Tässä artikkelissa käsittelen lähinnä
vuotta 1944 – kun tapahtumista on kulunut 80 vuotta – mutta otan esiin
lyhyesti muitakin valheita.
1. ”Lenin setä lahjoitti Suomelle
itsenäisyyden” – todellisuudessa Suomi joutui käymään Vapaussodan
Venäjää vastaan, kun Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomesta:
- Kyseessä oli nimenomaan Vapaussota Venäjää
vastaan:
https://jput.fi/Vapaussota.htm
- Suomi joutui aloittamaan sen Vapaussodan,
ettei olisi menettänyt heti alkuunsa tuoretta itsenäisyyttään ja
demokratiaansa:
https://jput.fi/Suomi_aloitti_Vapaussodan_Venajaa.htm
- Vapaussota päättyi rauhansopimukseen
Suomen ja Venäjän välillä, pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen:
https://jput.fi/Vapaussodan_rauhansopimus.htm
2. ”Suomi oli syyllinen Talvisotaan”
– todellisuudessa imperialistinen roistovaltio Venäjä yritti valloittaa koko
Suomen ja tehdä Suomesta kommunistinen Kremlistä johdettu ”oblasti”:
- Olisiko ollut parempi joutua Venäjän
miehittämäksi kuten Virolle,
Latvialle ja Liettualle
kävi? Se nimittäin olisi ollut vaihtoehto sodalle:
- Venäjän sotilaallisia hyökkäystavoitteita
juuri ennen kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun sotaa julistamatta ja
rikkoen voimassa olleita hyökkäämättömyyssopimusta,
Tarton rauhansopimusta ja
sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä:
https://jput.fi/Venajan_hyokkaystavoitteita.htm
- Venäjä perusti nukkehallituksen Suomelle
ja kiisti hyökänneensä Suomeen:
https://jput.fi/Nukkehallitus_Suomelle.htm
3. ”Suomi oli Jatkosodassa hyökkääjä”
– todellisuudessa nimenomaan Venäjä hyökkäsi ENSIN, alkaen 22.6.1941 kello
6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan:
- Jatkosodan alku, miten se aikuisten
oikeasti meni:
https://jput.fi/Jatkosodan_alku.htm
- Venäjä valmistautui hyökkäämään
Suomeen, ihan perusteellisesti:
https://jput.fi/Venaja_valmistautui_.htm
4. ”Venäjän suurhyökkäyksen
tavoitteena vuonna 1944 oli vain irrottaa Suomi sodasta, eikä edetä syvälle
Suomen alueelle” – todellisuudessa Venäjä yritti
jälleen valloittaa koko Suomen, tosin ensimmäisenä tavoitteena
Puna-armeijalle annettiin vain tuhota Suomen armeija ja edetä Kymijoki-linjalle
(Kotka – Kuusankoski). Nyt päästään viimeinkin tämän artikkelin
varsinaiseen aiheeseen.
Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian
professori Ohto Manninen:
”Suurhyökkäys ei Kannaksella suinkaan
loppunut Viipurin valtaukseen kuten neuvostoajan historiankirjoituksesta saattoi
päätellä. Puna-armeijan ylijohto ei keskeyttänyt hyökkäystä. Se siirsi hyökkäystavoitteen
Kymijoki-linjalle, mikä oli jo aiemmin määritelty tavoitteeksi yleiskäskyssä.
Viipurin valtauksen jälkeen Stalinin johtoesikunta Stavka lähetti aamuyöllä
21.6. direktiivin hyökkäyksen jatkamisesta. Leningradin rintaman tehtävänä
oli vallata 26.-28.6. päävoimin Imatra-Lappeenranta-Virojoki-alue. Osilla
voimista oli hyökättävä kohti Käkisalmea ja Elisenvaaraa tarkoituksena
puhdistaa Kannas Vuoksen itäpuolelta. Hyökkäystä jatkaen oli päävoimin
vallattava Kouvolan-Kotkan tasa ja linnoittauduttava Kymijoen itärannalle. Kun
Karjalan rintaman tavoite ei vielä ulottunut Parikkalaa lännemmäs, oli ”pääryhmittymä”
suojattava pohjoisen suunnassa. -- --
Tarkoituksena oli saavuttaa Imatra ja
Lappeenranta sekä viimeistään 26.6. viiden armeijakunnan (15 divisioonan)
voimin Lappeenrannan ja Suurpäälän (Virojoki) linja ja vallata mukaan
liikkeessä Moskovan rauhan rajalla olevat tärkeimmät tukikohdat.”[i]
Suomi saavutti kuitenkin suurenmoiset
torjuntavoitot, joten vihollinen ei päässyt kovasta yrityksestä huolimatta
Kymijoki-linjalle puhumattakaan Helsingistä.
- Tali-Ihantalan torjuntavoitto:
https://jput.fi/T_I_torjuntavoitto.htm
- Torjuntavoitto Viipurinlahdella:
https://jput.fi/Torjuntavoitto_Viipurinlahdella.htm
- Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitto:
https://jput.fi/Vuosalmen_torjuntavoitto.htm
Venäjä ei suinkaan hyökännyt vain
Karjalan Kannaksella, vaikka sieltä oli lyhin tie Helsinkiin. Laatokan
pohjoispuolellakin tapeltiin kovasti. Puna-armeijalla oli kova hinku päästä
mm. Mikkeliin. Toki myös Kannaksella taistelevien suomalaisjoukkojen selustaan.
Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian
professori Ohto Manninen:
”Karjalan rintaman [armeijaryhmä - jp]
eteneminen ei sujunut laskettuun tahtiin. Meretskov asetti 27.6. 7. Armeijalle
tehtävän saavuttaa Loimola-Sama-Pitkäjärvi-tasan 30.6. ja 32. Armeijalle
tehtävän saavuttaa Suvilahti-Loimola-tasan 2.7. Kuitenkin jo 2.7. Kuitenkin jo
1.7. hän joutui antamaan uudet määräpäivät: Loimola-Pitkäranta 6.7. ja
vastaavasti Lutikkavaara-Ägläjärvi-Loimola 6.7. Stalin vahvisti 2.7. aamuyöllä
tämän Karjalan rintaman uuden operaatiosuunnitelman ja aikataulun.”[iii]
”U-aseman 7. Armeijan joukot saavuttivat
heinäkuun 10. päivän tienoilla. Meretskov käski 9.7., että 7. Armeijan
olisi valloitettava Pitkäranta 9.7. ja että 32. Armeijan oli 10.7. edettävä
linjalle Leppäniemi-Suvilahti. 4.AK eteni 7.Kaartinpanssariprikaatin tukemana
10.7. Pitkärantaan. Armeijan tuli nyt osallistua samaan aikaan Nietjärven itäpuolitse
etenevien 127AK:n ja 37.KaartinAK:n kanssa operaatioon Lemetin-Kitelän alueella
olevien suomalaisjoukkojen tuhoamiseksi. Oikealla sivustalla oli 99.AK
saapumassa Loimolan itäpuolelle. Noin 11.-12.7. lähetettiin 127.AK Lemetin
suunnalta Loimolan pohjoispuolelle. Meretskov antoi sille tehtäväksi murtaa
suomalaisten puolustuksen 7. Armeijan oikealla siivellä Kivijärven länsipuolella
yhdessä 69.Merijalkaväkiprikaatin kanssa ja edetä Muuannon ja Juttulammen
kautta Matkaselkään suomalaisten selustaan.
Kun näin pitkälle oli edetty, Karjalan
rintaman esikunnassa piirrettiin kartalle 10.7. uusi operatiivinen idea hyökkäykseen
suurten järvien alueen kautta. Laskelmoitiin, että Mikkelin länsipuolelle
saavuttaisiin seitsemässä viikossa 28.8. mennessä.”[iv]
Kuinka ollakaan Suomi saavutti
torjuntavoiton U-asemassa:
https://jput.fi/Torjuntavoitto_U-asemassa_1944.htm
Kun U-asemastakaan ei päässyt lävitse,
niin Venäjä jatkoi sitkeästi läpimurron mahdollisuuden etsimistä yhä
pohjoisempaa.
”32. armeijan tuli nopeuttaa suomalaisten
seuraamista, jotta nämä eivät saisi aikaa pureutua väliasemaan. Ideana oli,
että 32. Armeija kääntäisi Korpiselästä iskunsa Värtsilään ja sieltä
etelään suomalaisten Sortavalan seudun ryhmityksen selkään. Tätä ideaa
toteuttaessaan joutui kaksi neuvostodivisioonaa tunnetuin seurauksin mottiin
Ilomantsissa.”[vi]
Ilomantsissa Suomi saavutti
torjuntavoiton jääden voittajana taistelukentälle. Osa venäläisistä
luikki metsien kautta pakoon jättäen suomalaisille suuren sotasaaliin:
https://jput.fi/Ilomantsin_torjuntavoitto_1944.htm
Venäjää jäi korpeamaan, että ei kyennyt
valloittamaan pientä Suomea.
”Nordberg: ”Päämajan
kuuntelutiedustelu sai aselevon alkamisen ja välirauhansopimuksen solmimisen välisenä
aikana siepatuksi Leningradin sotilasalueen komentajan käskyn Karjalan
joukkojen komentajalle. Suomen rajan tuntumaan piti marssittaa kaksi divisioonaa
ja panssaridivisioona Uhtualle, josta vie tie Suomussalmelle. Stalin ilmoitti
lisäksi 10.10.1944 Liittoutuneiden valvontakomission (LVK) puheenjohtajalle
Andrei Zdanoville: "Puna-armeija on saanut käskyn ylittää rajan 15.10.
klo 6.00 ja miehittää Suomen." Hyökkäyskäsky ilmoitettiin kuitenkin
peruutetuksi 15.10 kello 04.00. Suomen suorittama asekätkentäoperaatio nimittäin
tuli julki, eikä Venäjä halunnut joutua Suomessa loputtomaan sissisotaan.
https://jput.fi/Kylma_sota.htm
Venäjän tavoitteena oli Jatkosodassakin
valloittaa koko Suomi, mutta onneksi Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot
– jääden itsenäiseksi, demokraattiseksi ja varsin hyvinvoivaksi maaksi.
[i]
Ohto Manninen – Miten Suomi Valloitetaan; 2008; sivut 234-235
[ii]
Ohto Manninen – Miten Suomi Valloitetaan; 2008; sivu 236
[iii]
Ohto Manninen – Miten Suomi Valloitetaan; 2008; sivu 245
[iv]
Ohto Manninen – Miten Suomi Valloitetaan; 2008; sivu 246
[v]
Ohto Manninen – Miten Suomi Valloitetaan; 2008; sivu 247
[vi]
Ohto Manninen – Miten Suomi Valloitetaan; 2008; sivu 246