Kirjassa
on ihan hyviä näkökantoja perustuen laajaan lähdeaineistoon. Valitettavasti
Mosier on käyttänyt lähdeaineistonaan pääasiallisesti vain jo aiemmin
englanniksi julkaistua aineistoa, joten lähteiden laajuudesta sekä osin myös
tuoreudesta huolimatta jää myös vakavia puutteita.
Pahimmat
puutteet koskevat nimenomaan sodan alkutilannetta – ajankohtaa noin 21.6.1941.
Siinä Mosier on käyttänyt mm. Glantzin
ja Ericksonin kirjoja,
joissa on paljon Venäjän valheita – kommunistipropagandaa. Kommarithan
pyrkivät näyttämään Venäjän puna-armeijan heikkona:
–
kalusto huonoa ja huonossa kunnossa, tietenkin hyvin vähän;
–
aseita ei muka riittänyt, ammuksista puhumattakaan;
–
joukot olivat muka hyvin alivahvuisia;
– jne.
Siten
vuoden 1941 taisteluita, kaatuneita ja kadonneita koskevat kirjoitukset ovat vääristyneitä
Venäjän osalta.
John
Mosier näkee kuitenkin valheiden taakse, vaikkei numerot pidäkään Venäjän
osalta paikkaansa – eli myös Mosierin mielestä Venäjä valmistautui
parhaillaan hyökkäämään länteeni kun
Saksa teki ennakoivan iskun itään 22.6.1941.
Myöhemmät
taistelut nähdään jo objektiivisemmin, sillä niistä on saatavilla hieman
luotettavampaa materiaalia kuin sodan alkutilanteesta. Sielläkin on kuitenkin
sama perusvika – Venäjä valehtelee systemaattisesti omat tappionsa
oleellisesti vähäisemmiksi kuin todellisuudessa tapahtui. Mosierin arvio on,
että Venäjä valehtelee omat tappionsa kuolleina viisi kertaa liian pieniksi
(aivan kuten Talvisodassa).ii
Koko
ajan Saksan tappiot kaatuneina (KIA) ja kadonneina (MIA), eli pysyvät tappiot,
ovat erittäin tarkkoja – sillä saksalaiset kirjasivat ne ylös saksalaisella
täsmällisyydellä. On myös trendilukuja esimerkiksi kaatuneista lukusarjoja
10 päivän jaksoissa, joten vertaamalla lukuja ajankohdan tapahtumiin voidaan
tehdä tarkkoja johtopäätöksiä. Otetaan esimerkiksi Saksan KIA itärintamalla
10 päivässä:
–
20.7.1941 11 071
–
30.7.1941 16 433
–
20.8.1941 13 534
–
31.8.1941 10 721.iii
Tai
Saksan KIA kuukausittain vuonna 1941:
–
elokuu 39 456
–
syyskuu 28 499
–
lokakuu 23 837
–
marraskuu 17 865
–
joulukuu 14 949.iv
Mitään
tällaista tarkkaa tietoa ei ole Mosierilla esittää Venäjän KIA ja MIA
luvuista. Venäjän tappiotiedot on Venäjän toimesta valehdeltu ihan
perusteellisesti, joten Venäjän osalta numerotiedot ovat enemmän tai vähemmän
approksimaatioita, arvioita ja päättelyitä.
Saksan
ottamat sotavangit (POW) on tietenkin tarkasti tiedossa, kun saksalaiset ovat
kirjanneet ne ylös saksalaisella täsmällisyydellä – esimerkiksi mainittuun
päivämäärään mennessä otetut:
–
10.7.1941 600 738
–
30.7.1941 813 830
–
31.8.1941 1 412 410
–
19.9.1941 1 950 652.v
Joulukuuksi
1941 Saksalla oli 3 906 995 POW.vi Saksan
taistelussa kadonneet (MIA) koko vuonna 1941 oli 34 547 miestä.vii
Pikkuinen ero Saksan ja Venäjän välillä eikö vain?
Minua
sotahistorioitsijana häiritsee melkoisesti kun Mosier Venäjän tappioista
kirjoittaa muodossa: ”dead Soviet troops”viii
– määrittelemättä mitä se ”dead” oikein sisältää.
Mielestäni
Mosierin ”dead” (kuollut) sisältää tietenkin kaatuneet (KIA), mutta sisältäisikö
se myös saksalaisten ottamat sotavangit (POW) joista toki melkoinen osa kuoli
joko vankeuden aikana tai sitten sodan jälkeen Venäjän vankileireillä? Eli
kyseessä olisikin puna-armeijan kannalta lopulliset tappiot (KIA + MIA) eikä
vain KIA. En tiedä. Se voi hyvinkin sisältää myös Venäjän teloittamat ja
muuten tappamat omansa (KGB/NKVD ja omien upseerien taistelukentällä ampumat
karkurit) – piru tietää vaan ei kerro. Se voi myös sisältää myöhemmin
haavoihinsa kuolleet haavoittuneet – Venäjähän on ”laskenut”
kaatuneiksi vain
heti kuolleet. ???
Joka
tapauksessa Mosier kertoo niiden kuolleiden (sotilaiden) määräksi vuosittain:
–
1941 4 300 000 (sen mukaan POWit ei oikein mahtuisi kuolleisiin)
–
1942 7 000 000
–
1943 7 500 000
–
1944 6 500 000
–
1945 ”lähes kolme miljoonaa miestä”.ix
Kaikkiaan
Venäjä olisi Mosierin mukaan menettänyt Saksan itärintamalla minimissään
27 000 000 kuollutta Venäjän sotilasta.x
Saksa
puolestaan menetti 2 416 784 KIA ja MIA yhteensä.xi
En ole
vielä tehnyt vertailuja muihin lähteisiin, mutta tehdään pikakurkistus
vastikään kirjoittamaani artikkeliin,
jossa näytettiin toteen, ettei puna-armeijalaisilla ollut motivaatiota
puolustaa mädäntynyttä ja heitäkin terrorisoivaa kommunistidiktatuuria.
Siellä
sanotaan: ”Saksalaiset ottivat 3 806
000 sotavankia itärintamalla vuonna 1941.[xiv]”
Tässä
artikkelissa taas: ”Joulukuuksi 1941 Saksalla oli 3 906 995 POW”. Luvut
ovat lähellä toisiaan ja pienelle erolle on myös selitys. Pienempi luku on
otettu tilastoista joulukuussa ennen vuoden loppua, joten sotavankeja kertyi lisää
sille vuodelle.
Mosier
on valitettavasti väärässä uskoessaan Glantzia mm. Venäjän divisioonien
miehitystilanteesta ja Venäjän kunnossa olevien panssareiden osuudesta
21.6.1941 – se ei kuitenkaan tarkoita, että Mosier ei voisi olla oikeassa
”kuolleiden venäläisten”
suhteen.
Sotahistorioitsijana
suhtaudun kuitenkin Mosierin lukuihin varauksella – tarttee lisää
todisteita. Venäjä ja sen hännystelijät ovat selvästi valehdelleet Venäjän
sotilaalliset tappiot alakanttiin, mutta uusille luvuille pitää olla
kunnolliset perustelut ja niitä Mosier ei mielestäni esitä.
Kuka
osaa vastata Venäjän todellisten tappioiden määrän kyseisessä sodassa
Saksaa vastaan vuosina 1941-1945:
– KIA?
–
MIA?
–
teloitettu omia?
–
kuollut haavoihinsa?
–
paljonko MIAsta oli POW?
–
paljonko POWeista kuoli sotavankeuden aikana?
–
paljonko POWeina olleista teloitettiin sodan jälkeen Venäjän toimesta?
–
paljonko POWeina olleista kuoli sodan jälkeen Venäjän vankileireillä?
Näistä
samoista asioista käytiin erittäin perusteellinen ja avartava keskustelu täällä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/61332-ruumiita-laskemassa-saksan-ja-venajan-sota-1941-1945/
———
i John Mosier, Deathride, 2010, sivu 82
ii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 396
iii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 135
iv John Mosier, Deathride, 2010, sivu 167
v John Mosier, Deathride, 2010, sivu 139
vi John Mosier, Deathride, 2010, sivu 167
vii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 168
viii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 19
ix John Mosier, Deathride, 2010, sivu 19
x John Mosier, Deathride, 2010, sivu 338
xi John Mosier, Deathride, 2010, sivu 338