Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
”Kotimaahan lähtevälle
pataljoonalle varattiin mukaan runsaat tuomiset, suuri määrä aseita,
ampumatarvikkeita ja muuta sodankäynnissä tarvittavaa materiaalia, jollaisesta
Suomessa oli aivan yhtä huutava puute kuin koulutetuista johtajistakin. – –
Lähetettävään materiaaliin kuului
70 000 venäläistä kivääriä (m/91), 363 pistoolia, 70 konekivääriä, 22
480 000 patruunaa, 12 325 käsikranaattia, 12 jäykkälavettista kanuunaa (87
K/92-95), 8 haupitsia (122 H/09), 16 420 tykistön laukausta, räjähdysaineita
ja muuta pioneerimateriaalia, radiolaitteita, lentokone, Berliinissä painettuja
Suomen karttoja, lääkintämateriaalia ja myös jonkin verran
intendentuuritavaraa, mm. asepuvut siviiliasussa matkustavaa jääkäripataljoonaa
varten. – –
Aselaivojen mukana oli määrätty lähetettäväksi
110 miehen vahvuinen »Vorkommando»,
itse asiassa sama, jonka elokuun suunnitelman mukaan piti saapua Suomeen »suuren
aselähetyksen» mukana, välittömästi muun pataljoonan edellä.
Komennuskunnan johtajaksi määrätty Harald Öhquist otti tehtävän
vastaan oberzugführerinä ja kävi suorittamaan sitä Suomen armeijan majurina.
– –
Helmikuun 7. päivän aamuna klo 7.40
komennuskunta lähti Libausta kapteeni v. Coler saattajanaan. Junamatkasta tuli
vaikea. Saksalaiset rautatie- ja sotilasviranomaisetkin suhtautuivat tähän
oudosti puettuun ja enimmäkseen täysin käsittämätöntä kieltä puhuvaan
siviilimiesjoukkoon ymmärrettävän töykeästi ja epäluuloisesti. von Colerin
hiihtolakki herätti niin suuria epäilyksiä, että kapteenin arvomerkit ja
ensimmäisen luokan rautaristi menettivät tavanomaisen tehonsa.”[i]