Venäläiset joukot Vapaussodan alussa

Täydennetty 1.11.2006, 25.11.2007 Juhani Putkinen

"Suurimpana vaarana oli kuitenkin venäläisten joukkojen maassa olo. Näihin kuului XLII armeijakunta, jonka esikunta oli Viipurissa, linnakkeiden miehistöä, rannikkotykistöä, rajavartiojoukkoja ym. erillisiä osastoja. Lisäksi tuli Itämeren-laivaston pääosa, jonka asemapaikkana oli Helsinki. Joukkojen kokonaisvahvuus lienee tammikuussa 1918 ollut n. 40 000 miestä."[i]

"Venäläisen sotaväen määrä Suomessa vuonna 1918 on suomalaisessa tutkimuksessa arvioitu aivan liian pieneksi. Yleensä näkyy unohdetun se, että Itämeren laivaston alaisissa maavoimissa, Viaporin-Tammisaaren-Hangon-Ahvenanmaan välillä oli jalkaväkeä jopa enemmän kuin varsinaisissa maavoimissa, siis Viipuri-Tampere-Turku-alueella majaansa pitäneessä 42. armeijakunnassa. Niinpä Suomessa oli vielä Brest-Litovskin rauhan aikaan yli 30 000 venäläistä sotilasta ja matruusia."[ii]

"Vallankumouksen uhka oli jo vuodenvaihteessa aivan ilmeinen, ja maassa oli sitä paitsi yhä venäläistä sotaväkeä, nykyisten arvioiden mukaan jopa 75 000 miestä, jotka Lenin halusi pitää Suomessa"[iii]

"Tammikuun lopulla 1918 suojeluskuntiin kuului Etelä-Suomea lukuun ottamatta noin 24 500. Punakaartilaisia oli koko Suomessa noin 30 000. Lähinnä maan eteläosiin sijoitettujen venäläissotilaiden ja -matruusien määrä oli noin 70 000."[iv]

”Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomen miehitystehtävissä toimi 42. AK, jonka esikunta sijaitsi Viipurissa. -- 42. AK:n pääosan muodosti 106. D. (eversti Svetsnikov), jonka esikunta sijaitsi Tampereella. Divisioona koostui neljästä rykmentistä: Tsarskoje Selon rykmentti (no. 421) Raumalla, Kolpinon rykmentti (no. 422) Tampereella, Lugan rykmentti (no. 423) Seinäjoella ja lähiympäristössä sekä Tsud-rykmentti (no. 424) Riihimäellä ja Hämeenlinnassa. Lisäksi armeijakunnalle oli alistettu Viaporin ja Viipurin linnoitusten varuskunnat sekä eräitä erillisosastoja kuten 92. nostoväkiprikaati Helsingissä ja Viipurissa, 40. insinöörirykmentti Hämeenlinnassa, 1. suomenmaalainen rajavartiorykmentti, I. Pietarin ratsuvartiopuolirykmentti ja 2. erillinen Itämeren ratsuprikaati. Viimeksimainitut oli keskitetty Pohjois­Pohjanmaalle ja Ruotsinvastaiselle rajalle.”[v]
 

[i] G. Mannerheim, Muistelmat, I-osa, 1951, sivu 250

[ii] professori Mannisen kirjoituksesta Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 2/1993

[iii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 704

[iv] JEO Screen, Mannerheim, 2001, sivu 151

[v] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 214

Vapaussota

Etusivulle