Venäjän asevoimat 22.6.1941

Venäjän ja Venäjän hännystelijöiden tapana on ollut vähätellä Venäjän asevoimia. Divisioonat olivat muka vajaita, kaikille ei muka riittänyt aseita, hyökkäysvaunuja oli muka vähän ja ne olivat pääsääntöisesti vanhentuneita ja epäkunnossakin. Lentokoneet olivat muka vanhentuneita eikä niihin ollut edes lentäjiä, jne. jne. Venäjä oli muka rauhantahtoinen, eikä sillä ollut muka aikomusta hyökätä minnekään.

Täysin luotettavia numerotietoja ei ole edelleenkään, yli 70 vuoden kuluttua, olemassa - vaan jokainen voi arpoa itselleen mieleisiään numeroita venäläisten valheiden viidakosta. Riippumattomia tutkijoita ei edelleenkään päästetä sellaisiin Venäjän arkistoihin, joista totuus voisi selvitä. Jeltsinin aikana joihinkin arkistoihin kuitenkin pääsi vahingossa joku keräämään tietoja ennen kuin ovet jälleen lukittiin tiukasti. Eri henkilöt ovat myös koonneet sirpaleista tietoa kuka minkinlaisista lähteistä.

Otan tämän artikkelin pohjaksi Mihail Meltjuhovin kirjaansa kasaamaa tietoa, jossa on kuitenkin ristiriitaisuuksia jo saman kirjan sisälläkin. Meltjuhovin kirjassa on 1709 lähdeviitettä, mutta ei silti ole täysin luotettavaa tietoa. Ilmeisesti hän on kuitenkin tehnyt parhaansa. Täydennän tietoa muista lähteistä.

Taulukossa 42 Meltjuhov näyttää Venäjän asevoimien kehitystä kahtena eri päivämääränä:i

Samalla sivulla Meltjuhov kertoo (toinen lähde): "Vuoden 1941 ensimmäisellä puoliskolla joukot saivat teollisuudelta yhteensä 92 492 tykkiä ja kranaatinheitintä, 7448 hyökkäysvaunua ja 19 458 taistelukonetta."ii

Venäjän sotateollisuus pyöri silloin täysillä kierroksilla, mutta silti numerot panevat ihmettelemään. Jos teollisuudelta tuli joukkoihin 1.1.1941-30.6.1941 uusia taistelukoneita 19 458 kpl ja 22.6.1941 Venäjän asevoimilla oli 18 700 konetta, niin sehän tarkoittaisi että kaikki Venäjän taistelukoneet olivat tuliteriä ja entisiäkin (hieman vanhempia) olisi jossakin suuri määrä. Kesällä 1939 Venäjällä oli Meltjuhovin mukaan 11 167 lentokonetta.iii

Kun kirjaa luetaan parikymmentä sivua eteenpäin niin saadaan vielä täsmällisempiä lukuja. "Sodan alussa Venäjän asevoimissa oli 5 774 211 miestä, joista maavoimissa 4 605 321, ilmavoimissa 475 656, merivoimissa 353 272, rajavartiostossa 167 521 ja NKVD-joukkoja 171 900. Maavoimissa oli 305 divisioonaa, 16 laskuvarjojääkäriprikaatia, 1 panssariprikaati ja 5 jalkaväkiprikaatia. Joukoilla oli 117 581 tykkiä ja kranaatinheitintä, 25 787 hyökkäysvaunua ja 24 488 lentokonetta."iv

Nyt nähdään, että kaikkiaan 117 581:stä tykistä ja kranaatinheittimestä 92 492 oli tuliteriä - missäs ne vuonna 1940 valmistetut ja aikaisemmat oikein on? Kesällä 1939 Venäjällä oli Meltjuhovin mukaan 55790 tykkiä.v Lentokoneiden määrään on uusi luku, mutta sen voisi selittää sillä että aiemmin Meltjuhov puhui taistelukoneista ja nyt lentokoneista. Onko tiedustelukone taistelukone?

Taulukossaan 61 Meltjuhov erottelee lekomäärän seuraavasti: Pommikoneita 6887, tiedustelukoneita 1934, hävittäjiä 9881, rynnäkkökoneita 57 ja muita 5729.vi Siten tiedustelukone näyttää lasketun taistelukoneisiin.

Kurkistetaan seuraavaksi millaisa ne Meltjuhovin hyökkäysvaunut ovat. Taulukossaan 60 hän näyttää 1.6.1941 tilanteen. Kokonaismäärä ja kunnossa olevat.vii Minä näytän taistelupainon ja pääaseen, eli olen hieman muuttanut taulukkoa.

Hyökkäysvaunuille tuli taas uusi määrä, mutta päivämääräkin poikkeaa 3 viikkoa.

Vanhemmassa artikkelissani olen vertaillut venäläisiä ja saksalaisia panssareita keskenään ja antanut niiden määriä. Suosittelen sitä artikkelia luettavaksi. 22.6.1941 tärkeimpiä Venäjän hyökkäysvaunuja T-34 oli sen mukaan 1400 kpl (Meltjuhov 1.6. 892 kpl), sekä KV vaunuja 711 (Meltjuhov 1.6. 504 kpl).

Eräässä vanhassa artikkelissani olen kertonut puna-armeijassa olleen 21.6.1941 5 500 000 miestä. Se täsmää Meltjuhovin luvun kanssa kun lisätään rajavartioston ja NKVD-joukot. Lisäksi oli jo ENNEN 22.6.1941 kutsuttu lisää miehiä palvelukseen salaisessa
liikekannallepanossa 5 300 000 miestä.

Meltjuhovin mukaan länteen hyökkäävissä Venäjän 247 divisioonassa piti olla liikekannallepanon jälkeen yli 6 000 000 miestä, 62 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 14 200 hyökkäysvaunua ja 9900 lentokonetta.viii
Niiden länteen hyökkäävien joukkojen keskityksien ja hyökkäysryhmitykseen asettumisen sekä muiden Venäjän hyökkäysvalmistelujen piti olla Meltjuhovin mukaan valmis 15.7.1941ix ja tietysti hyökkäyksen olisi pitänyt alkaa välittömästi sen jälkeen. Mikään ei tietysti estä sitä, että hyökkäys olisi alkanut heinäkuussa jo ennen kuin kaikki joukot olisivat olleet perillä.

Onneksi Berliinissä oli kuitenkin soinut hälytyskellot Saksan liittolaisen Venäjän hyökkäysaikomuksen suhteen ja Saksa teki juuri ja juuri ajoissa ennakoivan iskun itään. Saksa sai valmistelunsa myöhästyneenä valmiiksi 21.6.1941 ja iski itään 22.6.1941. Alun alkaen Saksan oli tarkoitus iskeä jo toukokuussa, mutta Italian typerä temppuilu viivästytti hyökkäystä ratkaisevasti.

Meltjuhov on täysin vakuuttunut siitä, että Venäjän johto ei uskonut Saksan hyökkäävän Venäjälle vaan Venäjä valmistautui kaikessa rauhassa omaan hyökkäykseensä länteen valloittamaan koko Euroopan. Kun Saksa sitten yllättäen iski, niin Venäjän hommat menivät pahasti sekaisin - ei oltu valmistauduttu Saksan hyökkäykseen vaan vain omaan hyökkäykseen länteen (mukaan luettuna Suomeen).

-----------------------------

iMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 346

iiMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 346

iiiMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 66

ivMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 369

vMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 66

viMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 376

viiMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 375

viiiMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 385

ixMihhail Meltjuhhov, Stalini käestlastud võimalus, 2005, sivu 321