Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
Wilkmanin
hyökkäys Kangasala-Luopioisten linjalle, Vääksyn taistelu.
”Saamansa tehtävän mukaisesti ja päivän
kuluessa suoritettujen liikkeiden perusteella päätti eversti Wilkman 21 p:n
illalla hyökätä seuraavana aamuna Vääksyn kannaksella olevaa vihollisasemaa
vastaan ja valloittaa Kangasalan ja sen monilukuiset tienristeykset.
Ollen epätietoisena Tervaniemellä
vallitsevasta tilanteesta – siellä käydyn taistelun odottamattoman
onnekkaasta päätöksestä tuli tiedotus vasta yöllä – voi ryhmän päällikkö
tämäniltaisessa taistelukäskyssään kuitenkin ainoastaan lyhyesti selostaa
asemaa ja aikeitaan sekä määrätä lähtöajat ja käskyjen toimittamisen.
Joukkojen tuli olla marssivalmiit majoituspaikoillaan klo 9 ap. ja käskynsaajien
saapua esikuntamajaan Pispalaan klo 8 ap.
Kun aamulla sitten kokoonnuttiin esikuntaan
vastaanottamaan toimintakäskyt, oli jo ennätetty saada täysi varmuus
Ahrenbergin osaston asemasta. Koska Ahrenberg oli Tervaniemen taistelusta
tiedottaessaan maininnut vihollisen perääntyneen Sahalahdelle, oli välttämätöntä,
että Vääksyyn hyökättäessä pidettiin tätäkin suuntaa silmällä.
Otettaessa huomioon Vääksyn puolustusaseman luonnollinen vahvuus ei voitu
olettaakaan, että sen läpi päästäisiin murtautumaan pelkällä rintamahyökkäyksellä.
kaartoliikettä tuli sen vuoksi yrittää. Vihollisen edullinen tykistöasema
Kangasalan Kirkolla, josta voitiin ampua miltei suoraa sivustatulta, pakotti
samanaikaisesti valmistelemaan hyökkäystä huolellisella tykistötulella,
ennenkuin jalkaväki pantiin ryntäämään. Näihin näkökantoihin pohjautui
siis alkavan päivän taistelukäsky,
joka annettiin Pispalassa kohta klo 8 ap. jälkeen. Se
kuului seuraavasti:
Minun komentooni kuuluvat joukot etenevät tänään
valtaamaan Kangasalan kirkon-Vääksyn-Leipin välisen maaston.
1. Seinäjoen
pataljoona ja 2. patteri pysyvät majuri Aminoffin johdolla nykyisissä
asemissaan tunnustellen edelleen vihollisen vahvuutta ja sen konekiväärien
asemapaikkoja, joista heti selon saatua on tiedotettava haupitsidivisionalle
[Wegeliuksen patteri].
2. Haupitsidivisiona
käy heti asemaan vaimentaakseen tulellaan Kangasalan kirkon seudulle sijoitetun
vihollistykistön sekä pakottaakseen Vihtiälässä olevan jalkaväen peräytymään.
3. Wingen
pataljoona ryhmitetään salaa maantien eteläpuolelle Suomatkan kohdalle.
4. Wilkmanin
pataljoona ynnä yksi joukkue ratsuväkeä
etenevät klo 10 ap. Vahterpään-Kerppolan kautta sekä jäiden yli 3 km
Heponiemen eteläpuolella olevaan tienhaaraan, tiedustellen seutua Heponiemen, Pälkäneen
ja Kuhmalahden suuntaan sekä ollen valmiit etenemään Roineen poikki
Tiihalaan.
5. Vaasan
pataljoona ynnä yksi joukkue ratsuväkeä
etenevät klo 10 ap. Pispalan-Tohkalan linjalta Sahalahden kautta Pakkalan
tienhaaraan ratsumestari von Bornstedtin antamien lähempien määräysten
mukaisesti.
6. Eskadroonan
loppuosa tiedustelee alkaen klo 10 ap. Mutikosta lähtien Kangasalan kirkon
pohjoispuolella olevaa maastoa sekä ylläpitää yhteyttä eversti Wetzerin läntisen
kolonnan kanssa.
7. Sairaat
ja haavoittuneet lähetetään
Orivedelle, missä sijaitsee sairasjuna tai muunlainen etappisairaala.
8. Minä oleskelen alkaen klo 10 ap.
Suomatkan kohdalla olevalla maantiellä.
Wilkman,
osaston päällikkö.
Grafström.
- - [jätin välistä kappaleen pois - jpu]
Taistelu tuli siten saamaan täysin
normaalin ja suunnitelman mukaisen kulun. Ensin kehittäytyi Aminoffin johtama
vanha etujoukko ketjuun ja karkoitti lyhyen taistelun jälkeen vihollisen heikot
vartio-osastot Vihtiälästä ja Vääksystä. Sen jälkeen kävi Palmen patteri
tuliasemaan Vihtiälän talon pohjoispuolelle ja aloitti ampumisen puolustajan
jalkaväkeä vastaan, samalla kuin Seinäjoen pataljoona ryhmitettiin hyökkäämään
saman talon koillissivulla olevaan metsänreunaan. Samaan aikaan oli Hamiltonin
ankarasti ponnistellen onnistunut saada puolet haupitsipatteria asemaan
Suomatkan seudulle. Kapteeni Nordenfeltin johtaman tarmokkaan tiedustelun avulla
– hän nelisti Vesijärven jäitten yli suoraan Kangasalan kirkonkylään –
päästiin piankin selville kirkolle sijoitetun vihollistykistön asemasta, ja
haupitsit voivat sitten kohta ruveta purkamaan tehokasta tulta pakottaakseen
vihollisen tulikidat vaikenemaan. Kun tämä ensimmäinen tehtävä oli
parituntisen taistelun jälkeen saatu ratkaistuksi – punainen patteri taukosi
ampumasta ja vetäytyi taaksepäin – suunnattiin myöskin haupitsien tuli
kannasta puolustavaa jalkaväkeä kohti. Samassa yhteydessä komennettiin myös
Wingen pataljoona etenemään, ja sen ryhmityttyä Vihtiälän talon molemmille
puolille pantiin jalkaväki hyökkäämään. Tykistön pitäessä vastustajaa
aloillaan pääsivät ampumaketjut etenemään komeasti niinkuin harjoituskentällä
vaihtelevin rynnäkkösyöksyin. Niiden kintereillä seurasi tiukasti Palmen
patteri, joka siirtyi tykki tykiltä asemasta toiseen. Pianpa olivat molemmat
pataljoonat päässeet purolle saakka. Punaiset eivät silloin jääneet enää
odottelemaan rynnäkköä, vaan suoriutuivat kiireen vilkkaa pakoon osittain
kirkonkylään, osittain Jokioisten kautta suoraan etelään. Kerroksittain järjestettyihin
vihollisen puolustusasemiin jäi jäljelle kasoittain kaatuneita. Winge oli
tuottanut rekensä rintamalle – hänen pataljoonallaan oli näitä ajoneuvoja
edelleenkin puolta miehistöä varten – ja antoi karauttaa täyttä nelistä
harjua pitkin kirkonkylään toivoen siellä tavoittavansa pakenijat, mutta
turhaan. Kylä oli tyhjillään ja ainoa saalis oli kenttäkeittiö ja siinä
poriseva hernerokka. Klo puoli 4 ip. oli Kangasalan kirkonkylä sitten
kokonaisuudessaan Wilkmanin ryhmän hallussa, joka oli hyökkäyksessä kärsinyt
vain aivan lievää mieshukkaa.
Molemmat erikseen lähetetyt pataljoonat eivät
yhdyttäneet vihollisia missään. Punaisia joukkoja oli aamulla ollut
Sahalahdella, mutta ne olivat lähteneet pakosalle Vaasan pataljoonan lähestyessä.
Klo 1 ip. saapuivat vaasalaiset Pekkalaan, lepäilivät siellä klo puoli 4 ip.
ja jatkoivat sitten matkaa Monikkalan tienoille, minne myöhään illalla yövyttiin.
Ratsumestari Wilkmanin pataljoona kerkisi Heponiemeen klo puoli 2 ip. ja rupesi
sieltä käsin tunnustelemaan seutua Pälkäneelle ja Tiihalaan päin. On
mahdollista, että tämän pataljoonan eteneminen punaisten oikeaa siipeä
vastaan joudutti näitä päästämään Vääksyn aseman käsistään.
Varsinaiseen taisteluun ei pataljoona joutunut ottamaan osaa, ja se majoitettiin
yöksi Heponiemeen.
Muut osat Wilkmanin ryhmästä leiriytyivät
taistelun jälkeen Vääksyn kannaksen-Kangasalan kirkonkylän-Liuksialan-Joutsiniemen
väliselle alueelle; Wingen pataljoona työnnettiin Ohtolaan saakka toimittamaan
etuvartiopalvelusta Lempäälän suuntaan.
Luopioinen
miehitetään.
Ahrenbergin osasto jatkoi tänä päivänä
etenemistään ja pääsi iltapäivällä Luopioisiin kohtaamatta matkalla
ollenkaan vihollisia. Paikkakuntalaisten kertoman mukaan olivat punaiset jo
edellisenä yönä päätäpahkaisessa paossa hajonneet pitkin teitä ja
tiukanneet itselleen vereksiä hevosia päästäkseen livistämään vieläkin
joutuisammin. Luopioisten halki he olivat laskettaneet kertaakaan pysähtymättä.
Kalmin osaston taholla ei ollut tapahtunut mainittavia. Osaston selkäpuolella
siirrettiin päivän kuluessa Längelmäeltä Linsénin reservipataljoona ja
luutnantti Bromanin komppaniat, edellinen Pohjaan, jälkimmäinen Orivedelle. Nämä
joukot olivat kapteeni Ingelbergin toimesta saaneet edellisinä päivinä
tarvitsemansa kuormaston, ja muussakin suhteessa oli niiden taisteluarvoa lisätty
harjoituksilla, uudestijärjestelyillä ja varusteiden parannuksilla.”[i]