Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
Teen tässä artikkelissa suoria lainauksia
teoksesta Suomen Vapaussota. Muutan lainauksissani alkuperäisteoksessa tehdyn
nimen translitteroinnin Svjetshnikov yleisemmin käytetyksi Svetshnikoviksi.
Kyseessä on Venäjän armeijan yleisesikuntaeversti. Hänen aiemmasta
toiminnastaan on artikkeli täällä.
”Helmikuun 15 p:nä antoi näet
Svetshnikov päiväkäskyn hänen komentoonsa alistetuille venäläisille
joukoille. Hänen päällikkyysasemansa lienee niin muodoin tähän mennen
selvennyt, sillä päiväkäsky oli kohdistettu kaikille Lahden länsipuolelle
sijoitetuille joukoille. Tämä päiväkäsky on siinä suhteessa merkillinen,
että se muodostaa sattuvan rinnakkaisilmiön kenraali Mannerheimin helmikuun 17
p:nä säätämälle rintamaryhmäjaolle. Svetshnikov jakoi näet siinä
komentoalueensa viiteen piirin, joista kahta – niissä Tampere ja Pori pääpaikkoina
– voi pitää rintama-alueina, kun taas kolme niiden eteläpuolella olevaa
piiriä – Hämeenlinnan, Helsingin ja Turun – olivat osia kotialueesta.
Piiripäälliköiden tehtävät olivat
sovitetut aina itsekunkin hoidettavan alueen laadun mukaisesti. Turun ja
Helsingin piireissä piti asianomaisten koettaa nujertaa valkokaartilaiset sekä
sitten vähin erin vahvistaa joukoillaan molempia rintama-piirejä. Hämeenlinnan
piirin joukot piti koottaman Lahteen, Riihimäelle ja Hämeenlinnaan ilmeisesti
jonkinlaiseksi yleiseksi reserviksi.
Tampereen ja Porin piirien päälliköt sitä
vastoin saivat suoritettavakseen hyökkäysluontoisia tehtäviä. Edellisen –
106. divisioonan uuden päällikön, everstiluutnantti Bulatselin – tuli yrittää
vallata Haapamäki ja sen kautta katkaista valkoisten yhteydet Pohjanmaan ja
Savon välillä. Jälkimmäisen – Pietarin rajadivisioonan päällikön – käskettiin
valloittaa Kristiinankaupunki.”[i]
”Kaikesta päättäen onnistui hänen
[Svetshnikovin - jpu] näet juuri 15 p:n tienoilla saada helsinkiläiset
johtohenkilöt vakuutetuiksi siitä, kuinka tärkeätä oli lähettää joukkoja
pohjoiselle rintamalle, sillä tähän aikaan – helmikuun 15 ja 16 p:nä lähtikin
melkoisia punaisia voimia, kaikkiaan n. 1,800 miestä ynnä tykistöä,
Uudeltamaalta Tampereelle, mistä ne edelleen toimitettiin sekä Satakuntaan että
Vilppulaa kohti.”[ii]
Venäläiset ja punikit hyökkäsivät 21.2.1918 alkaen koko leveällä rintamalla Porista Sysmään (Lahden pohjoispuolella) pääteiden suunnilla kohti pohjoista. Hyökkäykset kuitenkin saatiin torjuttua, vaikka välillä tilanne näyttikin paikoitellen huolestuttavalta.[iii]