Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty
Vapaussota. Saksalaiset joukot olivat Suomessa Suomen hallituksen pyynnöstä
ja toimivat Suomen armeijan Ylipäällikön kenraali Mannerheimin alaisuudessa.
Saksan osuudesta sotaan on artikkeli
täällä.
”Brandensteinin maihinnousuosaston
etujoukko oli huhtikuun 18:n [1918
- jp] iltaan mennessä kiivaasti taistellen ennättänyt Pennalan tienoille. 19
p:n aamulla prikaati oli jakautunut seuraavasti: kauimpana pohjoisessa oli 5.
polkupyöräpataljoona ynnä puoli husaarieskadroonaa Pennalassa, aivan niiden
kintereillä Virenojaan saakka taaksepäin 255. res. jalkaväkirykm. 1. ja 2.
pataljoona ynnä I komppania 3. pataljoonaa sekä tykistö. Yksi 3. pataljoonan
komppania oli jätetty Orimattilaan, kaksi muuta, jotka vasta 18 p:nä olivat
saapuneet Loviisaan, siirrettiin myöskin sinne. Etujoukkona oleva polkupyöräpataljoona
tapasi klo 6 ap. Renkomäen ja Simolan tyhjänä vihollisista, Lahden
rautatienasemalla se voi havaita vilkasta junaliikennettä. Kun hyökkäys
kaupunkiin tuntui vaikealta etelän taholta, piti polkupyöräilijäin jäädä
vain askarruttamaan vihollista, jota vastoin 255. res. jalk. rykmentin oli määrä
kiertää idän taholle, vallata siellä Villähden asema, rikkoa rata ja sitten
kääntyä Lahtea vastaan. Mutta ripeästi etenevän polkupyöräpataljoonan
onnistui jo klo 7 ap. yllättäen vallata rautatienasema ja ottaa siellä 50
vankia. Ankaralla katutaistelulla puhdistettiin sen jälkeen Lahden eteläosa
klo 10 ap. mennessä. Mutta enempi eteneminen pysähtyi sen johdosta, että
vastustaja oli n. 2,000 miehen ja 8 tykin vahvuisena asettunut lujaan asemaan
kaupunkia puolikaaressa lännestä koilliseen kaartaville kukkuloille.”[i]
”Päävoimat
olivat klo 9 ap. saapuneet Villähden edustalle, mutta epäsuotuisa maasto salli
niiden käydä hyökkäämään vain kapealla rintamalla. Myöskin muuan idästä
päin puhaltava panssarijuna esti niitä pitkän aikaa metsästä selviytymästä,
kunnes 7. patterin kenttähaupitsit viimein pakoittivat junan pyyhkäisemään
tiehensä. Kello 1,30 ip. pakoitettiin tykeillä ja konekivääreillä
varustettu vastustaja peräytymään, asema vallattiin ja rata rikottiin. Selkäpuolta
varmentamaan jätettiin kaksi komppaniaa. Rykmentti eteni sitten radan
pohjoispuolitse Lahtea vastaan, hyökkäsi sielläkin vastustajan kimppuun ja
pakoitti klo 6 mennessä ip. sen peräytymään kaupungin koillispuolella
oleville kunnaille.
Tällävälin
olivat molemmat Orimattilan kautta saapuneet komppaniat polkupyöräpataljoonan
vasemmalla sivustalla liittyneet siihen komppaniaan, joka oli valloittanut
kasarmit. Täälläkin karkoitettiin vihollinen kukkuloilta, kunnes klo 4
mennessä aamulla niiden viimeisetkin rippeet oli pakoitettu väistymään ja myöskin
kaupungin pohjoisosa vallattu. Vastustaja menetti 12 tykkiä, 13 konekivääriä
ja yli 500 vankia, ja sen mieshukka oli varmastikin päälle 1,000 miehen.
Paitsi 7 veturia saatiin asemalta saaliiksi useita täyteenlastattuja junia.
Maihinnousuosaston tappioina oli huhtikuun 19 p:nä 6 kaatunutta ja 30
haavoittunutta.”[ii]
”Huhtikuun
20 p:nä saapui Lahteen pohjoisesta käsin suomalaiseen Kalmin pataljoonaan
kuuluva komppania. Sen kautta oli saavutettu ensimmäinen yhteys saksalaisten ja
kenraali Mannerheimin valkoisen armeijan välillä ja punaiselta länsiarmeijalta
oli teljetty pakenemistie itää kohti.
Majuri
Kalm puhdisti seuraavien päivien kuluessa koko Lahden pohjoispuolella olevan
seudun ja valtasi jo 21 p:n iltana etelästä käsin Heinolankin, jonka kautta
Brandensteinin prikaati tuli varmennetuksi pohjoistaholta. Huhtikuun 21 p:stä lähtien
kasvoi lännestäpäin vyöryväin vihollisjoukkojen lukumäärä yhä
tuntuvammaksi niiden edessä teljetyn Lahden lukon edustalla. Punaiset miehittivät
mainittuna päivänä aluksi n. 1 km päässäkaupungin itäreunalta sijaitsevat
kukkulat ja pysyivät toistaiseksi vielä levollisina. Eversti v. Brandenstein
puolestaan lähetti polkupyöräkomppanian Myrskylään estämään vihollisen
kauempaa etelästä käsin yrittämää kiertoliikettä.
Sittenkun
vihollinen oli jo huhtikuun 22 p:nä aloittanut ampua kaupunkia mm. yhdellä 12
cm tykillä ja jälleen miehittänyt kasarmit, lähti se 23 p:n aamulla etenemään
n. 1 km päässä kaupungin eteläpuolella olevan metsämaaston läpi, tunki
siellä olevat heikot patrullit edestään ja miehitti metsän pohjois- ja itäreunan.
Kolmen komppanian yhteisesti tekemällä kaarrostamissaartoliikkeellä se
karkoitettiin kuitenkin puoleltapäivin takaisin. Myöskin sen hyökkäykset
heikkoa Simolaan päin ulottuvaa saksalaista varmennuslinjaa vastaan torjuttiin
helposti. Myrskylään lähetetty polkupyöräkomppania vedettiin jälleen lähemmäksi,
koska se tiedustellessaan oli havainnut tämän seudun tyhjiksi vihollisista.
Myöskin
huhtikuun 24 p:nä torjuttiin vastustajan kaikki yritykset päästä
tunkeutumaan etemmäksi. Lahden kaupungissa kiivas tykkituli vain aiheutti
lukuisia tulipaloja. Erikoisena maalitauluna näytti vihollisella olevan
sairaala, jossa saksalaisia haavoitettuja hoidettiin.”[iii]
”Lahden
valloituksen kautta oli [Itämeren divisioonan esikunta - jp] huhtikuun 20 p:stä
päästy Brandensteinin prikaatin välityksellä yhteyteen kenraali Mannerheimin
kanssa. Suomalaisen päämajan kanssa oltiin nyt sähkösanomayhteydessäkin,
niin että tästä alkaen voitiin toimia täydessä yhteisymmärryksessä. Sieltä
saatujen tietojen ynnä punakaartin ylijohdon käskyjen perusteella – joita
lentäjäin pudottelemina oli Riihimäellä huhtikuun 23:na joutunut
saksalaisten käsiin – oli divisioonan esikunta saanut tilanteesta seuraavan käsityksen:
Suurimmalta
osalta punaista länsiarmeijaa oli lahteen lyödyllä lukolla teljetty pääsytien
heidän Viipurin seuduille asettuneen itäarmeijansa yhteyteen. Edelliselle lähetettyjä
käskyjä jouduttautua kaikella kiireellä matkaansa itäänpäin ei oltu
lainkaan, tahi sitten vasta liian myöhään, todenteolla noudatettu. Idässä
valkoisen armeijan suuri hyökkäysliike oli edistynyt Viipurin linnoitusten välittömään
läheisyyteen, olivatpa jotkut niistä jo valloitetutkin. Miehittämällä
Raivolan ja Terijoen valkoiset olivat tykkänään katkaisseet punaisen itäarmeijan
yhteyden Venäjälle. Sillä aikaa kun kenraali Mannerheim nyt päävoimineen
koetti saada aikaan ratkaisua Viipurin luona, piti hänen länsiarmeijansa
huhtikuun 24 p:stä lähtien oikealta sivustalta alkaen edetä osastoittain
Akaasta, Lempäälästä, Hauholta ja Tuuloksesta käsin etelää kohti. Tämän
liikkeen avustamiseksi pyysi [käski - jp] kenraali Mannerheim saksalaisia
joukkoja marssimaan Hämeenlinnaa vastaan.
Kenraali
v. d. Goltz päätti senvuoksi huhtikuun 24 p:nä pitää Lahden lukkoa
edelleenkin suljettuna, lähettää Wolfin prikaatin etenemään Hämeenlinnaa
kohti ja samanaikaisesti vähitellen sulkea Wolfin ja Brandensteinin prikaatien
välisen leveän aukon. Tämä suunnitelma sitten, varsinkin kun vihollisen
tilanteesta saatiin yhä selvempi käsitys lentäjäin uudelleen pudottelemista
käskyistä, pantiinkin vähitellen täytäntöön ja kaikki suinkin käytettävissä
olevat voimat siirrettiin sitä suorittamaan.”[iv]