Täydennetty 16.12.2010 Juhani Putkinen
Aina
silloin tällöin näkee väitteitä siitä, että Suomi olisi ollut Saksan
liittolainen Toisessa Maailmansodassa - joka väite ei kestä päivänvaloa. Tässä
artikkelissa kerrotaan faktaa Saksan liittoutumisista Toisen
Maailmansodan yhteydessä.
Taustaksi
liittoutumisille on syytä muistaa, että Adolf
Hitlerin mielestä nimenomaan Ranska oli Saksan verivihollinen. Hitlerin
mielestä Saksan olisi pitänyt liittoutua Englannin kanssa ja ellei se ollut
mahdollista, niin sitten Venäjän kanssa.
Näin
sitten myös käytännössä tapahtui. Englanti ei halunnut Saksan
liittolaiseksi - joten kun Venäjä halusi liittoutua Saksan kanssa (saadakseen
aikaan Toisen Maailmansodan), niin se liitto
sitten todella realisoitui. Venäjä ja Saksa hyökkäsivät
liittolaisina Puolan kimppuun jakaen Puolan keskenään, sekä pitäen yhteisen
voitonparaatin ja voitonjuhlan Puolan kukistumisen kunniaksi. Saksa myös auttoi
liittolaistaan Venäjää[i]
Venäjän imperialistisessa hyökkäyssodassa Suomea vastaan - Talvisota.
Venäjä puolestaan auttoi liittolaistaan Saksaa Venäjän haluamassa Englannin
ja Ranskan sodassa Saksaa vastaan - ilman Venäjän apua Saksa ei olisi kyennyt
sotimaan tehokkaasti. Englanti ja Ranska kävivät Saksan kanssa kilpajuoksua
ketkä ennättävät ensin hyökätä Norjaan.
Saksan vallattua Tanskan ja Norjan Venäjä onnitteli liittolaistaan Saksaa
hyvin tehdyn työn vuoksi. Puolan sodan jälkeen Saksa hyökkäsi
Ranskaan - Venäjän tukemana. Sitten Saksa harkitsi
hyökkäystä Englantiin.
Vaan
sitten Berliinissä soivat hälytyskellot
- Venäjä petti Saksaa miehittäen Pohjois-Bukovinan
sopimatta siitä liittolaisensa Saksan kanssa (Viron, Latvian ja Liettuan
miehitystä vastaan Saksalla ei ollut sanomista - sehän oli ”sovittu”).
Aikaisempaa Venäjän petosta
Saksa ei vielä noteerannut.
No,
Venäjän ja Saksan liitto päättyi 22.6.1941, kun Saksa julisti sodan Venäjälle
- perustellen sodanjulistustaan Venäjän aiheettomalla joukkojen keskityksellä
Saksaa vastaan ja teki ennakoivan iskun itään.
Saksan,
Italian ja Japanin puolustusliitto solmittiin 27.9.1940. Sopimuksen
tarkoituksena oli estää USAa lähtemästä mukaan sotaan.[ii]
Tämä oli oikea sotilaallinen liittosopimus, josta käytetään nimeä Kolmen
vallan sopimus.
Kolmen
vallan sopimuksen nimi osoittautui myöhemmin huonoksi kun siihen liittyivät
ensin Romania, Unkari ja Slovakia, sekä myöhemmin myös Bulgaria, Jugoslavia
ja Kroatia. ”Maaliskuun
1 pnä vuonna 1941 Bulgaria liittyi kolmenvallansopimukseen seitsemäntenä
maana”[iii]
Tässä
oli nyt Saksan oikeat liittolaiset, joiden kanssa sotilasliitossa Saksa kävi
sotaa Venäjää vastaan - kannattaa huomata, ettei Suomi kuulu siihen
liittolaisjoukkoon. Viralliset piirit ei Suomessa, eikä Saksassa, pyrkineet
Suomen liittymiseen kolmen vallan sopimukseen.[iv]
Suomen
ja Saksan välillä toki käytiin keskusteluja,
Välirauhan
aikana, siltä varalta että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.
Mielenkiintoista
on huomata, että Saksa yritti saada Venäjän liittymään tähän kolmen
valtion liittoon. Marraskuussa 1940 ”Hitler oli kutsunut Molotovin Berliiniin
saadakseen selville, oliko mahdollista vetää Neuvostoliitto mukaan Saksan,
Italian ja Japanin muodostamaan kolmiliittoon.”[v]
Kuten
edellä voimme todeta niin Kolmen vallan sopimuksessa oli nimellisesti
suorastaan tungosta, mutta kannattaa tehdä johtopäätöksiä toteutuneen
historian perusteella.
Italia
oli perustajajäsen Kolmen vallan liitossa,
mutta siitä liittolaisesta Saksalle oli enemmän harmia kuin hyötyä.
Italian idioottimaisen ryntäilyn vuoksi Saksa joutui auttaessaan liittolaistaan
vahingollisiin sotiin Balkanilla ja Afrikassa.
Kun
Englannin pääministeri Winston Churchill sai tietää, että Italia oli
liittynyt sotaan Saksan puolella, niin hän sanoi: ”sehän on reilua - Italia
oli meidän riesanamme viime kerralla.”[vi]
Japani
oli perustajajäsen Kolmen vallan liitossa, mutta se liittolainen sen sijaan,
että olisi hyökännyt Saksan kanssa sodassa olevan Venäjän selkään
hankkikin uudeksi reaaliseksi viholliseksi maailman mahtavimman valtion USA:n
tekemällä yllätyshyökkäyksen Pearl Harboriin 7.12.1941 kello 8.
Slovakia,
Bulgaria, Jugoslavia ja Kroatia eivät suinkaan antaneet
Saksalle todellista apua sodassa.
Romania
ja Unkari sotivat Venäjää vastaan ihan tosissaan, mutta todellinen hyöty
siitä Saksalle ei ollut järin suuri. Miesmäärä rintamalla oli toki merkittävä,
mutta miesten koulutus, motivaatio ja varustus ...
Huomattakoon
samalla, että Espanjalla oli itärintamalla sotimassa ns. Sininen
Divisioona - kiitoksena siitä, että Saksa oli auttanut Frankoa Espanjan sisällissodassa.
Espanja EI kuitenkaan ollut Saksan liittolainen, vaan puolueeton valtio.
Entäpä
sitten Antikomintern sopimus, jota jotkut yrittävät väittää
liittosopimukseksi?
Kyseessä
EI ole mikään liittosopimus, sotilasliitosta puhumattakaan. Se sopimus oli lähinnä
julistus, jossa todettiin Kominternin aiheuttama uhka. Alun alkaen se solmittiin
Saksan ja Japanin kesken jo vuonna 1936, mutta se kuoli ja herätettiin
uudelleen henkiin Toisen Maailmansodan aikana.
”Marraskuun
6. päivänä 1937 Italia oli liittynyt Kominternin-vastaiseen sopimukseen,
jonka Saksa ja Japani olivat solmineet edellisen vuoden marraskuun 25. päivänä.
Tämä diplomaattinen ryhmittymä ei itse asiassa ollut mikään liittoutuma
sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei edes ollut suunnattu suoranaisesti
Neuvostoliittoa vastaan, vaan sen tarkoituksena oli vastustaa Moskovasta
johdetun Kominternin kumouksellista toimintaa kaikkialla maailmassa. Niinpä
Kominterninvastaisen sopimuksen 1. artiklassa sanotaankin: »Sopimusosapuolet
sitoutuvat tiedottamaan toisilleen kansainvälisen kommunistisen puolueen
toiminnasta, neuvottelemaan toistensa kanssa puolustautumismenetelmistä sitä
vastaan ja toteuttamaan näitä puolustautumismenetelmiä yhteistyössä keskenään.»”[vii]
Suomen
huonoa elintarviketilannetta
hyväkseen käyttäen Saksa ”osti” Suomen liittymään
Antikomintern-sopimukseen. 1.12.1941 jälkeen ei voitaisi jakaa voita ja piti
saada 175 000 tonnia viljaa.[viii]
Allekirjoittamalla Antikomintern-sopimuksen ”Suomi kuittasi viljaa seuraavaan
kevääseen asti.”[ix]
17.11.1941
Saksan suurlähettiläs von Blücher oli presidentti Risto Rytin
luona puhumassa Antikomintern-sopimuksesta.
Ryti Blücherille esteltyään ensin monin tavoin liittymistä: ”Periaatteessa
ei meillä olisi mitään vastaan antikominternia, joka kumminkin nykyään
puhtaasti deklaratoorinen, joten asia pitäisi ja voitaisiin ottaa esille
sopivampana ajankohtana. -- Bl. huomautti, että Saksassa pantaisiin erikoista
arvoa juuri Suomen liittymiselle tähän sopimukseen. Sitä vastoin on Saksan
hallitus täydelleen hyväksynyt suomalaisten omaksuman kannan, että Suomi käy
omaa sotaansa Venäjää vastaan Saksan aseveljenä, mutta ei halua sekaantua
yleiseen suursotaan ja että Suomi myös haluaa omissa sisäisissä
asioissaan rakentaa omalle historialliselle kehityspohjalleen. Tämän vuoksi ei
mitään ehdotuksiakaan kolmivaltasopimukseen liittymisestä ole esitetty eikä
tulla esittämään.”[x]
”Näin
pitkälle päästyään v. Ribbentrop katsoi ajan tulleen sulkea katiskan suu.
v. Blücherin oli ilmoitettava Suomen hallitukselle Berliiniin »pyydettävän»
ulkoministeriä henkilökohtaisesti, koska myös muita uusia jäseniä:
Romaniaa, Bulgariaa, Slovakiaa, Kroatiaa, Nankingin Kiinaa ja Tanskaa
edustaisivat ao. ulkoministerit.”[xi]
”Führerin
yli tunnin kestäneen yksin puhelun tärkein sisältö oli hänen vieraansa
kannalta siinä, että Suomen elintarvikehuolto saatiin nyt toistaiseksi
varmistetuksi Hitlerin henkilökohtaisesti luvatessa suomalaisille heidän
seuraavaan satoon saakka välttämättä tarvitsemansa viljamäärän.”[xii]
On
tärkeää huomata myös, että Saksan liittolaiset julistivat sodan USAlle,
mutta Suomi EI julistanut. Myöskään USA ei julistanut sotaa Suomelle.
”On
kiinnostavaa, että Japanin hyökättyä 8.12.1941 Pearl
Harbouriin Saksa kaikkine liittolaisineen julisti sodan Yhdysvalloille. Suomi
ei sitä tehnyt. Tämä yksin todistaa, että Suomi ei ollut Saksan liittolainen.
Yhdysvallat ei myöskään julistanut Suomelle sotaa
koko maailmansodan aikana. Päinvastoin, Suomi oli Rooseveltin mielestä
ideologisesti samalla puolella kuin Yhdysvallat.”[xiii]
Saksa
toki yritti useaan otteeseen saada Suomen liittoutumaan kanssaan - mutta Suomi
kieltäytyi liittoutumasta. Suomi yksinkertaisesti kävi erillissotaa
Venäjää vastaan Venäjän aloitettua Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan
hyökkäämällä Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.
Huomautan
saman tien, ettei presidentti Risto Rytin Hitlerille lähettämä yksityiskirje
suinkaan ollut mikään liittosopimus Suomen ja Saksan välillä.
”Suomi
kävi puhdasta puolustussotaa ilman minkäänlaista liittosopimusta Saksan
kanssa, joten se oli oikeutettu omassa sodankäynnissään solmimaan oman
aseleponsa tai oman rauhansopimuksensa.”[xiv]
[i] Eddy Bauer, Toisen Maailmansodan historia, 1973, sivu 148
[ii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 34
[iii] Kurt von Tippelskirch, Toisen Maailmansodan historia 2, 1962, sivu 159
[iv] Hans Metzger, Poliittiset aseveljet, 1985, sivut 46-47
[v] T M Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivu 203
[vi] Max Jakobson, Väkivallan vuodet, 1999, sivu 310
[vii] Eddy Bauer, Toisen Maailmansodan historia, 1973, sivu 46
[viii] T M Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivut 218-219
[ix] Ohto Manninen et al, Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944, 2006, sivut 151-152
[x] Ohto Manninen et al, Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944, 2006, sivut 155-156
[xi] Tuomo Polvinen, Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 75
[xii] Tuomo Polvinen, Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 76
[xiii] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 114
[xiv] Hans Metzger, Poliittiset aseveljet, 1985, sivu 126