Tappioista Saksan ja Venäjän sodassa 1941-1945

John Mosier on pyrkinyt selvittämään kaatuneiden tai muuten kuolleiden sotilaiden määriä kirjassaan Deathride, vuodelta 2010. Kiitokset Matias Gerlichille, joka blogikirjoituksiani kommentoidessaan usutti minut kyseisen kirjan kimppuun.

Kirjassa on ihan hyviä näkökantoja perustuen laajaan lähdeaineistoon. Valitettavasti Mosier on käyttänyt lähdeaineistonaan pääasiallisesti vain jo aiemmin englanniksi julkaistua aineistoa, joten lähteiden laajuudesta sekä osin myös tuoreudesta huolimatta jää myös vakavia puutteita.

Pahimmat puutteet koskevat nimenomaan sodan alkutilannetta – ajankohtaa noin 21.6.1941. Siinä Mosier on käyttänyt mm. Glantzin ja Ericksonin kirjoja, joissa on paljon Venäjän valheita – kommunistipropagandaa. Kommarithan pyrkivät näyttämään Venäjän puna-armeijan heikkona:

– kalusto huonoa ja huonossa kunnossa, tietenkin hyvin vähän;

– aseita ei muka riittänyt, ammuksista puhumattakaan;

– joukot olivat muka hyvin alivahvuisia;

– jne.

Siten vuoden 1941 taisteluita, kaatuneita ja kadonneita koskevat kirjoitukset ovat vääristyneitä Venäjän osalta.

John Mosier näkee kuitenkin valheiden taakse, vaikkei numerot pidäkään Venäjän osalta paikkaansa – eli myös Mosierin mielestä Venäjä valmistautui parhaillaan hyökkäämään länteeni kun Saksa teki ennakoivan iskun itään 22.6.1941.

Myöhemmät taistelut nähdään jo objektiivisemmin, sillä niistä on saatavilla hieman luotettavampaa materiaalia kuin sodan alkutilanteesta. Sielläkin on kuitenkin sama perusvika – Venäjä valehtelee systemaattisesti omat tappionsa oleellisesti vähäisemmiksi kuin todellisuudessa tapahtui. Mosierin arvio on, että Venäjä valehtelee omat tappionsa kuolleina viisi kertaa liian pieniksi (aivan kuten Talvisodassa).ii

Koko ajan Saksan tappiot kaatuneina (KIA) ja kadonneina (MIA), eli pysyvät tappiot, ovat erittäin tarkkoja – sillä saksalaiset kirjasivat ne ylös saksalaisella täsmällisyydellä. On myös trendilukuja esimerkiksi kaatuneista lukusarjoja 10 päivän jaksoissa, joten vertaamalla lukuja ajankohdan tapahtumiin voidaan tehdä tarkkoja johtopäätöksiä. Otetaan esimerkiksi Saksan KIA itärintamalla 10 päivässä:

– 20.7.1941 11 071

– 30.7.1941 16 433

– 20.8.1941 13 534

– 31.8.1941 10 721.iii

Tai Saksan KIA kuukausittain vuonna 1941:

– elokuu 39 456

– syyskuu 28 499

– lokakuu 23 837

– marraskuu 17 865

– joulukuu 14 949.iv

Mitään tällaista tarkkaa tietoa ei ole Mosierilla esittää Venäjän KIA ja MIA luvuista. Venäjän tappiotiedot on Venäjän toimesta valehdeltu ihan perusteellisesti, joten Venäjän osalta numerotiedot ovat enemmän tai vähemmän approksimaatioita, arvioita ja päättelyitä.

Saksan ottamat sotavangit (POW) on tietenkin tarkasti tiedossa, kun saksalaiset ovat kirjanneet ne ylös saksalaisella täsmällisyydellä – esimerkiksi mainittuun päivämäärään mennessä otetut:

– 10.7.1941 600 738

– 30.7.1941 813 830

– 31.8.1941 1 412 410

– 19.9.1941 1 950 652.v

Joulukuuksi 1941 Saksalla oli 3 906 995 POW.vi Saksan taistelussa kadonneet (MIA) koko vuonna 1941 oli 34 547 miestä.vii
Pikkuinen ero Saksan ja Venäjän välillä eikö vain?

”Dead”?

Minua sotahistorioitsijana häiritsee melkoisesti kun Mosier Venäjän tappioista kirjoittaa muodossa: ”dead Soviet troops”viii – määrittelemättä mitä se ”dead” oikein sisältää.

Mielestäni Mosierin ”dead” (kuollut) sisältää tietenkin kaatuneet (KIA), mutta sisältäisikö se myös saksalaisten ottamat sotavangit (POW) joista toki melkoinen osa kuoli joko vankeuden aikana tai sitten sodan jälkeen Venäjän vankileireillä? Eli kyseessä olisikin puna-armeijan kannalta lopulliset tappiot (KIA + MIA) eikä vain KIA. En tiedä. Se voi hyvinkin sisältää myös Venäjän teloittamat ja muuten tappamat omansa (KGB/NKVD ja omien upseerien taistelukentällä ampumat karkurit) – piru tietää vaan ei kerro. Se voi myös sisältää myöhemmin haavoihinsa kuolleet haavoittuneet – Venäjähän on ”laskenut” kaatuneiksi vain heti kuolleet. ???

Joka tapauksessa Mosier kertoo niiden kuolleiden (sotilaiden) määräksi vuosittain:

– 1941 4 300 000 (sen mukaan POWit ei oikein mahtuisi kuolleisiin)

– 1942 7 000 000

– 1943 7 500 000

– 1944 6 500 000

– 1945 ”lähes kolme miljoonaa miestä”.ix

Kaikkiaan Venäjä olisi Mosierin mukaan menettänyt Saksan itärintamalla minimissään 27 000 000 kuollutta Venäjän sotilasta.x

Saksa puolestaan menetti 2 416 784 KIA ja MIA yhteensä.xi

Vertailu

En ole vielä tehnyt vertailuja muihin lähteisiin, mutta tehdään pikakurkistus vastikään kirjoittamaani artikkeliin, jossa näytettiin toteen, ettei puna-armeijalaisilla ollut motivaatiota puolustaa mädäntynyttä ja heitäkin terrorisoivaa kommunistidiktatuuria.

Siellä sanotaan: ”Saksalaiset ottivat 3 806 000 sotavankia itärintamalla vuonna 1941.[xiv]”

Tässä artikkelissa taas: ”Joulukuuksi 1941 Saksalla oli 3 906 995 POW”. Luvut ovat lähellä toisiaan ja pienelle erolle on myös selitys. Pienempi luku on otettu tilastoista joulukuussa ennen vuoden loppua, joten sotavankeja kertyi lisää sille vuodelle.

Mosier on valitettavasti väärässä uskoessaan Glantzia mm. Venäjän divisioonien miehitystilanteesta ja Venäjän kunnossa olevien panssareiden osuudesta 21.6.1941 – se ei kuitenkaan tarkoita, että Mosier ei voisi olla oikeassa ”kuolleiden venäläisten”
suhteen.

Sotahistorioitsijana suhtaudun kuitenkin Mosierin lukuihin varauksella – tarttee lisää todisteita. Venäjä ja sen hännystelijät ovat selvästi valehdelleet Venäjän sotilaalliset tappiot alakanttiin, mutta uusille luvuille pitää olla kunnolliset perustelut ja niitä Mosier ei mielestäni esitä.

Kuka osaa vastata Venäjän todellisten tappioiden määrän kyseisessä sodassa Saksaa vastaan vuosina 1941-1945:

– KIA?

– MIA?

– teloitettu omia?

– kuollut haavoihinsa?

– paljonko MIAsta oli POW?

– paljonko POWeista kuoli sotavankeuden aikana?

– paljonko POWeina olleista teloitettiin sodan jälkeen Venäjän toimesta?

– paljonko POWeina olleista kuoli sodan jälkeen Venäjän vankileireillä?

Keskustelu tappioista

Näistä samoista asioista käytiin erittäin perusteellinen ja avartava keskustelu täällä:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/61332-ruumiita-laskemassa-saksan-ja-venajan-sota-1941-1945/

———

i John Mosier, Deathride, 2010, sivu 82

ii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 396

iii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 135

iv John Mosier, Deathride, 2010, sivu 167

v John Mosier, Deathride, 2010, sivu 139

vi John Mosier, Deathride, 2010, sivu 167

vii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 168

viii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 19

ix John Mosier, Deathride, 2010, sivu 19

x John Mosier, Deathride, 2010, sivu 338

xi John Mosier, Deathride, 2010, sivu 338

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle