Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
Suomen
armeija vapautti Länkipohjan 16. maaliskuuta 1918 Venäjän joukoista ja niiden
punaisista apureista – alkusoittona Tampereen vapauttamiseksi. Suomen armeijan
joukkojen vahvuudet tämän rintaman taisteluihin lähdettäessä näkyy tästä
artikkelistani.
”Päivän taisteluista lähetettiin
ylipäällikölle seuraava tiedotus:
Tuimien taistelujen jälkeen, joihin
kaikki Länkipohjaa vastaan määrätyt kolonnat ovat ottaneet osaa, on Länkipohja
valloitettu tänään klo 2,18 ip. Vaasan pataljoonasta on pataljoonanpäällikkö
Öberg haavoittunut ja eräs joukkueenjohtaja kaatunut.
Molempain Lapuan komppaniain päälliköt,
isä ja poika Laurila, ovat myöskin kaatuneet.
Vihollisen tappiot ovat hyvin suuret
eikä niitä voida vielä lähimainkaan arvioida.
Kivääriä ja panoksia olemme
saaneet paljon saaliiksemme; m.m. on 3 konekivääriä vallattu.
Meidän joukkomme ovat nyt majoitetut
yöleiriin Länkipohjan-Västilän alueelle tunnustellen seutua Orivedelle, Eräjärvelle
ja Pohjaan päin.
Kuhmoisissa on kaikki rauhallista.
Eskadroonamme, joka lähti suljettuna joukkona Hallinpenkistä, on tiedottanut
pienenlaisten vihollisvoimien liikehtimisestä monissa paikoin Kuoreveden ja
Hallinpenkin-Länkipohjan teiden välillä. Oriveden eteläpuolella on rautatietä
määräyksen mukaan rikottu.
Huomispäiväksi klo 9 ap. on
etenemistä suunniteltu Talviaistaipaleen-Västilän linjalta Orivettä kohti.
Joukot ovat hyvin uuvuksissa syvässä
lumessa suoritettujen pitkien siirtelyjen jälkeen.
Käskystä: Grafström ” [ii]
”Taistelun kovuudesta todistivat kärsityt
tappiot noin 150 kuollutta ja haavoittunutta. Kuten aina esikoistaisteluissa oli
päällystö nytkin saanut kärsiä kovimmat iskut. Yksi pataljoonanpäällikkö,
kolme komppanianpäällikköä ja neljä joukkueenjohtajaa oli kaatunut tai
haavoittunut, mikä merkitsi tuhoisata tappiota. Näin ollen oli voiton merkitys
sitä suurempi joukkojen hyökkäyshengen säilyttämiseen nähden.”[iii]