Ukraina – ollako vai eikö olla

Ukraina on parhaillaan (12.12.2013) tienhaarassa, eikä ole tiedossa kumpaan suuntaan Ukraina lähtee/joutuu. 

Katsotaan hieman historiallista taustaa, niin ehkä on helpompi ymmärtää nykytilannetta. 

Ukraina itsenäistyi vuonna 1918 samassa rytäkässä kun esimerkiksi Suomi, Viro ja Latvia itsenäistyivät sekä Liettua ja Georgia palauttivat itsenäisyytensä voimaan. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua voittivat vapaussotansa Venäjää vastaan jääden itsenäisiksi. Georgia hävisi vapaussotansa Venäjää vastaan ja joutui Ukrainan kanssa uudelleen Venäjän miehittämäksi. 

Venäjä teki ukrainalaisten kansanmurhan miehittäessään Ukrainaa. Itäisessä Ukrainassa Venäjä teki käytännössä etnisen puhdistuksen ukrainalaisista ja asutti tilalle venäläisiä. 

Toisen Maailmansodan yhteydessä ja pitkään sen jälkeenkin ukrainalaiset taistelivat uljaasti Venäjää vastaan saavuttaakseen itsenäisen Ukrainan, mutta Venäjä miehitti jälleen Ukrainan alistaen ukrainalaiset orjuuteensa. Myös Viro, Latvia ja Liettua joutuivat jälleen Venäjän miehittämiksi maiksi. 

Neukkulan romahtaessa mahdottomuuteensa mm. Viro, Latvia, Liettua, Georgia, Tshetshenia ja Ukraina palauttivat jälleen itsenäisyytensä voimaan. 

Oikeasti itsenäiseksi Ukraina pääsi kuitenkin vasta Oranssin vallankumouksen yhteydessä vuonna 2005. Venäjä puuttui kuitenkin edelleen törkeästi Ukrainan asioihin kiristäen Ukrainaa mm. katkaisemalla kaasutoimituksia. Presidentti Viktor Justshenko ajoi Ukrainaa kohti länttä (tavoitteena mm. EUn ja NATOn jäsenyys). Kuinka ollakaan länsimielinen Justshenko yritettiin murhata myrkyttämällä hänet dioksiinilla ja hän jäi henkiin vain ihmeen kautta. Justshenko tuki Georgiaa Venäjän hyökätessä Georgiaan vuonna 2008. Venäjä toimi riidankylväjänä, joten presidentti Justshenko ja pääministeri Julia Timoshenko riitautuivat keskenään. 

Venäjä auttoi venäjämielisen Viktor Janukovitshin valtaan Ukrainassa. Kiitokseksi avusta Janukovitsh jatkoi venäläisen sotilastukikohdan vuokrasopimusta Sevastopolissa aivan käsittämättömän pitkäksi ajaksi. 

Janukovitshin aikana ukrainalaisten elintaso ei ole noussut, joten etniset ukrainalaiset hyvin laajalti ovat halunneet ja haluavat lähestyä länttä ja tehdä vapaakauppasopimuksen EUn kanssa. Ukraina on kuitenkin edelleen jakautunut lähinnä venäläisten asuttamaan itäiseen Ukrainaan ja lähinnä ukrainalaisten asuttamaan läntiseen Ukrainaan. Periaatteessa Dnjepr-joki on rajalinjana. Karkeasti ottaen Ukrainan venäläiset kannattavat venäjämielistä venäläistä Janukovitshia, mutta ukrainalaiset vastustavat. Ihan tarkasti etnisellä perusteella jako ei tietenkään toteudu. 

Janukovitsh on vähintäänkin näytellyt, että Ukraina lähestyy länttä. Näytelmää tai ei Venäjä on käytännössä painostanut, uhkaillut ja kiristänyt Ukrainaa luopumaan vapaakauppasopimuksesta EUn kanssa ja sen sijaan liittymään tulliunioniin Venäjän kanssa - Venäjän tavoitteena on saavuttaa Euraasian liitto (ensi askel neukkulan palauttamiseksi).  

Kun Janukovitsh ilmoitti, ettei Ukraina allekirjoita vapaakauppasopimusta Vilnassa, niin ukrainalaiset ovat nousseet osoittamaan mieltä vapaakauppasopimuksen puolesta ja Janukovitshia vastaan sadoin tuhansin mielenosoittajin. 

On vähintäänkin viitteitä siitä, että nimenomaan venäläiset ovat järjestäneet mielenosoitusten yhteydessä provokaatioita, jotta rauhalliset ukrainalaisten mielenosoitukset saataisiin näyttämään mellakoilta. Ehkä Venäjän tavoitteena on saada aikaan tekosyy sotilaalliseksi hyökkäykseksi Ukrainaan. 

Kun EUn ja USAn korkeat edustajat ovat vierailleet nyt Ukrainassa ja antaneet jyrkkiä lausuntoja väkivaltaa vastaan, niin tällä hetkellä Ukrainan viranomaiset eivät käytä julkisesti väkivaltaa mielenosoittajia vastaan. 

Saa nähdä miten Ukrainan oikein käy. Toisessa haarassa, tosin kaukana, siintää lähentyminen länsimaita ja hyvinvointi. Toisessa haarassa siintää paluu Venäjän miehittämäksi rutiköyhäksi orjaksi.