”Talvisodan poliittisena ja sotilaallisena tarkoituksena
oli siten koko Suomen sekä sen lento- ja laivastotukikohtien käyttöön
saaminen. Mutta hyökkäyksen pontimena oli varmasti myös halu ja tarve kaapata
Suomen kehittynyt elinkenoelämä ja kansantalous Leningradin sotateollisuuden
tarpeisiin.”[i]
”Vaikka puna-armeija epäonnistui Talvisodassa,
Neuvostoliiton sotateollisuus sai rauhanteossa kosolti lisäkapasiteettia.
Suomen pakkoluovuttamilla alueilla oli kahdeksan suurta selluloosa- ja
paperitehdasta. Ne nostivat Neuvostoliiton 75 000 vuotuisen
selluloosatonnin tuotannon 220 000 tonniin. Neuvostomaa sai haltuunsa
Laatokan rantaa myötäilevän rantatien sekä Enson ja Rouhialan puolivalmiit
voimalaitokset. Rouhialasta tuli lokakuussa 1940 Neuvostoliiton kolmanneksi
tehokkain voimala, kun se alkoi tuottaa sähköä Leningradin
sotateollisuudelle. Läskelän-Pitkärannan merkittävät malmivarat ja kaivos
olivat tuolloin myös ainoa Neuvostoliiton luoteisreunoilla ollut mineraalilöydös,
josta saatiin tinan lisäksi kuparia ja volframia.”[ii]
”Murmanskin, Karjalan ja Leningradin alueen kehittymättömyys
ei tarjonnut puna-armeijalle helppoja keskittämismahdollisuuksia. Se pakotti
turvautumaan noissa oloissa ainoaan mahdolliseen sodankäyntitapaan,
salamasotaan. Joukkojen keskittämiseen oli käytettävissä vain lumeton aika
viljankorjuun päättymisestä talven alkuun. Talvisodasta tuli siksi juuri
Talvisota.”[iii]
”Taloudellisiin seikkoihin viittaa myös Josif Stalinin
puhe, jonka hän piti Yleisvenäläisen kommunistisen puolueen keskuskomitean
koollekutsumassa korkean sotilaspäällystön kokouksessa 14.-17.4.1940.
Puheessa viitattiin siihen, että Leningradissa toimi 30-35 prosenttia
Neuvostoliiton asetuotannosta, joten maan toisella pääkaupungilla oli paitsi
puolustuksellista myös poliittista merkitystä. Stalin iloitsi lisäksi siitä,
että suomalaisilta oli onnistuttu Talvisodassa ryöväämään sellutehtaita.
Kun otetaan vielä huomioon pakkoluovutetun Karjalan sähköntuotantopotentiaali,
voidaankin todeta, että Talvisodalla ei tavoiteltu Leningradin turvavyöhykkeen
hankkimista. Siinä oli kyse sotateollisuuden tarpeiden tyydyttämisestä.”[iv]
Ryöstöretki.
[i]
Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen
suunnalla; 2003; sivu 143
[ii]
Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen
suunnalla; 2003; sivu 143
[iii]
Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen
suunnalla; 2003; sivu 143
[iv]
Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen
suunnalla; 2003; sivut 143-144