Venäjä petti länsiliittolaisiaan

USA ja Englanti pelastivat Venäjän (Venäjä olisi hävinnyt sodan Saksaa vastaan ilman USA:n ja Englannin suunnattoman suurta apua).

”Kiitokseksi” tästä avusta Venäjä petti näitä liittolaisiaan kyetäkseen valtaamaan mahdollisimman suuren osan Eurooppaa ja kyetäkseen ryöstämään Saksan tutkimuslaitokset ja tutkijat. Tämä Saksan tutkimuslaitosten ja tutkijoiden ryöstö tähtäsi esimerkiksi siihen, että Venäjä kykenisi rakentamaan ydinaseen mahdollisimman nopeasti - maailmanvalloitushankkeensa työkaluksi.

Leninin opetus

Ei suinkaan ollut Stalinin keksintöä, että länsimaita piti pettää, lukekaamme Leniniä: ”Hän oli nähnyt instituutissa myös Leninin viimeisten kirjoitusten luonnoksia, jotka olivat ihmetyttäneet häntä. Ne olivat Leninin neuvoja "kuuromykkien" petkuttamiseksi (kuuromykiksi Lenin nimitti eurooppalaisia kapitalisteja). Annenkov kertoo niiden sisällöstä omin sanoin: "Voittoja havittelevat kapitalistit kautta maailman haluavat vallata neuvostomarkkinat. Voitonhimon sokaisemina he ovat valmiit sulkemaan silmänsä meidän todellisuudeltamme ja muuttumaan kuuromykiksi. Sillä tavalla saamme heiltä tuotteita ja rahaa perustaaksemme armeijan. Heidän pääomansa avulla teemme siitä täydellisen. Omia velkojiamme vastaan aloitettavaa voittoisaa hyökkäystä varten. Pakotamme kuuromykät tekemään työtä omaksi tuhokseen, mutta sitä ennen meidän on muutettava heidät perusteellisesti kuuromykiksi.".”[i]

Esimerkki

Venäjä petti länsiliittolaisiaan tietysti monin eri tavoin, eikä niitä kaikkia ole järkevää käsitellä tällaisessa lyhyessä artikkelissa. Niinpä otan esimerkiksi petoksen korkeimmalla mahdollisella tasolla - miten USA:n presidentti Rooseveltia ja liittoutuneiden joukkojen ylipäällikköä Eisenhoweria petettiin Venäjän toimesta.

Kannattaa vielä erikseen huomioida, että nimenomaan Roosevelt oli kaikkein venäjämielisin, eli yritti pyyteettömästi tukea Venäjää kaikin tavoin, vieläpä vaimentaen Venäjään kriittisemmin suhtautuneen Englannin pääministeri Churchillin vaikutuksen.

Lainaus: ”Venäjän virallinen historia kertoo, että »Stavka työskenteli kuumeisella kiireellä, peläten että liittoutuneet ehtivät valtaamaan Berliinin ennen neuvostojoukkoja».25 Yhteen sovitettavaa oli kosolti. Berliinin valtauksessa oli mukana 2,5 miljoonaa miestä, 41 600 tykkiä ja kranaatinheitintä, 6 250 panssarivaunua ja moottoroitua tykkiä ja 7 500 lentokonetta. Stalin taatusti nautti siitä, että hän oli keskittämässä paljon voimakkaamman moottoroidun armeijan valtaamaan Saksan valtakunnan pääkaupunkia kuin Hitler oli lähettänyt hyökkäämään koko Neuvostoliittoon.

Huhtikuun 1. päivän tärkeän kokouksen jälkeen Stalin vastasi Eisenhowerin viestiin, joka oli välittänyt tarkkoja tietoja yhdysvaltalaisten ja brittien tulevista operaatioista. Neuvostojohtaja ilmoitti yhdysvaltalaiselle ylipäällikölle, että tämän suunnitelmat »kävivät täysin yksiin» puna-armeijan suunnitelmien kanssa.26 Sitten Stalin vakuutti luottavaiselle liittolaiselleen, että »Berliini oli menettänyt aiemman strategisen tärkeytensä» ja että neuvostojohto lähettäisi sitä vastaan vain toisen luokan joukkoja. Puna-armeija suuntaisi pääiskunsa etelään yhtyäkseen länsiliittoutuneisiin. Päävoimien eteneminen alkaisi suunnilleen toukokuun toisella puoliskolla. »Mutta tämä suunnitelma voi joutua muutettavaksi, olosuhteiden mukaan.» Se oli nykyajan historian suurin aprillipila.”[ii] --

”Roosevelt ja Eisenhower uskoivat vielä helmi- ja maaliskuussa voivansa voittaa Stalinin luottamuksen. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla heidän optimisminsa osoittautui virheelliseksi. Kuten jo mainittiin, Eisenhower oli kiistellyssä viestissään 28. maaliskuuta antanut Stalinille yksityiskohtaisia ja tarkkoja tietoja suunnitelmistaan mutta ei ollut saanut mitään vastineeksi. Itse asiassa Stalin oli 1. huhtikuuta tahallaan huiputtanut Eisenhoweria sanoessaan, että Berliini oli menettänyt entisen strategisen tärkeytensä. Silloin Stalin oli väittänyt, että neuvosto-offensiivi voisi luultavasti tulla toukokuun toisella puoliskolla (eikä huhtikuun puolivälissä), että puna-armeija keskittyisi hyökkäämään kauempana etelässä ja kohtaisi Eisenhowerin siellä, ja että vain »toisarvoisia joukkoja» lähetettäisiin Berliiniä vastaan.

Eisenhower ei tiennyt joutuneensa huijatuksi ja ilmoitti lyhytsanaisesti Montgomerylle, että Berliinistä oli tullut »pelkkä maantieteellinen paikka». Kenraali Marshallin voimakkaalla tuella hän ei vieläkään hyväksynyt Churchillin argumentteja, että amerikkalaisten ja brittien »pitäisi kätellä venäläisiä mahdollisimman kaukana idässä». Hän ei millään voinut hyväksyä Churchillin ydinajatusta, että Saksan lipun alla pysyvä Berliini oli pakosta »Saksan ratkaisevin paikka».”[iii] --

”Eisenhower ei antanut myöskään Stalinin petkutuksen Puolassa vaikuttaa itseensä. Churchillin pahimmat pelot osoittautuivat oikeiksi, kun NKVD maaliskuun lopussa pidätti ja lennätti Moskovaan Puolan demokraattisten puolueiden kuusitoista johtajaa. Heidät oli kutsuttu neuvottelemaan Zhukovin kanssa ja luvattu turvallisuustakuut. Mutta vaikka Eisenhower oli mennyt Stalinin valheitten lankaan, neuvostodiktaattori oli kaikkea muuta kuin huojentunut. Ehkä hän uskoi peristalinilaisella vainoharhaisuudella, että Eisenhower pelasi kaksinkertaista petosta. Joka tapauksessa hän oli päättänyt saada amerikkalaiset tuntemaan itsensä syyllisiksi. Hän lähetti hyökkäävän sähkeen Rooseveltille 7. huhtikuuta ja piti jälleen suurta meteliä aloitteista, joita saksalaiset olivat Sveitsissä tehneet Dullesin kautta.”[iv] --

”Vain Zhukov ja Konjev [marsalkka Konev - jp] ynnä muutamat heidän lähimmät kollegansa tiesivät, että koko Berliinin operaation strategiana oli ensin saartaa kaupunki ja pitää yhdysvaltalaiset ja britit loitolla. Mutta edes molemmat rintamankomentajat eivät tienneet, miten tärkeinä Stalin ja Berija pitivät ydintutkimuslaitosten kaappaamista, erityisesti Dahlemissa sijaitsevaa fysiikan Kaiser Wilhelm -instituuttia.

Vielä taistelun aattonakin Stalin pönkitti Moskovassa valheiden kilpeään. Kenraali Reade raportoi toisesta Kremlin istunnosta »vain Eisenhowerille tarkoitetussa» viestissä. Pitkän kokouksen lopuksi, jossa käsiteltiin »toista asiaa» (neuvostojoukkojen tulevaa ryhmittämistä Kaukoidässä japanilaisia vastaan), »Harriman mainitsi saksalaisten ilmoittaneen, että venäläiset suunnittelivat jatkavansa Berliiniin suunnattua hyökkäystä.19 Marsalkka [Stalin] totesi, että he todella aikovat aloittaa offensiivin; että hän ei tiennyt miten se onnistuisi, mutta pääisku tulisi Dresdenin suuntaan, kuten hän oli jo sanonut Eisenhowerille.»

Stalinin ja hänen lähipiirinsä on täytynyt salata levottomuutensa hyvin. Reade tai Harriman ei kumpikaan vaistonnut, että heille valehdeltiin.”[v] --

”Kolme tuntia aikaisemmin Stavkan kello 9:n iltakokouksessa kenraali Antonov oli jälleen kerran tahallaan, totta kai Stalinin ohjeiden mukaan, harhauttanut yhdysvaltalaisia, jotka olivat maininneet saksalaisten raportoineen yleishyökkäyksestä Berliiniä vastaan. Ulkoministeriöön Washingtoniin lähetetty sanoma totesi: »[Antonov] sanoi, että itse asiassa venäläiset ovat ryhtyneet laajamittaiseen tiedusteluun rintaman keskilohkolla saadakseen selville yksityiskohtia saksalaisten puolustuksesta.»”[vi]

Tutkimuslaitoksista ja tutkijoista

Kun länsimaat olivat erittäin paljon Venäjää edellä tutkimuksessa, niin Venäjä halusi ryöstää Saksan tutkimuslaitokset ja tutkijat itselleen nopeuttaakseen omaa tutkimustaan ja siten asevarusteluaan - olihan Venäjän tavoitteena valloittaa koko Maapallo Moskovasta johdetuksi kommunistiseksi diktatuuriksi.

Lainaus: ”Stalin käytti symboleja sumeilematta hyväkseen aina kun se hänelle sopi, mutta hän oli paljon laskelmoivampi. Totta kai Saksan valtakunnan pääkaupunki oli »tässä sodassa armeijamme kaikkien operaatioiden huipentuma», mutta hänellä oli myös muita elintärkeitä etuja.4 Niistä vähäisin ei ollut suunnitelma, joka oli muotoiltu Stalinin valtionturvallisuusministerin Lavrenti Berijan alaisena ja jonka tarkoituksena oli kahmia Berliinin atomitutkimuslaitoksen kaikki laitteet ja uraani ennen yhdysvaltalaisten ja brittien saapumista. Kommunistimyönteisen vakoilijan, tohtori Klaus Fuchsin, ansiosta Los Alamosissa tehdyt Manhattan Projectin tutkimukset olivat jo hyvin Kremlin tiedossa. Neuvostoliiton tiede oli pahasti jäljessä, ja Stalin ja Berija olivat vuorenvarmat, että jos he pystyisivät kaappaamaan saksalaisten laboratoriot ja tiedemiehet Berliinistä ennen länsiliittoutuneiden tuloa, yhdysvaltalaisten tavoin myös he kykenisivät valmistamaan atomipommin.”[vii] --

”Hän ei maininnut sitä konferenssissa, mutta jokaista etenevää armeijaa seurasivat tiiviisti hallituksen komissiot, joiden jäseniksi nimitetyt neuvostoliittolaiset kirjanpitäjät näyttivät hyvin kiusaantuneilta uusissa everstin univormuissaan. Heidän tehtävänään oli »Saksan teollisuuden ja omaisuuden järjestelmällinen takavarikointi».3 Lisäksi jokaisen armeijanesikunnan NKVD-osastolla oli ryhmä, joka oli erikoistunut avaamaan kassakaappeja, mieluiten ennen kuin joku neuvostosotilas ehti räjäyttää oven sieppaamallaan panssarinyrkillä ja tuhota koko sisällön. Stalin oli vakaasti päättänyt saada jokikisen mahdollisen kultagramman.”[viii] --

”Päätavoitteena oli riisua Saksalta kaikki laboratoriot, työpajat ja tehtaat. Neuvostoliiton atomiohjelma, operaatio Borodino, oli ylivoimaisesti tärkein, mutta huomattavin ponnistuksin jäljitettiin myös V-2-rakettitutkijoita, Siemensin insinöörejä ja paljon muuta ammattitaitoista tekniikan väkeä, jotka voivat auttaa Neuvostoliiton varusteluteollisuutta kuromaan kiinni Yhdysvaltojen etumatkan. --

Valtava enemmistö Moskovaan viedyistä tavaroista oli käyttökelvottomia, koska ne vaativat tarkkuustekniikalle sopivan ympäristön ja puhtaimmat raaka-aineet. Eräs Berliiniä riisumassa ollut neuvostotiedemies huomautti: »Sosialismi ei kykene hyötymään edes siitä, että se vie toisen maan koko teknologisen infrastruktuurin.» --

Melkein koko laboratorioiden ja tehtaiden riisumisohjelmalle oli ominaista sekasorto ja tuho. Metyylialkoholia löytäneet puna-armeijan sotilaat kulauttivat sen kurkkuunsa ja jakoivat tovereidensa kanssa. Saksalaisnaisten työpartiot hajottivat työpajojen laitteet, jotka sitten jätettiin taivasalle ruostumaan. Ja jos ne viimein saatiin kuljetetuksi Neuvostoliittoon, vain pieni osa pääsi kuunaan hyötykäyttöön. Stalinin teoria teollisuuden takavarikoinnista osoittautui turhaakin turhemmaksi. Ja kaiken kukkuraksi puna-armeijalla oli kaikkea muuta kuin valistunut suhde saksalaiseen omaisuuteen yleensä. Ranskalaiset sotavangit olivat ihmeissään »kuinka järjestelmällisesti tuhottiin koneita, jotka olivat hyvässä kunnossa ja jotka olisi voitu käyttää uudelleen».5 Voimavarojen suunnaton haaskaus tuomitsi Neuvostoliiton miehittämän Saksan takapajuisuuteen, josta se ei koskaan toipunut.”[ix]

”Juuri uraanin puute oli tärkein tekijä, mikä oli estänyt neuvostoliittolaisia matkimasta Manhattan-projektin tutkimuksia. Siksi Stalin ja Berija pitivät tutkimuslaboratorioiden ja niiden varastojen haltuunottoa erittäin tärkeänä. He halusivat myös Saksan tiedemiehet, jotka kykenivät valmistamaan uraania. --

NKVD:n komissio antoi selontekonsa. Kaiser Wilhelm-instituutin laitteiden lisäksi oli löydetty »250 kiloa metalliuraania; kolme tonnia uraanioksidia, kaksikymmentä litraa raskasta vettä». Dahlemiin erehdyksessä lähetetty kolme tonnia uraanioksidia oli todellinen onnenpotku. Berijalta ja Malenkovilta oli melko turhaa vahvistaa jälkikäteen toiminta, joka oli jo saatu päätökseen. He muistuttivat Stalinille, että hoputtamiseen oli erityinen syy: Kaiser Wilhelm-instituutti »sijaitsi tulevalla länsiliittoutuneiden vyöhykkeellä».”[x]

Eli Venäjä ryösti tutkimuslaitokset ja tutkijat myös liittolaistensa vyöhykkeeltä - jälleen petos länsiliittolaisia kohtaan.

Sodan jälkeen

Heti sodan päättymisen jälkeen Venäjä rikkoi Jaltan sopimusta, eli petti jälleen liittolaisiaan. Lainaus: ”Toukokuun alkupäivinä 1945 pääministeri Churchill oli syvästi huolissaan. Taistelu Hitleriä vastaan oli tosin päättynyt Saksan antauduttua toukokuun 9. päivänä. Churchill ei kuitenkaan voinut varauksettomasti yhtyä Lontoon väkijoukkojen riemuun voitonpäivänä. Japani oli yhä voittamatta, ja länttä uhkasi nyt hänen käsityksensä mukaan uusi vaara: Neuvostoliiton vaikutusvalta vyöryi hyökyaallon tavoin esteettömästi Itä-Euroopan ylitse. Neuvostoliiton aloitteesta oli asetettu kommunistisia tai kommunistismielisiä hallituksia Bulgariaan ja Romaniaan Jaltan sopimuksen vastaisesti, ja tietojen välitys länteen oli estetty. »Heidän rajalleen on laskettu rautaesirippu», Churchill kirjoitti toukokuun 12. päivänä. »Me emme tiedä, mitä sen takana tapahtuu.» pääministeristä tuntui, että oli välttämätöntä selvittää asiat Stalinin kanssa ensi tilassa.”[xi]

"Tällainen optimismi haihtui kuitenkin pian noiden kolmen johtajan ryhtyessä väittelemään [Potsdamissa 17.7.1945 - jp]  Itä-Euroopan tilanteesta. Churchill ja Truman sanoivat Neuvostoliiton rikkoneen Jaltan sopimusta, kun se oli asettanut nukkehallituksia Itä-Eurooppaan. Sen sijaan että Neuvostoliitto olisi sallinut kaikkien demokraattisten ryhmien osallistua väliaikaisten hallitusten toimintaan, se olikin rajoittanut osallistumisen vain niihin, joiden tiedettiin suhtautuvan ystävällisesti Moskovaan. Oli myös todisteita siitä, että neuvostoliittolaiset eivät aikoneetkaan sallia vapaita vaaleja.”[xii]

Se että Venäjä petti omia liittolaisiaan sodan aikana - edistääkseen maailmanvalloitusta, ei suinkaan tarkoita, että Venäjä olisi saavuttanut tavoitteensa Toisessa Maailmansodassa ja olisi sen jälkeen aloittanut rauhanomaisen rakennustyön - ei suinkaan. Venäjä petti edelleen ”hyväuskoisia hölmöjä” rauhanpuheilla - valmistautuen valloittamaan koko Maapallon ja tekemään siitä Moskovasta johdettu kommunistinen diktatuuri. Luetaan Stalinia tarkkaan:

”Viimeisinä vuosinaan Stalin julkaisi kaksi teoreettista kirjoitusta --

Esimerkiksi Sosialistisen talouden ongelmia -nimisessä julkaisussa hänellä oli paljon sanottavaa rauhan puolesta käytävästä taistelusta. Se oli hänen tavanomainen vetonsa. Hän ylisti "rauhankannattajia" mutta valmistautui itse samaan aikaan sotaan. Näistä "rauhankannattajista" , jotka työskentelivät useissa maissa hänen turvallisuusministeriönsä sateenvarjon suojassa sitä itsekään aavistamatta, hän aikoi muodostaa viidennen kolonnansa tulevan vihollisen selustaan. Myös muista salaisista suunnitelmistaan hän kirjoitti täysin yksiselitteisesti mutta vain asiaan vihkiytyneiden ymmärtämässä muodossa. Hän esimerkiksi sanoi, että "joissakin maissa rauhan puolesta käytävä taistelu kehittyy sosialismin puolesta käytäväksi taisteluksi". Syväkielellä lause tarkoitti, että "rauhanliike on se foorumi, jonka kautta valmistelemme kapinaa ja vallankumousta".”[xiii]

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle