Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
”Vangitsemiset ja vangittujen murhat
alkoivat heti kapinan puhjettua, niin Helsingissä kuin muuallakin punaisten
valtaan joutuneilla alueilla. Tällainen kiireinen toiminta noudatti
sosialistien ohjelmajulistusta toisen osapuolen, eli porvariston poistamisesta
historian näyttämöltä, kuten esimerkiksi Kansan Ääni vuoden 1917 syyskuun
lopulla julkaisemassaan artikkelissa oli julistanut.”[i]
”Niitä ammutaan kuin kulkukoiria,
rauhallisia miehiä, joilla ei ole muuta syytä kuin että ovat kuuluneet
suojeluskuntaan. Toisia etsitään heidän kodeistaan ja murhataan.”[ii]
”Varkauden punakaartilaiset olivat
ampuneet heti kapinan puhkeamisen jälkeen tammikuun 29. päivän illalla kaksi
henkilöä, kaupanhoitaja Taavetti Ryhäsen ja Lehtoniemen tehtaiden insinöörin
Harald Staffansin. Helmikuun alussa he uhkasivat ampua panttivangeiksi ottamansa
suojeluskuntalaiset, mikäli valkoiset yrittäisivät valloittaa kaupungin.”[iii]
Libaussa Jääkäripataljoona 27 miehistön
edustajat, gruppenführerit Olenius ja Relander sekä hilfsgruppenführer Pärmi
marssivat 30.1.1918 pataljoonan esikuntaan esittämään vaatimuksensa
pataljoonan pikaisesta viemisestä Suomeen sotimaan Suomen vapauden puolesta.
Pataljoonan komentajan ”Ausfeldin asiallista selontekoa niistä aikaa
vaativista valmisteluista, joita matkaa varten oli suoritettava, kuunneltiin epäluuloisesti.
Saatuaan lopuksi vakuutuksen, että »pataljoona ei viipyisi Libaussa tuntiakaan
kauemmin kuin mitä oli tarpeellista», lähetystä poistui.”[iv]
”Lääkäri tuli samana iltana,
perjantaina 30. tammikuuta. Hällström [sairas, joka tarvitsi lääkäriä -
jpu] lepäsi vuoteessa, - - Kartanon palveluksessa oleva konttoristi-agronomi
Edvin Malmström astui sisään kasvot verta vuotaen. Punaiset olivat lyöneet häntä
kiväärinperällä ja nyt hän tuli huuhtelemaan kasvojaan kylmällä vedellä
verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Pian huoneeseen tuli kaksi lyhyenläntää
punakaartilaista, jotka kysyivät Malmströmiltä, missä aseet ovat. Saatuaan väsyneesti
sohvan selkänojasta tukea hakevalta mieheltä vastauksen: »Minä en tiedä»,
punaiset tarttuivat häntä käsivarresta kiinni ja raahasivat juoksujalkaa
ovesta ulos. Pian kuului kaksi laukausta. Hetken kuluttua Malmström hoippui Hällströmin
vaimon tukemana vieraskamariin ja sanoi sinne kiiruhtaneelle Hällströmille: »De
ha skjutit mig i hjärtat. » Sen jälkeen hän sanoi vielä yhden sanan: »Kesis.»
Hän oli kotoisin Sipoon pitäjässä sijaitsevasta Kesis-nimisestä talosta. Tämän
jälkeen huoneeseen tunkeutui punakaartilaisjoukko, joka ampui vielä yhden
laukauksen Malmströmiin ja heitti hänen ruumiinsa lattialle.108 -- Todennäköisesti
samat punakaartilaiset, jotka murhasivat Malmströmin, menivät samana yönä
Kourlan kartanoon ja ottivat maisteri Eljas af Hällströmin hengiltä.110_”[v]
”Punaiset vangitsivat kansanedustaja Antti
Mikkolan Helsingissä kapinan puhkeamisviikolla torstaina 31. tammikuuta. He
veivät hänet Helsingin miliisilaitokselle ja sieltä seuraavana päivänä Töölönlahden
rantaan, jossa he murhasivat hänet ampumalla »ei takaa niin kuin on ollut
tavallista, vaan edestäpäin otsaan»_”[vi]
[i]
Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 53
[ii]
Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 54
[iii]
Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 54
[iv]
Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivut 812-813
[v]
Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 72-73
[vi]
Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 70