Saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimus solmittiin 22.9.1940

Kyseessä on Talvisodan ja Jatkosodan välisenä Välirauhan aikana solmittu Suomen kannalta positiivinen sopimus – Suomessa pääsi sen sopimuksen myötä helpotuksen huokaus.

Kauttakulkukeskustelut

Nämä keskustelut olivat hyvin yksinkertaisia. Everstiluutnantti Veltjens saapui 18.8.1940 Suomeen pyytäen, että Saksan ilmavoimien lomalaisia saataisiin kuljettaa Suomen alueen lävitse Pohjois-Norjaan ja takaisin. Silloin kuljetusmahdollisuudet muuta kautta olivat lievästi sanottuna surkeat.

Marsalkka Mannerheim: ”Saksan ja Suomen kosketukset alkoivat siitä, että minä 17. elokuuta 1940 sain Suomen Berliinin-lähettiläältä sähkeen, jossa minua pyydettiin seuraavana aamuna henkilökohtaisesti Malmin lentokentällä vastaanottamaan tärkeä, erään nimeltä mainitun matkustajan mukaan pantu kirje. Tämä sopi minulle hyvin, koska tarkoitukseni oli juuri 18. päivän aamuna lentää Jyväskylään ollakseni läsnä Sotainvaliidien Veljesliiton ensimmäisessä vuosikokouksessa. Kun saavuin lentokentälle yhdessä puolustusministeri Waldenin ja kenraaliluutnantti Heinrichsin kanssa, totesin, että myös ulkoministeri Witting oli pyydetty saapuville. Luettuani kirjeen kerroin molemmille ministereille sen sisällyksen: minua pyydettiin samana päivänä ottamaan vastaan everstiluutnantti Veltjens, joka oli saanut tehtäväkseen esittää valtakunnanmarsalkka Göringin tiedonannon. Ennen lähtöäni lähetin kotiini sanan, että olin tavattavissa illalla.

Everstiluutnantti Veltjens ilmoittautuikin minulle kotonani ja toi Göringin tervehdyksen. Tämä tiedusti, tahtoisiko Suomi Ruotsin tavoin sallia alueensa kautta saksalaisten huoltokuljetusta (Nachschub) sekä lomalaisten ja sairaiden siirtoa Kirkkoniemeen ja sieltä pois. Lisäksi Veltjens tiedotti, että meidän nyt oli mahdollista saada sotakalustoa Saksasta.

Lausuin tyydytykseni siitä, että oli toiveita saada puolustusvoimillemme kalustotäydennystä, mutta huomautin vieraalleni, että en voinut antaa vastausta Suomen alueen kautta tapahtuvia kuljetuksia koskevaan kysymykseen, koska sellaiset asiat eivät kuuluneet valtuuksieni piiriin. -- -- Toivomukseen, että en keskustelisi asiasta ulkoasiaimme johdon kanssa, saatoin huomauttaa vain, että velvollisuuteni oli selostaa keskustelumme pääministeri Rydille, joka presidentti Kallion sairauden aikana hoiti valtion päämiehen tehtäviä. Kun sen samana iltana tein, sain virkaatoimittavalta presidentiltä tehtäväkseni antaa valtakunnanmarsalkalle hänen lähettinsä välityksellä myöntävän vastauksen kauttakuljetuksia koskevaan kysymykseen. Vastauksen esitin everstiluutnantti Veltjensille hänen käydessään luonani seuraavana aamuna.”[i]

Veltjens oli Suomen käyntinsä jälkeen kertonut Schnurrelle mitä Suomessa oli tapahtunut ja Schnurre oli tehnyt siitä muistion: "Veltjensin suullisen selostuksen mukaan Mannerheim ja Ryti olivat sanoneet hänelle, että sodan syttyessä Neuvostoliiton kanssa Suomi taistelisi viimeiseen mieheen. Veltjens oli tällöin 'ohjeidensa mukaan' antanut ymmärtää, ettei Suomi tässä tapauksessa voisi odottaa Saksalta tukea ja ettei sillä olisikaan muuta mahdollisuutta kuin taistelu viimeiseen mieheen."[ii]

Kauttakulkusopimus laadittiin pitkälti saman mallin mukaan kuin oli ennestään Venäjän ja Suomen välinen sopimus kauttakulusta Hankoon.

Lainaan saksalaista arkistodokumenttia 20.9.1940 Grundherr: ”Suomen lähettiläs kävi tänään puheillani ilmoittaakseen minulle hallituksensa toimeksiannosta seuraavaa: Saksalaisten taholta olisi »joku» Suomen hallitukselle ehdottanut, että saksalaisille joukoille myönnettäisiin kauttakulkuoikeus Suomen läpi. Tämän johdosta toivotaan, että Saksan hallituksen kanssa heti tehtäisiin sopimus, josta Suomen hallitus esittää seuraavat ohessa liitteenä olevat lähettilään välittämät toivomukset.

Suomen hallitukselle olisi tärkeää voida esittää suojakseen Venäjää vastaan samanlainen sopimus kuin Suomen ja Venäjän Hangon sopimus.”[iii]

Sopimusteksti

Sopimusteksti 22.9.1940 Suurlähettiläs Kivimäeltä ulkoministeri von Ribbentropille: ”Minulla on kunnia ilmoittaa Teille, että Suomen hallituksen ja Saksan valtakunnanhallituksen välillä on tänään sovittu seuraavaa:

»1. Suomen hallitus sallii Saksan hallituksen pyynnöstä kaluston ja saattohenkilöstön kuljetuksen Itämeren pohjoisista satamista Rovaniemen kautta pohjoista Jäämerentietä Kirkkoniemeen Norjaan.

2. Saksan hallitus ilmoittaa ajoissa Suomen hallitukselle kysymykseen tulevat purkaussatamat, kuljetusalusten määrän, niiden saapumis- ja lähtöpäivät sekä suunnitellut päivittäiset kuljetusmatkat Pohjois-Suomessa.

3. Saksan hallitus lähettää vähintään päivää ennen kuljetusalusten saapumista vastaavan ilmoituksen Suomen hallitukselle.

4. Aseet kuljetetaan omissa vaunuissaan erillään miehistöstä. Vartioupseerien ja miehistön määrästä asevaunuissa sovitaan erikseen.»

Käytän hyväkseni tilaisuutta ilmaistakseni jälleen Teidän Ylhäisyydellenne mitä suurimman kunnioitukseni. Kivimäki”[iv]

Laajennettu kauttakulkusopimus

Laajennettu kauttakulkusopimus tehtiin 22.11.1940, teen siitä pitkästä sopimuksesta lyhyet lainaukset:

”Saksan valtakunnanhallituksen anomuksesta on Suomen ulkoministeri suostunut Saksan sotavoimien lomalaisten edestakaiseen kauttakuljetukseen Pohjois-Norjasta reitillä Kirkkoniemi-Rovaniemi-Turku.

Teknisen toteutuksen järjestely on annettu asianomaisten sotilasviranomaisten tehtäväksi. Tämän johdosta sovitaan seuraavaa:

A) Yleistä

1) Suomen yleisesikunta ilmoittaa suostuvansa Saksan sotavoimien 400 lomalaisen lomaliikenteen järjestämiseen viikottain alkaen 9.12.1940 Kirkkoniemestä kohti Saksaa, 9.1.1941 Turusta kohti Norjaa. -- --

5a) Lomalaiset saavat kuljettaa mukanaan yleensä vain sivuaseita (pistooli, pistin). -- --

II Rautatiekuljetus -- --

3) Jos lomalaiset poikkeustapauksessa kuljettavat mukanaan kivääreitä, ne on kuljetettava erikoisvaunuissa, jonka Suomen Valtionrautatiet asettaa käytettäväksi Saksan sotavoimien pyynnöstä ja liittää sen lomalaisten junaan.”[v]

Helpotuksen huokaus

”Kauttakulkusopimusta on myöhemmin ankarasti arvosteltu, mutta syntyessään se aiheutti helpotuksen huokauksen koko maassa. Jokainen tajusi, että Saksan mielenkiinto Suomea kohtaan oli silloisessa tilanteessa ainoa oljenkortemme, vaikka sen kestävyydestä ei kukaan tiennytkään mitään. -- -- Tapahtumain myöhempi kulku ja etenkin se, mitä on tullut tietoon Molotovin marraskuussa 1940 tapahtuneesta Berliinissä käynnistä, on kuitenkin saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että ilman kauttakulkusopimuksen ilmi tuomaa Saksan mielenkiintoa Suomi olisi jo syksyllä 1940 joutunut uuden hyökkäyksen uhriksi, hyökkäyksen, jota maamme ei olisi ollut silloin valmis kohtaamaan.”[vi]

Saatiin onnittelut

Ruotsi onnitteli Suomea kauttakulkusopimuksen johdosta. Se oli vastapaino Hangon kauttakululle ja lujitti Suomen kansainvälistä asemaa.[vii]