Vihollinen perääntyi Lempäälästä 250418

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota. Lempäälästä on edellinen oma artikkeli täällä.

”Lempäälässä jatkui punaisten tuli huhtik. 23 p. yhtä hellittämättä kuin ennenkin. Pitkin heidän rintamaansa oli useita taloja tulessa merkkinä alkavasta perääntymisestä.

Yöllä 24 päivää vasten sekä suurimman osan seuraavaakin yötä jatkui vihollisen kivääri-, konekivääri- ja tykistötuli yhtä voimakkaana kuin ennenkin, ja punaiset sytyttivät tuleen yhä useampia taloja omalla puolellaan.

Vasta huhtik. 25 p:n aamuna valkoiset huomasivat, että vihollinen oli yön aikana lähtenyt asemistaan ja perääntynyt etelää kohti. Takaa-ajoon ryhdyttiin viipymättä; tarkoitus oli, että ratsuväen piti edetä Valkkisen kautta vallatakseen Toijalan sekä pyrittävä pitkin Kylmäkosken-Urjalan tietä yhteyteen ryhmä Linderin kanssa, samalla kuin 1. ja 2. krenatöörirykmentti ynnä puoli kenttätykistöpatteria koettaisi vallata Jalantijärven ja Junnusselän välisen maastoalueen Ahniemikosken eteläpuolella; 1. krenatöörirykmentin oli tämän ohella avustettava ratsuväkeä sen yrittäessä vallata Toijalaa.

Jäljelläolevien joukkojen tuli toistaiseksi jäädä Lempäälään.”[i]

Länsiarmeijan johto painaa jarrua

”Armeijan päämaja, joka oli saanut tietää Hjalmarsonin joukkojen olevan etenemässä ja syystä kylläkin pelkäsi niiden, ajaessaan vihollista takaa, innoissaan voivan joutua liian pitkälle etelään, ehkäpä vielä joutuvan sotkeutumaan mukaan Linderin ryhmän liikkeisiin, antoi sen vuoksi puolen päivän aikaan seuraavan käskyn:

      1)    ryhmä Hjalmarsonin on etumaisilla jalkaväkiosastoillaan pidettävä hallussaan sekä varmistettava Ahiniemijoen yli johtavat sillat. Tiedustelua Toijalan suunnalla.

       2)    Yhden pataljoonan on tarpeellisen tykistön keralla heti lähdettävä Valkeakoskelle ja vallattava se.

       3)    Yhden pataljoonan on toistaiseksi jäätävä Lempäälään, missä pataljoonanpäällikön on oltava keskeytymättömässä puhelinyhteydessä sekä ryhmän että armeijan päälliköiden kanssa. Yhden sotilasjunan on oltava Lempäälässä valmiina pataljoonaa varten. Voi tulla kysymykseen, että tämä pataljoona asetetaan välittömästi armeijan päällikön käytettäväksi.

Yksi toisen krenatöörirykmentin pataljoonista (Sjöström) sai nyt määräyksen asettua Lempäälään, ja illalla se lähti armeijan päällikön määräyksen mukaisesti Kangasalle ja sieltä Pälkäneelle.”[ii]

Hyökkäys Valkeakoskelle siirtyy

”Muut osastot saapuivat päivän kuluessa kukin määräpaikkaansa, toinen krenatöörirykmentti Järviön kylään, ensimmäinen Viialaan, Uudenmaan rakuunat ynnä yksi komppania Toijalaan.

Ruotsalainen prikaati [korkealentoinen nimi, mutta todellisuudessa lähempänä komppaniaa kuin edes pataljoonaa - jp] oli 22 päivänä vapauttanut erään krenatööripataljoonan, joka oli pitänyt hallussaan linjaa Putkisto-Mätikkö sekä sen jälkeen ollut ryhmitettynä puolustusta varten samalle linjalle. Päivänkoitteessa 25 päivänä huomasivat eteen lähetetyt partiot, että vihollinen oli täälläkin hävinnyt. Heti lähetettiin eräs partio ajamaan vihollista takaa Valkeakoskelle päin ja se saapuikin 9 ajoissa Viljalaan, missä se huomasi n. 1000 miehen suuruista punaisten joukkoa kuljetettavan proomuissa etelään päin.

Kello 11 ajoissa tuli käsky hyökkäyksen alkamisesta Valkeakoskea vastaan. Heti lähetettiin prikaatista pienehkö osasto Mätikön kautta, kun jalkaväen pääosa kahden kanuunan kera sen sijaan kulki eteläisempiä teitä. Vihollinen saavutettiin tienhaarassa Kärjenniemestä pohjoiseen, missä sillä oli edulliset puolustusasemat. Vasta kun koko prikaati oli ryhtynyt pistinhyökkäykseen, voitiin vastustaja pakottaa peräytymään. Vielä pimeän tultuakin sen jälkijoukot pitivät yllä keskeytymätöntä tulta. Kun ei tarkemmin tunnettu maastoa (mm. kartat puuttuivat) eikä punaisten todellista vahvuutta, täytyi takaa-ajajain lykätä hyökkäys Valkeakoskea vastaan seuraavaan päivään.”[iii]

Valehyökkäys

Sen ”Ruotsalaisen prikaatin” hyökkäyksen piti olla vain valehyökkäys – eikä edes sitä valehyökkäystä suoritettu.[iv]