaisiakin väitteitä, että Venäjä pelkäsi Leningradin turvallisuuden puolesta ja siksi halusi siirtää rajaa kauemmaksi Leningradista, mutta Suomen poliittinen johto oli typerä, eikä suostunut Venäjän oikeutettuun vaatimukseen.
Ensinnäkin Venäjä ja Suomi sopivat vapaaehtoisesti ilman mitään pakkoa Suomen ja Venäjän välisen rajan Tarton rauhansopimuksessa ikuisiksi ajoiksi - Suomella oli oikeus pitää kiinni alueellisesta koskemattomuudestaan. Toiseksi Leningradia ei uhannut Suomen suunnasta yhtään mikään. Kolmanneksi Suomen ja Venäjän välillä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus ja se oli voimassa vielä vuoden 1945 loppuun, joten ei ollut kaiken järjen mukaan syytä pelätä Venäjän hyökkäystä - olisihan se merkinnyt sopimuksen rikkomista. Neljänneksi oli olemassa YK:n edeltäjä Kansainliitto, jonka antamaan turvaan osa poliittisesta johdosta uskoi. Viidenneksi osa poliittisesta johdostamme oli niin naiiveja, että ajattelivat, ettei sotaa voi enää kerta kaikkiaan tulla, sehän olisi aivan typerää. Kuudenneksi Venäjän vaatimuksiin suostuminen olisi heikentänyt Suomen puolustuskykyä, sillä olisimme joutuneet luovuttamaan läheltä Helsinkiä (Hankoon) Venäjälle sotilastukikohdan, josta Venäjä olisi voinut muodostaa Suomea vastaan toisen rintaman. Samoin olisimme joutuneet luovuttamaan Venäjälle osan Kannaksella olleesta puolustuslinjastamme ja hävittämään puolustusasemat. Täten Suomen asema olisi muuttunut vieläkin turvattomammaksi. Siten ymmärrän, ettei vaatimuksiin voitu suostua - no, ehkä olisi voinut yrittää pelata hieman aikaa varustautumiseen pienin myönnytyksin - mutta Suomihan tarjosi pieniä myönnytyksiä.
2. Venäjä oli kuitenkin rakentanut hyökkäysteitä Suomen rajaa kohti ja keskittänyt joukkojaan Suomea vastaan jo useita kuukausia ennen hyökkäystä, joten neuvottelut olivat mitä todennäköisimmin vain silmänlumetta. Venäjä olisi erittäin todennäköisesti yrittänyt vallata Suomen keinolla millä hyvänsä - aivan kuten Viron, Latvian, Liettuan, puolet Puolasta ja Bessarabian. Ihan sama miten olisi menetellyt - todellinen valinnan vara oli joko alistua Venäjän vaatimuksiin kuten Baltian maat (ja siten joutua miehitetyksi), tai taistella. Olen vakuuttunut siitä, että Suomi valitsi oikein.
3. Niinpä Venäjä sitten rikollisesti hyökkäsi Suomen kimppuun, sotaa julistamatta, rikkoen voimassa olevaa hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä 30.11.1939. Siten alkoi Talvisota, joka sitten jatkui Suomen sankarillisena puolustustaisteluna 105 päivää. Venäjä yritti vallata koko Suomen, mutta puna-armeija epäonnistui tehtävässään ja sai vallattua Suomesta erittäin pienen alueen. Kuitenkin Suomen asema oli niin tukala, että poliitikkomme suostuivat Moskovan pakkorauhaan ja joutuivat pakkoluovuttamaan rikolliselle ryöstäjälle n. 12% Suomen laillisesta alueesta, jota ryssät eivät edes kyenneet valtaamaan aseellisesti.
4. Talvisodan jälkeenkin Venäjä painosti Suomea törkeästi. Mm. pakotti ministeri Väinö Tannerin eroamaan hallituksesta, vaati Petsamon nikkelikaivoksia ja oikeudettomasti vaati kulku-oikeuden maitse Hankoon. Tämä oli Suomen itsenäisyyden kannalta erittäin vaarallista, sillä kuljetukset kulkivat aivan pääkaupunkimme vierestä ja altistivat Suomen yllätyshyökkäykselle. Tämän välirauhaksi muodostuneen rauhantilan aikana saimme runsaasti viestejä siitä, että Venäjä aikoi viedä loppuun Talvisodassa epäonnistuneen yrityksensä Suomen valtaamiseksi.
5. Niinpä Venäjä hyökkäsikin 22.6.1941 klo 6.05 alkaen taas Suomen kimppuun ilmapommituksin ja tykistönsä tulella. Viimein 25.6. Suomen eduskunta katsoi meidän olevan jälleen sodassa (Jatkosota) Venäjän kanssa. Suomi valtasi Venäjän Suomelta ryöstämät alueet takaisin, mutta Venäjä aloitti strategisen suurhyökkäyksen Suomen valtaamiseksi 9.6.1944. Taaskaan puna-armeija ei kyennyt valtaamaan Suomea valtavista menetyksistään huolimatta vaan Suomi saavutti suurenmoisen torjuntavoiton mm. Siiranmäen, Tali-Ihantalan, Äyräpää-Vuosalmen, Viipurinlahden, U-aseman ja viimein Ilomantsin suurtaisteluissa. Tämä Venäjän suurhyökkäys oli ainoa, joka torjuttiin. Hyvä Suomi! Kuitenkin maailmanpoliittinen tilanne oli sellainen, ettei Suomen kannattanut jatkaa sotaa, sillä Saksa oli häviämässä sodan, Viro joutui jälleen Venäjän miehittämäksi, emmekä olleet leipäviljaomavaraisia - nälkä olisi seurannut pitkittyvän sodan myötä. Poliittinen johtomme elätteli myös toiveita, että lopullisessa rauhankonferenssissa saavutamme hyvän rajasopimuksen. Niinpä Suomi suostui toisen kerran pakkorauhaan ja pakkoluovutimme Karjalan jälleen imperialistiselle roistovaltiolle Venäjälle - väliaikaisesti.
6. Jotkut ovat yrittäneet väittää, että Suomen armeija oli silloin lopussa ja Venäjä olisi helposti voinut miehittää Suomen. Totuus on kuitenkin, että Suomen armeija oli Jatkosodan päättyessä voimakkaimmillaan kautta aikojen. Miehiä oli aseissa noin puoli miljoonaa - hyvin varustettuja ja koulutettuja, taktiikassa oli otettu kokemukset huomioon, panssarintorjunta oli nyt kunnossa, tykistömme oli erittäin voimakas ja ammuksia oli yllinkyllin (ja teollisuutemme valmisti lisää), meillä oli runsaasti moderneja hävittäjälentokoneita "mersuja", jne. Venäjä yritti valloittaa Suomen, mutta epäonnistui siinä jälleen - niinpä Venäjän diktaattori Stalin nostikin maljan Suomen armeijalle sanoen, että maata, jolla on hyvä armeija kunnioittavat kaikki.