Ukrainan presidentti Zelenski tekee samoja virheitä kuin Adolf Hitler – versio 2

Alkuperäinen on julkaistu Puheenvuorossa 11.12.2024. Versioon 2 on lisätty loppuun luku alaotsikolla Versio 2.

Kirjoitin Puheenvuoroon katsauksen Ukrainan sodan tilanteeseen 1.11.2024. Leikkaan kyseisestä kirjoituksestani tähän pätkän:

”Ukrainan heikkouksia

4.    Ei ymmärretä, että on välttämätöntä vetää välillä koko yhtymä lepoon ja täydennettäväksi, sekä jatkokoulutettavaksi, ja että sotilaat tarvitsevat oikeasti lepoa kauempana selustassa ja myös kotilomia. Yhtymät kuluvat ja väsyvät, eivätkä lopulta kykene edes puolustautumaan, hyökkäämisestä puhumattakaan.

5.    Perustetaan uusia yhtymiä, vaikka niihin ei ole kunnollista koulutusta ja yhteisharjoituksissa harjaantunutta henkilöstöä. Pitää täydentää vanhoja taistelukokemusta omaavia yhtymiä, eikä perustaa uusia ”posliiniyhtymiä”. Vasta sitten kun vanhat yhtymät ovat kaikki täysivahvuisia on vuorossa uusien yhtymien perustaminen – mutta silloinkin tarvitaan rungoksi taistelukokemusta omaavia upseereita ja aliupseereita.”

Adolf Hitler teki samoja virheitä

Hitlerkin perusti uusia yhtymiä sen sijaan, että olisi täydentänyt vanhoja jo sotakokemusta omaavia yhtymiä. Lainaan tähän pätkän Saksan parhaan strategin ja operoijan tekstiä:

”Kun Hitler asetti väkivallan hengen voimien yläpuolelle ja ilmeisesti arvosti sotilaiden urhoollisuutta, mutta ei samassa määrin osaamista, niin ei tarvitse ihmetellä, että hän joutui teknisten välineiden yliarvostuksen uhriksi. Hän juovutti itsensä Saksan varusteluteollisuuden tuotantoluvuilla, joita hän epäilemättä oli hämmästyttävässä määrin kohottanut (tässä yhteydessä hän tosin mielellään sivuutti sen, että vihollisen tuotantoluvut olivat vielä suuremmat).

Lisäksi hän sivuutti koulutuksen ja osaamisen, joiden avulla uusista aseista saadaan täysi teho irti. Hänelle riitti, että uudet aseet saapuivat rintamalle. Oli yhdentekevää, hallitsivatko niillä varustetut yhtymät aseiden käytön tai oliko uutuutta ylipäänsä testattu sodanmukaisissa oloissa.

Samaan tyyliin Hitler käski perustaa yhä uusia divisioonia. Suurien yhtymiemme lukumäärän lisääminen oli ilman muuta toivottavaa. Kuitenkin niiden perustaminen täytyi tapahtua olemassa olevien divisioonien täydennyksen kustannuksella. Viimeksi mainitut kuihtuivat tappioiden vuoksi lähes olemattomiin. Vastaperustettujen divisioonien miestappiot olivat taistelukokemuksen puutteesta johtuen kerta kaikkiaan aivan liian suuret.”[i]

Liikekannallepano

1.11.2024 kirjoitin: ”Poliittisen johdon taholta on asetettu korkea alaikäraja palvelukseen määrättäville. Jo 20-vuotias olisi sopiva rintamalle saatuaan hyvän koulutuksen. Tällä hetkellä liikekannallepano koskee vain 25-60 vuotiaita miehiä.”

Tätä kirjoittaessani 11.12.2024 Zelenski kieltäytyy yhä alentamasta mobilisoitavien ikää 25 vuodesta alemmas, vaikka esimerkiksi USA:n presidentti sitä vaatii. Taistelukentälle on saatava lisää miehiä. Nuoria pystyviä miehiä.

Hitler teki saman virheen. Mobilisoi lisää miehiä aina liian vähän ja liian myöhään. Saksan suuria resursseja ei hyödynnetty oikea-aikaisesti. Zelenski tekee tässäkin samoin kuin Hitler.

Versio 2

Marsalkka Erich von Manstein, joulukuu 1943, taisteluista Ukrainassa: ”Mutta ei ollut vältettävissä, että näissä raskaissa kamppailuissa saksalaisyhtymien taisteluvahvuus kului yhä enemmän. Jalkaväkidivisioonat eivät enää ylipäänsä päässeet lepoon. Panssariyhtymiä täytyi heittää kuin palokuntia rintaman yhdeltä kaistalta toiselle. Vastustajan miestappiot kohosivat loputtomissa hyökkäyksissä varmasti moninkertaisiksi meihin verrattuna, mutta vihollinen pystyi korvaamaan menetykset. Sen sijaan armeijaryhmän OKH:lle tekemät vastaväitteet, että täällä Dneprin mutkassa voimamme kulutettaisiin operatiivisesti katsoen väärässä paikassa, jäivät käytännöllisesti katsoen tuloksettomiksi. OKH ei voinut myöskään antaa välttämätöntä henkilöstö- ja materiaalitäydennystä vähenevän taisteluvahvuuden korvaamiseksi. Eikä Hitleriä saatu hyväksymään ajatusta luopua ajoissa tästä vallinsarvesta, jotta voimia säästettäisiin ja voitaisiin irrottaa operatiivisesti paljon tärkeämmälle armeijaryhmän pohjoissiivelle. Kaikki varoitukset, että edes silloiset torjuntavoitot Dneprin mutkassa eivät pitemmän päälle voi karkottaa 1. panssariarmeijan saarrostusvaaraa niin kauan kuin vihollinen kuljettaa tänne uusia voimia, jäivät ilman tulosta. Sama kohtalo oli esityksillä, joiden mukaan olisi tärkeää muodostaa reservejä lyhentämällä rintamaa etelässä. Päinvastoin, kuten edellä mainittiin, ei lopulta ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää Dneprin mutkaan kaksi divisioonaa, jotka olisivat paljon paremmin olleet paikallaan armeijaryhmän pohjoissiivellä.

Tarvittiin ensin kuolemanvaarallinen kriisi armeijaryhmän pohjoissiivellä, jotta Hitler – ja vielä silloinkin viivytellen – tunnusti operatiiviset välttämättömyydet.

Perusteluksi Dneprin mutkan pitämiselle Hitler esitti, kuten ennenkin, Nikopolin ja Krimin merkityksen sodankäynnillemme. Hitler ei ollut vieläkään luopunut toivosta, että sen jälkeen, kun vihollishyökkäykset olisi torjuttu menestyksellisesti Dneprin mutkassa, olisi kuitenkin mahdollista iskeä etelään, jotta Krim voitaisiin taistella jälleen vapaaksi. Lisäksi Hitlerin mielessä on epäilemättä omaa osaansa näytellyt ajatus, että vastustaja lopulta vuodattaisi itsensä kuiviin, jos hän – Hitler – vaatisi nyt samoin kuin Moskovan edustalla vuonna 1941, että jokaisesta tuumasta maata olisi pidettävä kiinni. Rintamien lyhennysehdotuksiin Hitler yhä uudelleen vastasi, että rintamia lyhennettäessä myös viholliselta vapautuisi yhtymiä. Tätä ei tietenkään voitu kiistää. Hyökkääjä saattaa tuhlata kaikki voimansa riittävästi miehitetyn puolustuslinjan edustalla. Kuitenkin yrityksen pitää rintamalinja, joka voidaan miehittää enää vain varmistuslinjan tavoin, täytyy johtaa siihen, että heikot puolustusjoukot kuluvat aivan liikaa, jos vastustajan ei onnistu yksinkertaisesti kävellä joukkojen yli [Bold - jp].”[ii]

Marsalkka Erich von Manstein, tammikuu 1944, taisteluista Ukrainassa: ”31. tammikuuta alkoivat jälleen uudet, voimakkaat vihollishyökkäykset kohti 6. armeijan pohjoisrintamaa. Samoin vihollinen hyökkäsi Krivoi Rogin itäpuolelta ja etelästä kohti Nikopolin sillanpäätä. Hyökkäykset johtivat sisäänmurtoon tällä sillanpäärintamalla. Kolme päivää kestäneen taistelun jälkeen vastustajan onnistui saavuttaa myös 6. armeijan pohjoisrintamalla ratkaiseva läpimurto. 12 vihollisen jalkaväkidivisioonaa ja kaksi panssariarmeijakuntaa löi täällä 30. armeijakunnan pääosin hajalle, vaikka divisioonien lukumääräinen voimasuhde oli vain 2:1 vastustajan hyväksi. Armeijakunnallamme oli 6 divisioonaa etulinjassa ja kaksi panssaridivisioonaa selustassa, mutta nämä divisioonat olivat miehistö- ja asetäydennyksen puutteen takia enää vain taisteluosastojen arvoisia. Molemmilla panssaridivisioonilla oli sillä hetkellä vain viisi toimintakykyistä panssarivaunua! Jossakin vaiheessa täytyi koittaa hetken, jolloin urhoollisen joukon voimat olivat jatkuvan ylirasituksen takia lopussa.”[iii]

Kuinka ollakaan nämä vuodenvaihteen 1943-1944 tapahtumat Ukrainassa muistuttavat kovasti vuodenvaihteen 2024-2025 tapahtumia Ukrainassa. Hyökkääjä on molemmissa tapauksissa imperialistinen roistovaltio Venäjä.

Ukraina

Etusivulle