Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
”Jääkäri Vilho
Hurme, vuokraviljelijän poika, siviiliammatiltaan konttoristi, luonteeltaan
kaikesta päätellen erittäin siivo mies, kirjoitti päiväkirjaansa Libaussa
helmikuun 10. päivänä:
».
. . ne raa’at murhat ja ryöstöt, joita venäläiset yhdessä
punakaartilaisten kanssa harjoittavat, ne velvoittavat jokaisen yhtymään niitä
vastustamaan ja oikeastaan kostamaan, mutta kostoa en ajattele minä, mutta
rauha ja turvallisuus on ennenkaikkea saatava maahan ja venäläiset pois –
sillä siitähän on koko rauhattomuudet alkaneet, kun sosialistit ilmoittivat
haluavansa pitää ryssät maassa vaikka jo on äärimmäisyyksiin asti saanut
maamme kärsiä niiden takia. Senvuoksi minä niinkuin moni muukin vielä
uudestaan suostui sotilaana olemaan, kun se tällä kertaa lopultakin tulee
tapahtumaan omassa maassa ja kotimaisen hallituksen tahdosta. Lopultakin on siis
täyttynyt koko joukkomme alkuperäinen tarkoitus ja päämaali.»_”[i]