Vapaussota 16.5.1918 – Vapaussodan voitonparaati Helsingissä ja Mannerheimin päiväkäsky

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota. Edelliset artikkelini Vapaussodasta löytyy täältä ja täältä.

Vapaussodan sotatoimien päätös

”Kotkan ja Haminan miehitykseen toukok. 4 p:nä päättyivät varsinaiset sotatoimet. Sittenkun hallituksen joukot toukok. 15 p:nä olivat ottaneet haltuunsa [Venäjän joukoilta - jp] myöskin Inon linnoituksen, oli viimeinenkin kaista Suomen maata vihollisista vapaa. Valkoinen armeija oli täyttänyt tehtävänsä, vapautustyö oli viety päätökseen.”[i]

Vapaussodan voitonparaati

”Ylipäällikön ja hänen joukkojensa juhlallinen kulkue maan pääkaupunkiin toukok. 16 p:nä muodosti Vapaussodan uljaan loppunäytöksen. Helsingissä, jonka saksalaiset apujoukot muutamia viikkoja aikaisemmin olivat vapauttaneet, oli maan laillinen hallitus, P. E. Svinhufvudin johtama itsenäisyyssenaatti, toukok. 6 p:nä ryhtynyt jälleen täysilukuisena toimintaansa, ja myöskin eduskunta – lukuunottamatta kapinan johtajia ja kannattajia – kokoontui siellä ensimmäiseen täysi-istuntoonsa toukokuun 15 p:nä. Paitsi pääkaupungille viranomaisineen ja väestöineen, oli siis valtiomahdin korkeimmalle elimellekin suotu tässä ikimuistoisessa tilaisuudessa kunnioittaa ja kiittää maan vapauttajia.

Ne eri aselajeihin kuuluvat joukot, jotka oli koottu marssimaan juhlivaan pääkaupunkiin, edustivat valkoista kansanarmeijaa elävästi ja eri puolilta. Niihin kuului vapaaehtoisia, värvättyjä ja asevelvollisia joukkoja, suojeluskuntajoukkoja Pohjanmaalta ja Karjalasta, jääkärirykmenttejä, Uudenmaan rakuunoita, Ruotsalainen prikaati [kooltaan lähempänä komppaniaa kuin prikaatia - jp], tykistöosastoja y.m. Sarkapukuisten rivistöjen etunenässä nähtiin miehiä, joiden nimi voitonsanomien siivin oli lentänyt yli koko maan. Päämajan upseerit, jotka paljotöisissä ja vastuunalaisissa toimissaan olivat hoitaneet sodan johdon keskeisiä tehtäviä, olivat täysilukuisina läsnä. Ja etumaisena oli siellä mies, joka oli luonut valkoisen armeijan ja johtanut sen voittoon, ylipäällikkö, kenraali Mannerheim. Hänen osakseen tulleet loputtoman riemukkaat tervehdykset hänen ratsastaessaan voittoisan armeijan etunenässä antoivat päivälle ylevän, isänmaallisen juhlan leiman, ja ovat tämän juhlan traditiot säilyneet vuotuisessa toukokuun 16 p:n viettämisessä.”[ii]

Ylipäällikön, kenraali Mannerheimin päiväkäsky 16.5.1918

”Suomen Armeijalle

Teitä oli kourallinen huonosti aseistettuja miehiä, jotka pelkäämättä lukuisaa vihollista aloitte vapaustaistelun Pohjanmaalla ja Karjalassa. Lumivyöryn tavoin on Suomen armeija sitten kasvanut voittokulkunsa aikana etelää kohti.

Armeijan päämäärä on saavutettu. Maamme on vapaa. Lapin tuntureilta, Ahvenanmaan ulommaisilta luodoilta aina Siestarjokeen asti liehuu leijonalippu. Suomen kansa on pudistanut päältään satavuotiset kahleet ja seisoo valmiina ottamaan sen paikan, joka sille kuuluu.

Minä kiitän sydämellisesti Teitä kaikkia, jotka olette ottaneet osaa näiden kuukausien väsymättömään työhön. Kukin on kantanut taakkansa, ja kaikki olemme iloinneet saavutetusta menestyksestä. Minä kiitän Teitä kestävyydestänne ja minulle osoittamastanne luottamuksesta silloin, kun toivomme oli synkimmillään. Kiitän Teitä urhoollisuudestanne taistelukentällä, unettomista öistä, raskaista marsseista ja yli-inhimillisistä ponnistuksista. Kiitän lähimpiä tovereitani, armeijan kenraaleja ja upseereja, alipäällystöä, miehistöä, lääkärejä, sairaanhoitajattaria ja –hoitajia, sotapappeja ja niitä naisia, jotka ovat seuranneet armeijaa ja hoitaneet sen muonitusta, sekä kaikkia, jotka ovat avustaneet vapautustyötä. Minä kiitän niitä urhoollisia Ruotsin ja pohjoismaiden miehiä, jotka ovat kuulleet sydämen ja kunnian vaatimusta ja kiiruhtaneet avuksemme silloin, kun taistelumme oli vaikein, jotka niin runsaasti ovat vuodattaneet vertansa meidän oikean asiamme puolesta ja herättäneet meissä henkiin menneitten vuosisatojen muistot. Mutta ennen kaikkea kohdistuvat ajatukset sekä kiitollisuuden ja ihailun tunteet niihin, jotka kovien vaivojen ja täytettyjen velvollisuuksiensa jälkeen nyt makaavat maan povessa.

Nyt, yli sadan vuoden jälkeen kuulemme ensi kerran suomalaisten tykkien jyskeen Viaporin linnasta. Se on tervehdys kaatuneille urhoille, mutta myöskin viesti uuden päivän noususta.

Uusi aika uusine velvollisuuksineen!  Ja kuitenkin ratkaistaan nyt kuten ennenkin suuret kysymykset raudalla ja verellä. Suojellakseen vapauttamme täytyy armeijan seistä valmiina. Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana. Muistakoot Suomen miehet, että ilman yksimielisyyttä ei luoda vahvaa armeijaa, ja ainoastaan voimakas kansa voi turvallisena käydä kohti tulevaisuuttaan.

Sotilaat! Liehukoon sentähden korkealla ja tahratonna Teidän lippunne, meidän kaunis, valkoinen lippumme, joka meidät kaikki on yhdistänyt ja vienyt voittoon!

Kenraali Mannerheim.”[iii]