Suomen kenttätykistöllä on pieni määrä
hyviä K9 tela-alustaisia haupitseja Etelä -Koreasta. Löytyy myös
tela-alustaisia raskaita raketinheittimiä M270 MLRS. Ne kaikki ovat hyviä ja
tarpeellisia. Enemmänkin saisi olla.
Esimerkiksi Virollakin on K9 telahaupitseja
jo käytössä. Silti Viro on tilannut Ranskasta lisäksi pyöräalustaisia
Caesareita. Ensimmäiset kaksi esiintyivät Viron itsenäisyyspäivän
paraatissa.
Suomi on varsin suuri maa, jos tarvitsee
vaihtaa kenttätykistön painopistettä, vaikka Lappeenrannasta Sallaan,
puhumattakaan Ivalosta. Tela-alustaisilla ei ole järkevää tehdä pitkiä
siirtomarsseja ajamalla. Pitää lastata välillä laveteille, sitten junaan ja
taas laveteille ennen kuin voi ajaa tuliasemaan.
Lavetilla ja junassa ne ovat ihanteellisia
maaleja viholliselle tuhottavaksi.
Pyöräalustaisilla voi hurauttaa omilla pyörillä
pitkiäkin matkoja pienempiäkin teitä pitkin nopeammin ja turvallisemmin.
Ilmavaaran aikana pujahtaa metsään piiloon, kunnes ilmavaara on ohitse.
Siten ylijohdon raskas tykistörykmentti
voisi olla rauhan aikana sijoitettu jonnekin Keski-Suomeen kallioon louhittuun
luolastoon ”pommisuojaan”. Sieltä on sitten hyvä hurauttaa omilla pyörillä
suurella nopeudella, tarpeen mukaan, vaikka Lappeenrantaan tai Ivaloon.
Raskas raketinheitin on erinomainen asejärjestelmä
ja siihen on saatavilla monenlaisia hyviä ohjuksia eri käyttötarkoituksiin ja
eri kantomatkoille. Ohjukset ovat kuitenkin varsin kalliita, joten niitä ei
helposti varastoida rauhan aikana riittäviä määriä.
155 mm laukaus (kranaatti, sytytin,
ajopanos, nalli) on halpa. Niitä voidaan varsin pienin kustannuksin varastoida
jo rauhan aikana varsin suuria määriä – ja sodan aikana käyttää huoletta
vähempiarvoisiinkin maaleihin.
Ostamalla Bohdanaa Ukrainasta sekä
Ukrainalle, että Suomelle lyödään ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”:
1. Tuetaan Ukrainan puolustustaistelua
imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan;
2. Päästään evaluoimaan ukrainalaisten
tykkimiesten mielestä hyvän tykistöjärjestelmän sopivuutta Suomelle – ehkä
jopa auttamaan Bohdanan kehittämistä vieläkin paremmaksi.
Kuva 1
https://x.com/front_ukrainian/status/1718572181490212887
Kuva 2
Kuva 3
Ensimmäisessä vaiheessa maastokuorma-auton
valmistajalla ei ole suurta merkitystä, se voi olla vaikka tshekkiläinen
Tatra, tai mikä Ukrainan mielestä on parasta.
Jatkossa, jos päätetään ostaa Suomeen
edes yhden kenttätykistörykmentin (36 kpl) verran plus varalle esimerkiksi
neljä kappaletta, niin kannattaa harkita alustaksi kotimaista Sisun 8x8
maastokuorma-autoa.
Kyseessä on kohtalaisen halpa asejärjestelmä,
joita Ukraina tarvitsee paljon. Siten ei kannata näperrellä, vaan ostaa
Ukrainalle kertatilauksella, vaikka neljän patteriston (jokaisessa 12 Bohdanaa)
verran + jokaiselle patteristolle yksi varalle ja Suomelle yhden kokeilupatterin
verran plus yksi varalle. Eli Suomelle viisi. Siten kokonaistilaus olisi
Ukrainalle 52 kpl ja Suomelle 5 kpl tekee 57 kpl.
Jokaista tykkiä varten pitäisi mielestäni
suomalaiselta teollisuudelta tilata 1000 kpl laukauksia (sirpalekranaatti,
sytytin, ajopanos, nalli), eli 57 000 kpl. Kun Ukrainan teollisuus
luovuttaa Ukrainan asevoimille esimerkiksi 13 kpl kerrallaan, niin Suomen pitää
huolehtia, että jokaisen tykin mukaan saadaan ne ensimmäiset 1000 kpl
laukauksia. Ei aseella tee mitään ilman a-tarvikkeita.
Julkisen tiedon mukaan yksi Bohdana maksaa
noin kolme miljoonaa euroa, eli 57 kpl maksaisi ilmeisesti noin 171 miljoonaa
euroa.
155 mm laukauksen hinta menee arvauksen
puolelle. Arvaan 5000 € kpl. Siten 57 000 laukausta maksaisi noin 285
miljoonaa euroa.