Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
Edellinen Karjalan ryhmää koskeva artikkeli löytyy
täältä.
Näihin aikoihin
Suomen armeijan Karjalan ryhmä kävi lähestulkoon omaa yksityistä
puolustussotaansa. Ylipäällikkö kenraali Mannerheim toki lähetti
mahdollisuuksien mukaan lisää aseita, ammuksia, jne., mutta sotia piti omia vähäisiä
joukkoja siirtelemällä sinne missä ryssät ja punikit milloinkin kovimmin hyökkäsivät.
Sata vuotta sitten
tapahtuneista taisteluista otan esimerkin Valkjärveltä Vuoksen eteläpuolelta.
Oli jouduttu perääntymään hieman ja lähdetty ottamaan asemia takaisin.
”Kun
Lempisen [vanhan kaartin vääpeli – jpu] joukko kohta kirkonkylään
tultuaan aikoi jatkaa matkaa jään yli Veikkolaan, otettiin se toiselta
rannalta vastaan kiivaalla tulella. Lankinen [jääkäri, komppanianpäällikkö
– jpu] taas oli puolestaan heti lähettänyt kaksi kenttävartiota molempiin
toisiaan lähellä oleviin risteyksiin Jauholammin koillispuolelle. Tuskin
olivat vartiot ennättäneet asemiinsa, kun lännenpuoleinen niistä sai äkkiarvaamatta
kimppuunsa ylivoimaisen vihollisen, joka pakoitti sen nopeasti peräytymään.
Kun vihollinen myöskin oli onnistunut tunkeutua Jauholammen ja Valkjärven välisen
kannaksen yli, täytyi valkoisten nopeasti levittäytyä puolustuslinjaan
kirkonkylästä Jauholaan menevän tien suuntaan sekä muutamia satoja metrejä
sen länsipuolelle. Sitten kehittyi tuima kamppailu kirkonkylän ja noiden tärkeiden
tienristeyksien omistamisesta, jota kesti aina hämäräntuloon saakka. Askel
askeleelta työnnettiin vihollinen taaksepäin mutta sillä oli vielä pimeän
tullen suurempi osa mainitusta kannaksesta hallussaan. Yön kuluessa se sitten
kuitenkin vetäytyi sijoituspaikkoihinsa Kostialaan ja Valkeamatkaan, joten
voitto oli valkoisten. Samana iltana saivat valkoiset »tykistöäkin»,
s.o. yhden Antrean-rintaman sotasaalistykeistä. Se sijoitettiin Hampaalan kylään
Valkjärven koilliskulmaan.
Seuraavana päivänä,
maaliskuun 9:nä, saapui Kiviniemen kautta eräs Savonlinnasta lähetetty
komppania, jonka päälliköksi oli Kiviniemessä määrätty aikaisemmin
mainittu jääkäri Lampela. Komppania sijoitettiin sivustavarmennukseksi
Siparilaan. Vihollisella oli tähän aikaan voimia erään vangin kertoman
mukaan 400 miestä, 5 konekivääriä ja 4 tykkiä.
Lauantaista
maaliskuun 9 p:stä tuli jälleen onnekas päivä valkoisille. Se
vihollisjoukko, joka aikaisemmin oli Lipolan kautta käynyt ryöstöretkellä
Rampaalassa ja Liikalassa, ilmaantui taaskin näkösälle, mutta tällä kertaa
Hiekkamäkeen, josta käsin sen ilmeisenä aikomuksena oli muodostaa
vihollisrintaman oikeanpuolinen sivustavarmennus. Nyt sillä oli mukana yksi
tykkikin, joka heti rupesi pommittamaan kirkonkylää, Hampaalaa ja Siparilaa. Jääkäri
Lampela Siparilassa sai toimekseen karkottaa tämän vihollisen sivustajoukon.
Mutta ennenkuin hyökkäykseen ennätettiin käydä, ajoi meikäläisten »tykistö»
muutamilla oivilla osumilla vihollisen pakosalle. Tykkipäällikön insinööri
Arppen itsensä onnistui lähettää pari täysosumaa aivan vihollistykin
viereen, jonka venäläinen käyttelijä pöllähti selälleen. Kerrotaan, että
kun hän jälleen oli päässyt jaloilleen, lähti hän kiireesti juosta livistämään,
koko ällistynyt punainen lauma kintereillään. Vastarintaa enää kohtaamatta
miehitettiin nyt Hiekkamäki ja vallattiin yksin jätetty tykki. Siitä oli
kuitenkin lukko viety, niin että se oli lähetettävä pois kuntoonpantavaksi.
Sen jälkeen miehitettiin Teppolan, Lemmettylän ja Liikalan kylät ja
asetettiin kenttävartiot Koivulaan ja Rampalaan. Komppanian päälliköksi määrättiin
Happonen, joka oli käynyt Vöyrin-koulun.” [i]