Kunnioitettu Boriss Nikolajevitš!
Tshetshenian
ja Venäjän väliset vastakkainasettelut ovat tähän päivään mennessä kärjistyneet
kriittiseen pisteeseen, ne voivat huomenna johtaa meidän kansojemme
kansalliseen katastrofiin. Tshetshenian ja Venäjän välisten
virallisten suhteiden puuttumisen vuoksi voi joka hetki syttyä uusi Venäjä-Kaukasia
sota – riittää yksi ainoa varomaton sana tai askel. Sen sodan esileikin
roolin voivat täyttää laajamittaiset veriset yhteenotot, jotka Tshetsheniassa
on käynnistetty rosvojoukkojen toimesta, joita virallinen Moskova jostakin
syystä nimittää oppositioksi. Kenellekään ei ole salaisuus, että niitä
rosvojoukkoja rahoitetaan Venäjän valtion kassasta, että niitä varustetaan
Venäjän asein ja että niille opetetaan sotataitoja. Samaan aikaan ulkomaiset
voimat harjoittavat tasavallassa voimassa olevan järjestelmän kaatamiseen
suunnattua horjuttamista.
Sen
verisen skenaarion kirjoittajat tarjoilevat Teille oletettavasti tilannetta
niin, kuin olisi Tshetshenian sisäisiä ”levottomuuksia” mahdollista pitää
paikallisina, sijoittaen Tshetshenian-Venäjän rajalle koko sen pituudelta
suuret joukko-osastot ja asettaen tasavaltaa vastaan kaikkia mahdollisia
saartoja. Minä vahvistan Teille, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Siitä
kärsisi vain siviiliväestö ja kaikkein eniten venäjänkielinen väestö.
Sotilaallisen jännitteen jatkuva eskaloiminen tällä muutenkin räjähdysalttiilla
alueella voi johtaa kaikkein arvaamattomiin seurauksiin – eikä pelkästään
Tshetshenian Tasavalta Itshkerialle, vaan myös Venäjän Federaatiolle. Meidän
vastustajamme Moskovassa viittaavat ”Dudajevin hallintojärjestelmälle”,
”diktatuurille”, ja ”vallan varastamiselle Tsehtsheniassa”, sekä
aseellisen opposition johtajien samanlainen kiljunta, muistuttavat minulle
ennemminkin vuoden 1993 lokakuussa ”Valkoisen talon”, Ostankinon ja Moskovan
kaupunginhallituksen seinien viereen kokoontuneen kansanjoukon villiintynyttä
karjumista. Ainoana erona, että nimen Dudajev sijaan siellä käytettiin nimeä
– Jeltsin. Sitä paitsi niiden meluisten kansankokoontumisten ideologinen
inspiroija ja järjestäjä on molemmissa tapauksissa yksi ja sama henkilö
yhdessä saman porukan kanssa. Venäjän sotilaiden ja turvallisuusjärjestöjen
aktiivisella avulla ne organisoivat täällä esikuntia, sulkevat teitä,
suorittavat tuhotöitä ja terroritekoja, sekä kääntyvät Teidän puoleenne,
että niille osoitettaisiin lisää sotilaallista ja rahallista tukea, mukaan
luettuna ilmavoimat ja raskaat panssarivaunut. Paradoksi on, että ne saavatkin
sellaista apua!
Presidentinvaaleihin
on tasavallassa vähemmän kuin vuosi. Siinä asiassa minä aion pitää
tiukasti kiinni vaalien ajankohdasta ja vaalien järjestämisen pykälistä.
Siten tshetsheenikansa saa mahdollisuuden vapaaksi ja demokraattiseksi tahdon näyttämiseksi,
joka voi ”Dudajevin hallintojärjestelmälle” lopun tehdä, jos sellainen on
olemassa. Kannattaako sitten nostaa lentokoneita ilmaan, lähettää raskaita
panssarivaunuja taisteluun ja tehdä raketti-iskuja suojattomaan siviiliväestöön
ja kansantalouskohteisiin, sekä järjestää uutta kansanmurhaa?
Tshetsheenipuoli on viimeisten kolmen vuoden kuluessa yrittänyt useasti käynnistää
neuvotteluprosessin Venäjän kanssa. Mutta neuvottelut tehtiin tyhjäksi,
jonkun pahalla tahdolla, joka kerta kun Tshetshenian ja Venäjän välisten
suhteiden kuntoon saaminen näytti realistiselta. Tällainen tilanne on hyödyllinen
ainoastaan niille destruktiivisille voimille Tshetsheniassa ja Venäjällä
itsessään, joille poliittiset ambitiot ja ahneet hyötymispyrkimykset ovat tärkeämpiä
kuin Itshkerian ja Venäjän jo nytkin onnettomien kansojen etu.
Antakaa
minun sen kirjeen päätteeksi Teille ja kaikille Venäjän Federaation
kansoille toivoa menestystä ja kukoistusta.
Tshetshenian Tasavallan Itshkeria presidentti Dzhohar
Dudajev
Lokakuussa 1994[i]
