Kyseessä on Talvisodan
ja Jatkosodan välisenä Välirauhan
aikana solmittu Suomen kannalta positiivinen sopimus – Suomessa pääsi sen
sopimuksen myötä helpotuksen huokaus.
Nämä keskustelut olivat hyvin
yksinkertaisia. Everstiluutnantti Veltjens saapui 18.8.1940 Suomeen pyytäen,
että Saksan ilmavoimien lomalaisia saataisiin kuljettaa Suomen alueen lävitse
Pohjois-Norjaan ja takaisin. Silloin kuljetusmahdollisuudet muuta kautta olivat
lievästi sanottuna surkeat.
Marsalkka Mannerheim: ”Saksan ja
Suomen kosketukset alkoivat siitä, että minä 17. elokuuta 1940 sain Suomen
Berliinin-lähettiläältä sähkeen, jossa minua pyydettiin seuraavana aamuna
henkilökohtaisesti Malmin lentokentällä vastaanottamaan tärkeä, erään
nimeltä mainitun matkustajan mukaan pantu kirje. Tämä sopi minulle hyvin,
koska tarkoitukseni oli juuri 18. päivän aamuna lentää Jyväskylään
ollakseni läsnä Sotainvaliidien Veljesliiton ensimmäisessä vuosikokouksessa.
Kun saavuin lentokentälle yhdessä puolustusministeri Waldenin ja
kenraaliluutnantti Heinrichsin kanssa, totesin, että myös ulkoministeri
Witting oli pyydetty saapuville. Luettuani kirjeen kerroin molemmille
ministereille sen sisällyksen: minua pyydettiin samana päivänä ottamaan
vastaan everstiluutnantti Veltjens, joka oli saanut tehtäväkseen esittää
valtakunnanmarsalkka Göringin tiedonannon. Ennen lähtöäni lähetin
kotiini sanan, että olin tavattavissa illalla.
Everstiluutnantti Veltjens ilmoittautuikin
minulle kotonani ja toi Göringin tervehdyksen. Tämä tiedusti, tahtoisiko
Suomi Ruotsin tavoin sallia alueensa kautta saksalaisten huoltokuljetusta
(Nachschub) sekä lomalaisten ja sairaiden siirtoa Kirkkoniemeen ja sieltä
pois. Lisäksi Veltjens tiedotti, että meidän nyt oli mahdollista saada
sotakalustoa Saksasta.
Lausuin tyydytykseni siitä, että oli
toiveita saada puolustusvoimillemme kalustotäydennystä, mutta huomautin
vieraalleni, että en voinut antaa vastausta Suomen alueen kautta tapahtuvia
kuljetuksia koskevaan kysymykseen, koska sellaiset asiat eivät kuuluneet
valtuuksieni piiriin. -- -- Toivomukseen, että en keskustelisi asiasta
ulkoasiaimme johdon kanssa, saatoin huomauttaa vain, että velvollisuuteni oli
selostaa keskustelumme pääministeri Rydille, joka presidentti Kallion
sairauden aikana hoiti valtion päämiehen tehtäviä. Kun sen samana iltana
tein, sain virkaatoimittavalta presidentiltä tehtäväkseni antaa
valtakunnanmarsalkalle hänen lähettinsä välityksellä myöntävän
vastauksen kauttakuljetuksia koskevaan kysymykseen. Vastauksen esitin
everstiluutnantti Veltjensille hänen käydessään luonani seuraavana
aamuna.”[i]
Veltjens
oli Suomen käyntinsä jälkeen kertonut Schnurrelle mitä Suomessa oli
tapahtunut ja Schnurre oli tehnyt siitä muistion: "Veltjensin suullisen
selostuksen mukaan Mannerheim ja Ryti olivat sanoneet hänelle, että sodan
syttyessä Neuvostoliiton kanssa Suomi taistelisi viimeiseen mieheen. Veltjens
oli tällöin 'ohjeidensa mukaan' antanut ymmärtää, ettei Suomi tässä
tapauksessa voisi odottaa Saksalta tukea ja ettei sillä olisikaan muuta
mahdollisuutta kuin taistelu viimeiseen mieheen."[ii]
Kauttakulkusopimus laadittiin pitkälti
saman mallin mukaan kuin oli ennestään Venäjän ja Suomen välinen sopimus
kauttakulusta Hankoon.
Lainaan saksalaista arkistodokumenttia
20.9.1940 Grundherr: ”Suomen lähettiläs kävi tänään puheillani
ilmoittaakseen minulle hallituksensa toimeksiannosta seuraavaa: Saksalaisten
taholta olisi »joku» Suomen hallitukselle ehdottanut, että saksalaisille
joukoille myönnettäisiin kauttakulkuoikeus Suomen läpi. Tämän johdosta
toivotaan, että Saksan hallituksen kanssa heti tehtäisiin sopimus, josta
Suomen hallitus esittää seuraavat ohessa liitteenä olevat lähettilään välittämät
toivomukset.
Suomen hallitukselle olisi tärkeää
voida esittää suojakseen Venäjää vastaan samanlainen sopimus kuin Suomen ja
Venäjän Hangon sopimus.”[iii]
Sopimusteksti 22.9.1940 Suurlähettiläs Kivimäeltä
ulkoministeri von Ribbentropille: ”Minulla on kunnia ilmoittaa Teille,
että Suomen hallituksen ja Saksan valtakunnanhallituksen välillä on tänään
sovittu seuraavaa:
»1. Suomen hallitus sallii Saksan
hallituksen pyynnöstä kaluston ja saattohenkilöstön kuljetuksen Itämeren
pohjoisista satamista Rovaniemen kautta pohjoista Jäämerentietä Kirkkoniemeen
Norjaan.
2. Saksan hallitus ilmoittaa ajoissa
Suomen hallitukselle kysymykseen tulevat purkaussatamat, kuljetusalusten määrän,
niiden saapumis- ja lähtöpäivät sekä suunnitellut päivittäiset
kuljetusmatkat Pohjois-Suomessa.
3. Saksan hallitus lähettää vähintään
päivää ennen kuljetusalusten saapumista vastaavan ilmoituksen Suomen
hallitukselle.
4. Aseet kuljetetaan omissa vaunuissaan
erillään miehistöstä. Vartioupseerien ja miehistön määrästä
asevaunuissa sovitaan erikseen.»
Käytän hyväkseni tilaisuutta
ilmaistakseni jälleen Teidän Ylhäisyydellenne mitä suurimman kunnioitukseni.
Kivimäki”[iv]
Laajennettu kauttakulkusopimus tehtiin
22.11.1940, teen siitä pitkästä sopimuksesta lyhyet lainaukset:
”Saksan valtakunnanhallituksen
anomuksesta on Suomen ulkoministeri suostunut Saksan sotavoimien lomalaisten
edestakaiseen kauttakuljetukseen Pohjois-Norjasta reitillä
Kirkkoniemi-Rovaniemi-Turku.
Teknisen toteutuksen järjestely on
annettu asianomaisten sotilasviranomaisten tehtäväksi. Tämän johdosta
sovitaan seuraavaa:
A) Yleistä
1) Suomen yleisesikunta ilmoittaa
suostuvansa Saksan sotavoimien 400 lomalaisen lomaliikenteen järjestämiseen
viikottain alkaen 9.12.1940 Kirkkoniemestä kohti Saksaa, 9.1.1941 Turusta kohti
Norjaa. -- --
5a) Lomalaiset saavat kuljettaa
mukanaan yleensä vain sivuaseita (pistooli, pistin). -- --
II Rautatiekuljetus -- --
3) Jos lomalaiset poikkeustapauksessa
kuljettavat mukanaan kivääreitä, ne on kuljetettava erikoisvaunuissa, jonka
Suomen Valtionrautatiet asettaa käytettäväksi Saksan sotavoimien pyynnöstä
ja liittää sen lomalaisten junaan.”[v]
”Kauttakulkusopimusta on myöhemmin
ankarasti arvosteltu, mutta syntyessään se aiheutti helpotuksen huokauksen
koko maassa. Jokainen tajusi, että Saksan mielenkiinto Suomea kohtaan oli
silloisessa tilanteessa ainoa oljenkortemme, vaikka sen kestävyydestä ei
kukaan tiennytkään mitään. -- -- Tapahtumain myöhempi kulku ja etenkin se,
mitä on tullut tietoon Molotovin marraskuussa 1940 tapahtuneesta Berliinissä käynnistä,
on kuitenkin saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että ilman
kauttakulkusopimuksen ilmi tuomaa Saksan mielenkiintoa Suomi olisi jo syksyllä
1940 joutunut uuden hyökkäyksen uhriksi, hyökkäyksen, jota maamme ei
olisi ollut silloin valmis kohtaamaan.”[vi]
Ruotsi
onnitteli Suomea kauttakulkusopimuksen johdosta. Se oli vastapaino Hangon
kauttakululle ja lujitti Suomen kansainvälistä asemaa.[vii]
[i]
G. Mannerheim – Muistelmat; Osa II; 1952; sivut 289-290
[ii]
Heikki Jalanti -
Suomi puristuksessa 1940-1941; 1966; sivut 149-150
[iii]
Hans Peter Krosby - Suomen valinta 1941; 1967; sivu 266
[iv]
Hans Peter Krosby - Suomen valinta 1941; 1967; sivu 267
[v]
Hans Peter Krosby - Suomen valinta 1941; 1967; sivut 274-275
[vi]
G. Mannerheim – Muistelmat; Osa II; 1952; sivut 290-291
[vii] Heikki Jalanti - Suomi puristuksessa 1940-1941; 1966; sivu 169