Kirjoitettu
31.7.2020 Juhani Putkinen
Jatkosodan
päättyessä Suomen puolustuskyky oli kohtuullisen hyvällä mallilla. Venäjä
yritti lyödä Suomen Puolustusvoimat ja valloittaa koko Suomen, mutta oli juuri
saavutettu suurenmoiset torjuntavoitot (Tali-Ihantala,
Äyräpää-Vuosalmi,
Viipurinlahti,
U-asema
ja Ilomantsi).
Aseissa oli noin 528 000 hyvin varustettua, hyvin koulutettua ja pääosin
myös sotakokemusta omaavaa miestä. Oli saatu merkittävä määrä uutta
kalustoa ja ampumatarvikkeita Saksasta ja oma teollisuus tuotti
vauhdilla lisää. Esimerkiksi ”taistelukentän Jumalan” kenttätykistön
tykkitilanne selviää
täältä ja ammustilanne
täältä.
Jatkosodan jälkeen puolustuskyky heikkeni
ajan kuluessa merkittävästi. Uutta kalustoa ei juuri hankittu, joten olemassa
oleva kului ja väheni.
Erittäin suuri vahinko puolustuskyvylle
aiheutettiin lakkauttamalla Suojeluskunnat ja Lotta-järjestö. Vähitellen
Puolustusvoimatkin suomettuivat, se oli vallan surkeaa.
Neukkulan kemahdettua omaan
mahdottomuuteensa tilanne alkoi vähitellen parantua: hankittiin Hornetit ja
hyvin merkittävä määrä puolustusmateriaalia Saksan itäisen miehitysvyöhykkeen
konkurssipesästä. Nyt oli materiaalia millä voisi tarvittaessa sotia. Samoin
koulutettua reserviä oli varsin hyvin. Aseisiin olisi tarvittaessa saatu
karkeasti vaikka 700 000 miestä ja ne aseetkin oli olemassa.
Rannikkotykistöllä oli erinomaiset 130 mm tornikanuunat ja venäläisen hyökkäysvaunun
T-55 torneja kallioon louhituissa asemissa.
Vaan sitten ”ylipäälliköksi” tuli
valitettavasti Halonen. Käyttökelpoista puolustusmateriaalia alettiin hävittää
urakalla ja sodanajan joukkojen määrä pudotettiin noin 250 000:n.
Grrr…
------
Viime vuosina tilanne on hieman parantunut.
On ostettu Leopard 2A6 panssarivaunuja, tilattu 155 mm telahaupitseja K-9,
ostettu olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksia Stinger, jne. Hornetit on päivitetty
monitoimihävittäjiksi ja niihin on hankittu myös kauas kantavia
ilmasta-maahan aseita.
JOS liikekannallepano suoritetaan hyvissä
ajoin ennen Venäjän hyökkäystä ja mm. Hornetit ennätetään hajasijoittaa,
niin on olemassa jonkinlainen puolustuskyky. Jos Venäjä kuitenkin onnistuu
tekemään yllätyshyökkäyksen (todennäköisesti onnistuu), niin olemme
kusessa. Hyvin vanha skenaarioni
löytyy täältä, suurelta osin se on edelleen validi.
Jatkosodan jälkeen puolustusvalmius
ajettiin virallisesti alas – epävirallisesti kuitenkin valmistauduttiin
tarvittaessa puolustautumaan ja suorittamaan liikekannallepano.
Myöhemmin päästiin lähes normaaliin
tilanteeseen, jossa varuskunnissa sekä koulutettiin, että oli myös
puolustusvalmiustehtävä. Kaikissa puolustushaaroissa.
Vaan Halosen aikana repsahdettiin
perusteellisesti. Varuskunnista tuli vain koulutuskeskuksia ilman
puolustusvalmiustehtävää. Maavoimissa ei ollut joukkoja, jotka olisivat
voineet aloittaa vastarinnan vihollisen tehdessä yllätyshyökkäyksen. No,
jotakin olisi ehkä inspiroitu, mutta periaatteessa tilanne oli se, että
sotivat joukot olisi pitänyt kutsua reservistä, perustaa ja harjoittaa ennen
taisteluun lähettämistä.
Viime vuosina tilanne on ihan pikkuisen
parantunut, on olemassa pieniä valmiusosastoja, jotka teoriassa saadaan
vaikkapa jahtaamaan vihreitä tunnuksettomia sotilaita (Venäjän
erikoisjoukkoja).
Yllätyshyökkäyksen tapauksessa ei
kuitenkaan ole merkittäviä joukkoja aloittamaan vastarinta, suojaamaan tärkeitä
kohteita ja suojaamaan liikekannallepano.
Puolustusmäärärahat ovat olleet aivan
rikollisen alhaisella tasolla jo kymmeniä vuosia. Vuosien 2010-2020 taso näkyy
oheisesta
kuvasta.
Kun tason pitäisi olla pysyvästi vähintään
2% bruttokansantuotteesta, niin on selvää, että erilaisia puutteita on
hirmuinen määrä – puolustuskyky on olemassa vain
juhlapuheissa.
1.
1.
Puolustusmäärärahat on nostettava vähintään tasolle 2% BKTsta
nopeasti ja pysyvästi.
2.
2. Monitoimihävittäjät on hankittava suunnitellusti. Määrää
ei saa vähentää, eikä hanketta lykätä.
3.
3. Suomeen pitää perustaa uudelleen Suojeluskunnat
Puolustusvoimain komentajan alaiseksi puolustushaaraksi. Suojeluskuntalaisille
henkilökohtaiset aseet patruunoineen koteihinsa hyviin asekaappeihin ja raskaat
aseet ammuksineen läheisten suojeluskuntatalojen asevarastoihin.
Yllä esitetyt suojeluskunnat parantavat
puolustusvalmiutta oleellisesti, kun aseet ja ammukset on hajavarastoitu. Joukko
saadaan aseisiin tunneissa hälytyksestä ja saman tien suojaamaan tärkeitä
kohteita, sekä jahtaamaan vihollisen erikoisjoukkoja.
Suojeluskunnilla pitää olla paikalliset
esikunnat, varusvarastot, asevarastot, koulutustilat, jne.
Toki myös Lotta-järjestöt tarvitaan jälleen.
Naiset ovat valtava voimavara maanpuolustukselle.