Ukrainan ”vallankumous” 2014

Ukrainan venäjämielinen presidentti Viktor Janukovitsh kieltäytyi 21.11.2013 odottamattomasti allekirjoittamasta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta Euroopan Unionin kanssa ja antoi selvästi ymmärtää suuntautuvansa Venäjän isännöimään Euraasian liittoon.

Ukrainan kansa reagoi tähän presidenttinsä petokseen ja valtasi Kiovan keskustan. Massojen taktiikka oli yksinkertainen – kaduilta ei poistuta ennen kuin hallituksen politiikka muuttuu.

16.1.2014 Ukrainan vallassa ollut koalitio rikkoi totaalisesti Ukrainan Parlamentin sääntöjä ja sääti ilman opposition paikallaoloa epädemokraattisen lakipaketin.

Ukrainan pitkäaikainen pääministeri Mykola Azarov joutui eroamaan 28.1.2014 ja pääministeriksi tuli varapääministeri Serhyi Arbuzov.

Rauhanomainen mielenosoitus muuttui veriseksi alkaen 18.2.2014 ja venäläisten tarkka-ampujien suorittamaksi mielenosoittajien ja poliisien joukkomurhaksi 20.2.2014. Joukkomurhan jälkeen yli 50 hallituskoalition kansanedustajaa siirtyi opposition leiriin ja suuri osa viranomaisten joukoista kieltäytyi täyttämästä käskyjä ja poistui.

22.2.2014 Ukrainan parlamentti äänesti parlamentin johdon vaihtamisesta ja presidentti Janukovitshin erottamisesta. Päätöksen puolesta äänesti 328 kansanedustajaa, eli sillä oli hyvin vahva kannatus. Virkaatekeväksi presidentiksi nimitettiin Oleksander Turtshinov.

23.2.2014 venäläiset vaihtoivat väkivalloin Sevastopolin kaupunginhallituksen ja pienet vihreät miehet (Venäjän erikoisjoukkojen sotilaat) alkoivat valumaan Sevastopolin sotasatamasta koko Krimin niemimaalle.

27.2.2014 ne Venäjän erikoisjoukkojen sotilaat ilmaantuivat Krimin alueparlamentin rakennukseen ja niiden paikallaollessa ”äänestettiin” Krimin johtoon porukka, joka oli vaaleissa saanut viisi prosenttia äänistä ja joka välittömästi tiedotti halunsa liittää Krimi Venäjään.

27.2.2014 pääministerin tehtäviä hoitanut Serhyi Arbuzov luovutti pääministerin valtuudet Arseni Jatsenjukin hallitukselle, jolla oli parlamentin enemmistön tuki takanaan.

Eli sotilasvallankumous tapahtui Krimillä (Sergei Aksjonov valtaan), eikä aseellinen vallankaappaus Kiovassa, kuten Venäjän propaganda valehtelee.

Lähde.