NATO-keskusteluun
vedetään Venezuelaa, Afganistania, Irakia, ja ties mitä sen sijaan, että
keskusteltaisiin Suomen turvallisuuspolitiikasta ja puolustuspolitiikasta.
NATO
ei ole Suomelle mikään itsetarkoitus, vaan mahdollinen väline.
Jotkut
hokevat mantraa puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden ihanuudesta.
Vilkaistaan hieman historiaan:
a)
Ennen Talvisotaa
Suomi oli puolueeton ja liittoutumaton - Suomi yritti päästä puolueettomaan
puolustusliittoon Ruotsin kanssa, mutta Venäjä esti sen, jotta Venäjän olisi
helpompi valloittaa koko Suomi;
b)
Suomi oli
liittoutumaton ja Suomella oli voimassa oleva hyökkäämättömyyssopimus Venäjän
kanssa - silti Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun rikkoen hyökkäämättömyyssopimusta,
uhkavaatimusta esittämättä ja sotaa julistamatta, yrittäen valloittaa koko
Suomen. Sen kokemuksen perusteelle hyvin moni suomalainen kirosi
puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden;
c)
Suomi
yritti Talvisodan jälkeen, Välirauhan
aikana, uudelleen pohjoismaista puolueetonta puolustusliittoa tai liittoa
Ruotsin kanssa. Venäjä esti sen uudelleen, koska halusi valloittaa koko
Suomen. Puolueettomuudesta huolimatta Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen
kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05,
aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan;
d)
Jatkosodan
jälkeen Suomi on näytellyt puolueetonta ja liittoutumatonta, mutta huonolla
menestyksellä. Suomi on ollut Venäjän käsikassara länsimaita vastaan,
vaikka Suomi kuuluu läntiseen arvoyhteisöön.
Suomi
kuuluu perinteisesti länsimaihin. Suomessa on läntinen kulttuuri ja läntiset
arvot (demokratia, sananvapaus, ...).
Suomettuneisuuden
aikana länsimaita haukuttiin suomalaisessa mediassa estoitta - ja Venäjää
sekä kommunismia ylistettiin valheellisesti. Silti Suomi ja suomalaiset kuuluu
läntiseen arvoyhteisöön ja on pyrkinyt koko sotien jälkeisen ajan liittymään
tähän läntiseen arvoyhteisöön niin lujasti kuin Venäjä on sen sallinut.
Suomi
on ollut ja on konkreettisesti lännen etuvartio idän
barbaareja vastaan.
Suomeen
kohdistuu sotilaallinen uhka tasan yhden valtion taholta. Se yksi valtio on täsmälleen
sama, jonka kanssa Suomi on jo käynyt voitokkaan Vapaussodan,
sekä Talvisodan ja Jatkosodan, joissa saavutettiin torjuntavoitot.
Juuri
siihen uhkaan Suomi varustautui ennen Talvisotaa, Talvisodan jälkeen,
Jatkosodan aikana ja myös Jatkosodan jälkeen. Jatkosodan jälkeen siitä vaan
ei ole puhuttu suureen ääneen vaikka kaikki tietävät, että vihollinen tulee
idästä - jos se tulee muusta suunnasta, niin se pirulainen on koukannut.
Neukkulan
romahdettua - eli Venäjän miehittämänä olleiden Viron, Latvian, Liettuan,
Georgian, Tshetshenian, Ukrainan, jne. päästyä miehittäjältään karkuun
Suomessa jotkut ovat virheellisesti uskoneet, että Venäjän uhka on poistunut.
Ei se uhka minnekään ole poistunut. Ihan sama imperialistinen roistovaltio
siellä itärajamme takana on edelleen - valitettavasti. Sen hyökkäyskyky
aleni hetkeksi, mutta parhaillaan Venäjä kasvattaa vauhdilla hyökkäyskykyään
- halua ei ole puuttunut missään vaiheessa.
Ennen
Talvisotaa suomalaiset poliitikot eivät antaneet riittävästi rahaa Suomen
puolustuskyvyn kasvattamiseen. Niinpä materiaalinen tilanne oli surkea, eikä läheskään
kaikkia asevelvollisia koulutettu - muka säästettiin - ja se säästäminen
maksettiin suomalaisella verellä. Kaatuneiden, haavoittuneiden ja noin 12%
Suomen alueen menetyksen hinnalla.
Talvisota
sai jopa demarivaltiovarainministeri Väinö Tannerin heräämään ja
toteamaan, että "ajoissa varautuminen olisi ollut puhdasta säästämistä".
Niinpä sitten ei kitsasteltu rahan suhteen, vaan hankittiin
puolustusmateriaalia ja koulutettiin joukkoja Välirauhan aikana. Hyvä, että
edes silloin ja edes sen verran. Niinpä Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot,
eikä Venäjä kyennyt valloittamaan koko Suomea myöskään Jatkosodassa.
Kiitos
sille, että Suomen aseveljenä oli Jatkosodan aikana Saksa, niin sillä kertaa
sodan aikana Saksasta saatiin ostettua puolustusmateriaalia. Niinpä Jatkosodan
päättyessä Suomen armeija oli voimakkaimmillaan kautta aikojen. Puolustuskykyä
oli ihan perusteellisesti - ja Venäjä joutui sen tosiasian tunnustamaan.
Stalin nosti maljan Suomen Armeijalle.
Sitä
puolustuskykyä jatkui pitkälle 1950-luvulle saakka, mutta sitten lähinnä
ilmapuolustuksen materiaalinen tilanne söi Suomen puolustuskykyä.
Kun
Elisabet Rehn osti itäisen Saksan konkurssipesästä hyvin suuren määrän
täysin käyttökelpoista puolustusmateriaalia pilkkahintaan ja osti Hornetit,
niin Suomen puolustuskyky nousi jälleen merkittäväksi.
Valitettavasti
parhaillaan hävitetään valtavia määriä käyttökelpoista
puolustusmateriaalia, joten Suomen puolustuskyky on romahtamassa samalla kun Venäjän
hyökkäyskyky nousee vauhdilla.
Karmaiseva
tilanne.
Kylmän
sodan aikana NATO sotilaallinen suorituskyky oli erittäin hyvä. Niinpä
Venäjä ei uskaltanut hyökätä länteen, vaikka halu - suorastaan himo - oli
valtava.
Valitettavasti
NATO lähti neukkulan romahdettua ajamaan maavoimiensa suorituskyvyn hyvin
alhaiseksi. Typerät poliitikot kuvittelivat toiveajattelussaan, että Venäjän
uhka katosi. Ei se mihinkään kadonnut, se vain heikkeni hetkeksi.
Siten
esimerkiksi Suomi ei voi, eikä saa, uskoa siihen, että NATOn "ratsuväki"
tulee heti apuun kun Venäjä seuraavan kerran hyökkää Suomen kimppuun -
vaikka Suomi olisi NATOn jäsen.
Sen
sijaan NATOn ilmavoimien ja merivoimien suorituskyky on edelleen hyvä. Suomen
tuleekin varmistaa, että saamme NATOn ilmavoimien tuen
käyttöömme Venäjän hyökätessä seuraavan kerran Suomen kimppuun.
a)
keskustelussa
tuodaan valitettavasti jatkuvasti esiin, että NATO-jäsenyys olisi Suomelle
vaihtoehto omalle itsenäiselle aluepuolustukselle;
b)
Suomen
alue on kuitenkin suuri ja vihollinen on voimakas - siksi Suomi EI saa ajaa alas
suureen reserviin perustuvaa aluepuolustusta, vaan päinvastoin Suomen on
tehostettava ennestään aluepuolustustaan hankkimalla puolustusmateriaalia ja järjestämällä
runsaasti kertausharjoituksia. On huomioitava, ettei NATOlla ole lähettää
maavoimia puolustamaan Suomea;
c)
Siten kyseessä
EI ole joko tai - vaan sekä että. Suomi tarvitsee välttämättä:
-
asevelvollisuuteen
ja suureen reserviin perustuvan aluepuolustuksen;
-
NATO-jäsenyyden;
-
huomattavan
puolustusmäärärahojen tasokorotuksen;
-
Suojeluskuntien
ja Lotta-Svärdin uudelleen perustamisen.