Savon rintamalta huhtikuun alkupuolelta

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota.

Lähestulkoon kaikki vapaat resurssit olivat menneet ja menivät ”Tampereen” kukistamiseen – sinänsä aivan oikea strategia Mannerheimilta. Rippeitä meni Karjalan rintamalle, ettei siellä jouduttaisi esimerkiksi perääntymään Vuoksen taakse.

Savossa mieslukua voitiin vähitellen kasvattaa ja antaa joukoille edes alkeellisinta koulutusta. Asepula ei ollut enää niin huutava kuin Vapaussodan alkupuolella. Tykistöä oli hyvin vähän, eikä sille ollut ammuksia.

Hyökkäysvalmisteluja huhtikuun alussa

Joukkojen ryhmitys

”Huhtikuun 1 p:nä oli ryhmitys Savossa seuraava:

Päijänteen ja Paason välisellä alueella – Lusin rintama-alueella – olivat Sysmän viisi komppaniaa, Mikkelin 2. ja 3. komppania, Kuopion 1. komppania sekä »Puumalan lentävä osasto» (Osmonsalo), yhteensä 1052 miestä.

Mäntyharjun rintama-alueella olivat voimat jaetut seuraavasti:

-        Kuopion 5. komppania oikealla lohkolla (Virtalassa);

-        Kuopion 3. komppania, kaksi kajaanilaista komppaniaa, 3. patteri sekä Kuopion 6. komppania (Reservi Varpasissa) keskustassa (Mouhussa);

-        Mikkelin 1. komppania, Jäppilän ja Suomenniemen osastot, joukkue Purhonen sekä Kajaanin 1. komppania (reservissä) vasemmalla lohkolla (Kinnissä);

-        Mikkelin 5. komppania, rautatiekomppania ja 14. patteri (ilman ammuksia) reservissä Mäntyharjussa;

-        Yhteensä 1420 miestä.

Halmeniemen ja Saimaan välisellä – Suomenniemen rintama-alueella – Savitaipaleen kolme komppaniaa, Iisalmen 1. komppania, »Puumalan osasto» (Schlüter), Kyminlaakson pataljoona (oikealla sivustalla Halmeniemen ja Kiesilän tienoilla), yhteensä 848 miestä.

Kaikkiaan oli rintamalla siis 3320 miestä. Sitä paitsi oli:

-        Mikkelissä: Mikkelin 4. komppania (kouluutettavana), 15. patteri (Rhodin, ilman ammuksia), yksi pionierikomppania (Colliander) sekä varikko;

-        Kuopion piirissä: Kuopion 2. ja 4. komppania (lomalla) ja 7. komppania (muodostettavana) samoinkuin Iisalmen 2. komppania (muodostettavana).

Jos äskenmainitut joukko-osastot lasketaan mukaan, oli kenraali Löfströmillä kaikkiaan noin 4,000 miestä.”[i]

Tilanne

”Siitä positiivisesta puolustusohjelmasta, joka sisältyi maaliskuun 7 p:nä annettuun käskyyn (katso edellä siv. 200) ei vielä oltu toteutettu mitään; Voikoski ja Savitaipale olivat yhä vihollisten käsissä. Lusin rintamalla oli vihollisen yritys tunkeutua pohjoiseen torjuttu menestyksellä. Olisi ollut harkitsematonta nyt toimeenpanna hyökkäystä tällä rintamanosalla, vaikkapa tarpeelliset voimat olisivat olleetkin käytettävissä. Joka päivä odotettiin viestiä Tampereen antautumisesta, ja Päijänteen itäpuolella suoritettava eteneminen oli tietenkin yhdistettävä sotaliikkeisiin tämän järven länsipuolella. Mitä Savitaipaleeseen tulee, kaivattiin sen valloittamiseen tykistön tukea, eikä sellaista lähitulevaisuudessa ollut saatavissa. Mäntyharjun rintamalla oli tilanne sittenkin suotuisampi.

Täällä oli aloite – kuten ylläolevasta käy selville – koko maaliskuun ajan ollut punaisten käsissä, kiitos heidän suuremman mieslukunsa. Vakoojien raporteista selvisi kuitenkin, että epäonnistuneet hyökkäysyritykset olivat tehneet masentavan vaikutuksen, joukot olivat tyytymättömiä ja johto oli kadottanut uskonsa lopulliseen menestykseen. Vihollisen vartiolinja lähti Voikoskelta, missä kuluneen kuukauden aikana oli rakennettu varustuksia rintamineen länteen, luoteiseen ja pohjoiseen. Täältä se ulottui itään Turkin ja Västäräkin sivu, kääntyen koilliseen Nuolinkijärven pohjoispään suuntaan. Punaisten vahvuutta ei varmuudella oltu saatu todetuksi, nämä kun mm. tämän tästä suorittivat uudelleenryhmityksiä ja vaihtoivat joukko-osastoja toisiin. Voikosken seudulla lienee ollut n. 1,000 miestä ja 8 tykkiä (näistä 2 panssarijunassa) ja oikealla sivustalla Turkin, Västäräkin ja Valtolan tienoilla n. 700 miestä sekä 2-3 tykkiä. Kouvolassa oleva reservi oli n. 1,000-1,500 miehen vahvuinen.[ii]

Missä kannattaisi hyökätä?

”Pohjoisesta tai lännestä Voikoskelle suunnattu hyökkäys tuskin ottaisi onnistuakseen, sillä vihollisen asemat täällä olivat vankat. Täällä olivat punaisten päävoimat lukuisine konekivääreineen ja suhteellisesti vahvoine tykistöineen. Sitäpaitsi saattoivat ne rautateitse tuottaa tänne lisäjoukkoja Kouvolasta sangen nopeasti. Joka tapauksessa olisi tykistön tehokas myötävaikutus tarpeen, jos mieli täällä saada vastustaja nujerretuksi. Tykistöä ei kuitenkaan tähän riittänyt.

Läpimurtautuminen Voikosken ja Turkin välillä taas olisi kysynyt voimakkaita ja manööverikykyisiä joukkoja, jotta liike varsinaisen murron jälkeen olisi voitu saattaa loppuun molemmille tahoille. Sitä vastoin oli hyviä edellytyksiä olemassa vihollisen oikean (itäisen) sivustan saartamiseen. Kokkosen eteläpuolelta länteen suunnattu hyökkäys osuisi Turkissa-Västäräkissä ja siitä koilliseen olevaa vihollista siipeen ja selkään. Ja hyökkäystä loppuunsaatettaessa länteenpäin Mouhun eteläpuolella olevaa asemaa kohti voitaisiin rynnäkkö kohdistaa myös vihollisen heikointa kohtaa, oikeata sivustaa vastaan. Senvuoksi päätti kenraali Löfström hyökkäämällä idästä vallata vihollisasemat ja päästä Voikosken herraksi.”[iii]

Tarvittiin vereksiä voimia

”Hyökkäyksen ensi vaiheessa olivat siis Turkissa, Västäräkissä ja Valtolassa olevat vihollisvoimat tuhottavat. Kun aikaisemmat kokemukset olivat osoittaneet, että eräät suojeluskuntakomppaniat jo päivän taistelujen jälkeen olivat osittain loppuunuuvutetut, täytyi välttämättä hyökkäyksen aloittamiseen tarvittavien voimien lisäksi saada varaväkeä Voikosken valtaamista silmälläpitäen. Sitäpaitsi aikoi kenraali lyötyään oikean sivustan heti lähettää Mikkelin pionierikomppanian eteläänpäin katkaisemaan Kouvolan-Viipurin ratayhteyttä Kaipiaisten kohdalta.

Kinnin ryhmässä oli 420 miestä. Ehdottoman ylivoiman saavuttamiseksi tarvittiin siis saman verran miehiä lisää. Tätä varten lisättäisiin joukkoja Kuopion 2. ja 4. komppanioilla sekä osalla Kyminlaakson pataljoonaa, joka oli Halmeniemessä. Näin kasvaisi miesluku suunnilleen 900:ksi. Luonnollisesti olisi ollut suotavaa, että myös jonkunverran tykistöä olisi saatu käytettäväksi, mutta tämä oli mahdotonta vallitsevan ampumatarpeitten puutteen vuoksi. Kuitenkin piti 15. patterin päällikön luutnantti Rhodinin koulitun tykkimiesosaston kanssa seurata pääjoukkoa siltä varalta, että viholliselta saataisiin vallatuksi tykkejä.

Yleistä reserviä varten, jota tarvittiin Voikosken valtaukseen ryhdyttäessä tuoreeksi taisteluvoimaksi, olivat käytettävissä vielä Mikkelin 4. ja 5. komppaniat. Tätä miesmäärää pidettiin kuitenkin riittämättömänä ja senvuoksi aiottiin lisäksi Suomenniemen rintama-alueelta ottaa Iisalmen 1. komppania. Enempää ei ollut saatavissa. Mäntyharjun rintamalle kertyisi siis lisävoimia 800 miestä, minkäjälkeen hyökkäystä varten olisi käytettävissä 2,200 miestä. Valkoisten joukkojen miesluku nousisi täten punaisten voimia huomattavasti suuremmaksi. Kouvolassa olevaa punaisten reserviä ei otettu lukuun.

Valmistelutoimenpiteisiin kuului mm. Kuopion 2. ja 4. komppanian, Mikkelin 4. komppanian ja pionierikomppanian siirto Mäntyharjuun sekä käsky Iisalmen komppanialle saapua Mäntyharjuun huhtikuun 6:nnen aamuna, päivää ennen hyökkäyksen aloittamista. Kokoontuminen suoritettiin vähitellen, jotta vältyttäisiin vihollisen huomiolta.”[iv]

Operaatiokäsky

”Lähinnä oli nyt vihollisen oikea sivusta lyötävä. Menestys riippui osittain siitä, voitaisiinko punaiset yllättää. Senvuoksi annettiin käsky vasta huhtikuun 5 p:nä illalla, jolloin kenraali Löfström, joka henkilökohtaisesti johti yritystä, oli kutsunut käskyjenhakijat luokseen Mäntyharjuun. Operatsionikäsky oli seuraavansisältöinen:

Valtolan (Partsimanjärvi) ja Kinnin (Kinnilä) välillä oleva vihollinen on tuhottava ja hyökkäytä Voikoskelle on valmisteltava.

1.    Kyminlaakson komppanian – Halmeniemessä olevan Kyminlaakson pataljoonan osan, neljän ratsumiehen, ambulanssin n:o 9 (Saxen) – on klo 4 a.p. otettava haltuunsa Valtola. Senjälkeen marssii komppania luoteiseen suuntaan, jätettyään tarpeellisen vartioston Valtolaan ja tiedustellen eteläiseen ja lounaiseen (katso teitä oheenliitetyssä sinikopiossa), jolloin läheinen tuntuma vihollisen kanssa pysytetään, kunnes pääsee yhteyteen Cronstedtin joukon vasemman sivustan kanssa. Pienempi osa järjestyy väijyksiin maantien varteen etelään peräytyvien punaisten varalta. Vihollisen puhelinyhteydet katkaistaan. Halmeniemeen jätetään tarpeellinen vartiointi. Ilmoitukset hyökkäystä aloitettaessa ja Valtolan valtauksen jälkeen. Ilmoitukset lähetetään Kokkoseen.

2.    Cronstedtin ryhmä – Kajaanin 1. komppania, joukkue Purhonen, Suomenniemen osasto, Jäppilän osasto, kuusi ratsumiestä, luutnantti Rhodin ja erillisiä tykkimiehiä, ambulanssi n:o 4 (Sankari) luutnantti Cronstedtin komentamina – hyökkää klo 5 a.p. vihollisen oikealle siivelle ja selkään, pysytellen yhteydessä ryhmä Spåren vasemman sivustan kanssa. Ilmoitustenanto Kokkoseen.

3.    Spåren ryhmä – Mikkelin 1. komppania, Kuopion 2. komppania, neljä ratsumiestä, ambulanssi n:o 16 (Salminen) luutnantti Spåren komennossa – valtaa klo 5 ap. vastakkaisen vihollisaseman, päävoimat omalla oikealla sivustalla.

4.    Kuopion 4. komppania on käytettävänäni Varpasessa.

5.    Ambulanssijuna on Varpasessa klo 6. a.p.

6.    Ammusvarasto Varpasessa.

7.    Muut Mäntyharjun rintamalla olevat joukko-osastot alistetaan kapteeni Lundahlin komentoon. Kapteeni Lundahlin toimesta otetaan selkoa sekä Nurmaassa olevien vihollisvoimien vahvuudesta että vihollisen oikean sivustan asemasta Mouhun eteläpuolella.

8.    Mouhussa olevaa tykistöä lisätään tänä iltana yhdellä patterilla (Beskow). Tykistö valmistuu tukemaan hyökkäystä Voikoskelle.

9.    Minä saavun Kinniin klo 6. a.p.

Tunnus: Suomi, vastaus: Saksa.

Toll

Kenraali.            Rappe.[v]

Kenraalin tarkoituksena oli

”Kuten ylläolevasta käskystä näkyy, oli kenraali Löfströmin tarkoituksena pimeän suojassa saartaa vihollinen ja päivänkoitteessa hyökätä yhtaikaa pohjoisesta, idästä ja kaakosta. Tällöin piti hyökkääjien pääjoukon, Cronstedtin miesten – niitä oli n. 400 – saada niin sivulta kuin selkäpuolelta suojaa Kyminlaakson komppanialta, jonka, sittenkun vihollinen oli karkoitettu Valtolasta, piti katkaista yhteydet etelään ja pääjoukollaan pidentää ryhmän vasenta sivustaa. Ryhmä Spåren piti järjestää voimakas oikea sivusta, jotta myös yhteys Voikoskella olevien päävoimien kanssa voitaisiin katkaista ja vihollinen mahdollisesti kiertää myös lännestä käsin. Reserviä, Kuopion 4. komppaniaa, käytettäisiin aina tilanteen mukaan.

Samanaikaisesti Turkkia ja Västäräkkiä vastaan kohdistetun hyökkäyksen kanssa piti myös hyökkäyksen toista vaihetta, Voikosken valtaamista, valmistella. Kapteeni Lundahlin saamien tiedustelutehtävien tarkoituksena oli osittain päästä selvyyteen siitä, missä määrin Sarkaveden länsipuolella olevien vihollisvoimien vahvuus sallisi harventaa Virtalan vartiota, jotta saataisiin miehiä Voikoskea vastaan suunnattavaan hyökkäykseen, osittain saada selkoa vihollisen oikean sivustan asemasta, s.o. kohdasta, jota vastaan päähyökkäys tehtäisiin.”[vi]

Tykistön ampumatarvikkeet

”Tykistöampumatarpeita oli huhtikuun 5 p:nä saapunut rintamalle, mutta niitä oli niin niukasti, että ammukset oli säästettävä sitä hetkeä ja tarkoitusta varten, jolloin ne olivat aivan välttämättömiä. Patteri Beskow, joka oli saapunut Mikkeliin maaliskuun 26 p:nä tyhjin ammusvaunuin, sijoitettiin nyt tervetulleena tykistön vahvistuksena rintamalle, Voikoskea vastaan tehtävää hyökkäystä tukemaan.”[vii]

Komentajan piti poistua paikalta

”Huhtikuun 5 p:n iltapuolella matkusti kenraali Löfström esikuntineen Mikkelistä Mäntyharjuun, missä ryhmien päälliköt saivat lopulliset määräyksensä. Täällä sai hän kuitenkin kenraali Mannerheimilta saapuneen käskyn, jonka mukaan hänen oli tavattava ylipäällikkö Pieksämäellä seuraavana päivänä. Sotaliikkeiden johto oli sentähden jätettävä majoitusmestarille, majuri Rappelle, kunnes kenraali huhtikuun 6:na puolipäivän aikaan saapui Kinniin. [Esikuntapäällikkö, eversti Tunzelmann oli erikoistehtävässä lähetetty Karjalan rintamalle.]”[viii]

Hyökkäys Turkkia ja Västäräkkiä vastaan 6.4.1918 epäonnistui

”Aikaisin aamulla samana päivänä siirrettiin esikunta sodanjohtopaikalle Kinniin, minne se taistelukäskyn mukaisesti saapui klo 6 a.p. Taistelu oli silloin alkanut suunnitelman mukaisesti. Ryhmä Spåre lähti liikkeelle. Kuopion 2. komppania oikealla, Mikkelin 1. komppania vasemmalla. Kaitajärven kumpaakin puolta Turkkia ja Västäräkkiä kohden. Kokkosen kautta – sinne oli järjestetty puhelinyhteys – tiedoitettiin, että Kyminlaakson komppania oli alkanut hyökkäyksensä Valtolaan. Ja luutnantti Cronstedt ilmoitti, että hänen ryhmänsä oli päässyt Västäräkin itäpuolelle, missä oli kohdattu vastarintaa. Luutnantti Rhodin oli kaatunut taistelun alussa. Reservi – Kuopion 4. komppania – joka oli tuotu Kinniin, asetettiin luutnantti Spåren käytettäväksi tehtävänään katkaista yhteys Voikoskelle ja siten ryhmän muitten komppaniain kanssa saartaa vihollisen Turkissa oleva vasen sivusta. Näin lisätty ryhmä Spåre karkoitti vihollisen eteentyönnetyt osastot ja tunkeutui yhä lähemmä pääasemaa. Odotettiin kärsimättömästi tuloksia ryhmä Cronstedtin hyökkäystä.”[ix]

Cronstedtin antama käsky

”Luutnantti Cronstedt oli aamulla antanut käskyn, joka sisällöltään oli pääasiassa seuraava:

-        Jäppilän osasto karkoittaa klo 4,30 ap. Pulkkamäellä olevan vihollisvartion (Nuolingin pohjoispäässä) ja liittyy sitten Rihtniemen komppaniaan.

-        Kajaanin 1. komppania (Rihtniemi) sekä Suomenniemen osasto kahta ryhmää lukuunottamatta etenee klo 4,30 ap. Nuolinkilahden yli (Nuolinginjärven eteläpäässä) hyökäten vihollisen Uutelassa ja Västäräkissä olevaa asemaa vastaan Nuolingin-Västäräkin tien suunnassa. Yhteys ryhmä Spåren vasempaan sivustaan.

-        Joukkue Purhonen etenee Nuolinginlahden eteläpuolitse länteenpäin ja suojaa komppania Rihtniemeä etelästä päin mahdollisesti tulevia yllätyksiä vastaan.

-        Kaksi ryhmää Suomenniemen osastosta ylläpitävät yhteyttä Kyminlaakson komppanian kanssa klo 4 lähtien ap.

-        Vääräniemeen (Kokkosessa) sijoitetaan tiedoituspaikka Rihtniemen toimesta.

-        Minä seuraan Kajaanin komppaniaa.[x]

Cronstedtin hyökkäys alkaa

”Määräaikana lähdettiin liikkeelle. Nuolinginlahdesta selvittiin joutumatta kosketuksiin vihollisen kanssa, mutta n. 500 metrin päästä vasemmalta rannalta avattiin etujoukkoa vastaan kiivas tuli muutamalta harjulta. Etujoukko levittäytyi ketjuun, mutta ei kyennyt vihollisen hyvinsuunnatun tule alaisena etenemään. Punaisten puolella toimivat konekivääritkin. Vähitellen päästiin selville siitä, että vihollinen oli asettunut harvaa metsää kasvavalle harjulle, joka noin 1,500 metrin pituisena suuntautui pohjoisesta etelään. Tosin oli punaisten ketju harva, mutta puolustusta tukivat muutamat taitavasti sijoitetut ja tottuneissa käsissä olevat konekiväärit. Oli ilmeistä, että punaiset hyvissä ajoin olivat päässeet perille valkoisten ryhmityksestä, ja että he olivat huolellisesti valmistautuneet Cronstedtin saartoliikkeen varalta. Ryhmä Rihtniemi kehittäytyi vihollisaseman leveydelle sitä kohden. Taistelu pysyi liikkumattomana. Mitään reserviä, jolla olisi voinut antaa pontta hyökkäykselle johonkin suuntaan, ei ollut olemassa, sillä – kuten ylläolevasta käskystä selviää – luutnantti Cronstedt oli hajoittanut miehensä Nuolinkijärven pohjoisosasta aina Valtolaan asti ulottuvalle pitkälle rintamalle sensijaan, että olisi pitänyt voimat koottuina ja ylläpitänyt yhteyttä sivuilla oleviin ryhmiin partioilla. Tämä hajaantumisilmiö esiintyi jälleen viholliseen törmättäessä.”[xi]

Luutnantti Cronstedt ei osannut suomea

Niin, sen lisäksi, että Cronstedt ei osannut sotia, hän ei myöskään osannut suomea.

”Kun Kinniin vihdoin saapui ilmoitus tilanteesta Cronstedtin ryhmässä, lähetettiin heti päällikölle käsky keskittää painostus johonkin vihollisaseman osaan, iskeä aukko harvaan vartiolinjaan ja kaikin voimin jatkaa hyökkäystä Västäräkin-Turkin suuntaan. Eräitten osastojen poistaminen taistelusta ja kokoaminen iskujoukoiksi ei ollut mikään helppo tehtävä. Lisäksi oli luutnantti Cronstedtin vaikea saada tahtonsa perille senvuoksi, ettei hän osannut suomea. Vasta illalla juuri ennen pimeän tuloa onnistui Rihtniemen poikien lannistaa vastarinta ja ottaa haltuunsa harju.”[xii]

Suunnitelma oli perustunut yllätykseen

”Alkuperäinen suunnitelma oli rakennettu yllätysperiaatteelle, aie oli mennyt myttyyn, eikä saartoa enää voitu suorittaa ryhtymättä ensin aikaaviepään uudestiryhmittelyyn. Asettamalla virkeitä, uusia voimia tuleen saatettaisiin tosin epäilemättä vihollinen karkoittaa Turkista ja Västäräkistä, mutta voitto kävisi nyt jo liian suuria kustannuksia kysyväksi ja jäljellejäävät joukko-osastot olisivat liian heikkoja viemään loppuun vasemmalla sivustalla suoritettua hyökkäystä. Tämänvuoksi kenraali päätti keskeyttää taistelun.”[xiii]

Se siitä

”Turkin-Västäräkin taistelun jälkeen ei Mäntyharjun rintamalla sattunut mitään merkittävää ennen kuin yleisen hyökkäyksen aikana etelään päin huhtikuun lopussa.”[xiv]

Putkisen jälkiviisautta

Kenraali Löfström ei osannut muodostaa painopistettä ja käyttää riittävää voimaa siinä painopisteessä saavuttaakseen ratkaisevan voiton. Vastaavasti hänen alaisensa päälliköt eivät osanneet muodostaa painopistettä ja käyttää riittävää voimaa siinä painopisteessä saavuttaakseen ratkaisevan voiton. Kunhan oltiin tekevinään jotakin.