Saksalainen prikaati Brandenstein Lahdessa 190418

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota. Saksalaiset joukot olivat Suomessa Suomen hallituksen pyynnöstä ja toimivat Suomen armeijan Ylipäällikön kenraali Mannerheimin alaisuudessa. Saksan osuudesta sotaan on artikkeli täällä.

Lahden rautatieasema valloitetaan

”Brandensteinin maihinnousuosaston etujoukko oli huhtikuun 18:n [1918 - jp] iltaan mennessä kiivaasti taistellen ennättänyt Pennalan tienoille. 19 p:n aamulla prikaati oli jakautunut seuraavasti: kauimpana pohjoisessa oli 5. polkupyöräpataljoona ynnä puoli husaarieskadroonaa Pennalassa, aivan niiden kintereillä Virenojaan saakka taaksepäin 255. res. jalkaväkirykm. 1. ja 2. pataljoona ynnä I komppania 3. pataljoonaa sekä tykistö. Yksi 3. pataljoonan komppania oli jätetty Orimattilaan, kaksi muuta, jotka vasta 18 p:nä olivat saapuneet Loviisaan, siirrettiin myöskin sinne. Etujoukkona oleva polkupyöräpataljoona tapasi klo 6 ap. Renkomäen ja Simolan tyhjänä vihollisista, Lahden rautatienasemalla se voi havaita vilkasta junaliikennettä. Kun hyökkäys kaupunkiin tuntui vaikealta etelän taholta, piti polkupyöräilijäin jäädä vain askarruttamaan vihollista, jota vastoin 255. res. jalk. rykmentin oli määrä kiertää idän taholle, vallata siellä Villähden asema, rikkoa rata ja sitten kääntyä Lahtea vastaan. Mutta ripeästi etenevän polkupyöräpataljoonan onnistui jo klo 7 ap. yllättäen vallata rautatienasema ja ottaa siellä 50 vankia. Ankaralla katutaistelulla puhdistettiin sen jälkeen Lahden eteläosa klo 10 ap. mennessä. Mutta enempi eteneminen pysähtyi sen johdosta, että vastustaja oli n. 2,000 miehen ja 8 tykin vahvuisena asettunut lujaan asemaan kaupunkia puolikaaressa lännestä koilliseen kaartaville kukkuloille.”[i]

Lahden pohjoisosakin valloitetaan

”Päävoimat olivat klo 9 ap. saapuneet Villähden edustalle, mutta epäsuotuisa maasto salli niiden käydä hyökkäämään vain kapealla rintamalla. Myöskin muuan idästä päin puhaltava panssarijuna esti niitä pitkän aikaa metsästä selviytymästä, kunnes 7. patterin kenttähaupitsit viimein pakoittivat junan pyyhkäisemään tiehensä. Kello 1,30 ip. pakoitettiin tykeillä ja konekivääreillä varustettu vastustaja peräytymään, asema vallattiin ja rata rikottiin. Selkäpuolta varmentamaan jätettiin kaksi komppaniaa. Rykmentti eteni sitten radan pohjoispuolitse Lahtea vastaan, hyökkäsi sielläkin vastustajan kimppuun ja pakoitti klo 6 mennessä ip. sen peräytymään kaupungin koillispuolella oleville kunnaille.

Tällävälin olivat molemmat Orimattilan kautta saapuneet komppaniat polkupyöräpataljoonan vasemmalla sivustalla liittyneet siihen komppaniaan, joka oli valloittanut kasarmit. Täälläkin karkoitettiin vihollinen kukkuloilta, kunnes klo 4 mennessä aamulla niiden viimeisetkin rippeet oli pakoitettu väistymään ja myöskin kaupungin pohjoisosa vallattu. Vastustaja menetti 12 tykkiä, 13 konekivääriä ja yli 500 vankia, ja sen mieshukka oli varmastikin päälle 1,000 miehen. Paitsi 7 veturia saatiin asemalta saaliiksi useita täyteenlastattuja junia. Maihinnousuosaston tappioina oli huhtikuun 19 p:nä 6 kaatunutta ja 30 haavoittunutta.”[ii]

Suomalainen Kalmin pataljoona

”Huhtikuun 20 p:nä saapui Lahteen pohjoisesta käsin suomalaiseen Kalmin pataljoonaan kuuluva komppania. Sen kautta oli saavutettu ensimmäinen yhteys saksalaisten ja kenraali Mannerheimin valkoisen armeijan välillä ja punaiselta länsiarmeijalta oli teljetty pakenemistie itää kohti.

Majuri Kalm puhdisti seuraavien päivien kuluessa koko Lahden pohjoispuolella olevan seudun ja valtasi jo 21 p:n iltana etelästä käsin Heinolankin, jonka kautta Brandensteinin prikaati tuli varmennetuksi pohjoistaholta. Huhtikuun 21 p:stä lähtien kasvoi lännestäpäin vyöryväin vihollisjoukkojen lukumäärä yhä tuntuvammaksi niiden edessä teljetyn Lahden lukon edustalla. Punaiset miehittivät mainittuna päivänä aluksi n. 1 km päässäkaupungin itäreunalta sijaitsevat kukkulat ja pysyivät toistaiseksi vielä levollisina. Eversti v. Brandenstein puolestaan lähetti polkupyöräkomppanian Myrskylään estämään vihollisen kauempaa etelästä käsin yrittämää kiertoliikettä.

Sittenkun vihollinen oli jo huhtikuun 22 p:nä aloittanut ampua kaupunkia mm. yhdellä 12 cm tykillä ja jälleen miehittänyt kasarmit, lähti se 23 p:n aamulla etenemään n. 1 km päässä kaupungin eteläpuolella olevan metsämaaston läpi, tunki siellä olevat heikot patrullit edestään ja miehitti metsän pohjois- ja itäreunan. Kolmen komppanian yhteisesti tekemällä kaarrostamissaartoliikkeellä se karkoitettiin kuitenkin puoleltapäivin takaisin. Myöskin sen hyökkäykset heikkoa Simolaan päin ulottuvaa saksalaista varmennuslinjaa vastaan torjuttiin helposti. Myrskylään lähetetty polkupyöräkomppania vedettiin jälleen lähemmäksi, koska se tiedustellessaan oli havainnut tämän seudun tyhjiksi vihollisista.

Myöskin huhtikuun 24 p:nä torjuttiin vastustajan kaikki yritykset päästä tunkeutumaan etemmäksi. Lahden kaupungissa kiivas tykkituli vain aiheutti lukuisia tulipaloja. Erikoisena maalitauluna näytti vihollisella olevan sairaala, jossa saksalaisia haavoitettuja hoidettiin.”[iii]

Suora yhteys Suomen armeijan Päämajaan

”Lahden valloituksen kautta oli [Itämeren divisioonan esikunta - jp] huhtikuun 20 p:stä päästy Brandensteinin prikaatin välityksellä yhteyteen kenraali Mannerheimin kanssa. Suomalaisen päämajan kanssa oltiin nyt sähkösanomayhteydessäkin, niin että tästä alkaen voitiin toimia täydessä yhteisymmärryksessä. Sieltä saatujen tietojen ynnä punakaartin ylijohdon käskyjen perusteella – joita lentäjäin pudottelemina oli Riihimäellä huhtikuun 23:na joutunut saksalaisten käsiin – oli divisioonan esikunta saanut tilanteesta seuraavan käsityksen:

Suurimmalta osalta punaista länsiarmeijaa oli lahteen lyödyllä lukolla teljetty pääsytien heidän Viipurin seuduille asettuneen itäarmeijansa yhteyteen. Edelliselle lähetettyjä käskyjä jouduttautua kaikella kiireellä matkaansa itäänpäin ei oltu lainkaan, tahi sitten vasta liian myöhään, todenteolla noudatettu. Idässä valkoisen armeijan suuri hyökkäysliike oli edistynyt Viipurin linnoitusten välittömään läheisyyteen, olivatpa jotkut niistä jo valloitetutkin. Miehittämällä Raivolan ja Terijoen valkoiset olivat tykkänään katkaisseet punaisen itäarmeijan yhteyden Venäjälle. Sillä aikaa kun kenraali Mannerheim nyt päävoimineen koetti saada aikaan ratkaisua Viipurin luona, piti hänen länsiarmeijansa huhtikuun 24 p:stä lähtien oikealta sivustalta alkaen edetä osastoittain Akaasta, Lempäälästä, Hauholta ja Tuuloksesta käsin etelää kohti. Tämän liikkeen avustamiseksi pyysi [käski - jp] kenraali Mannerheim saksalaisia joukkoja marssimaan Hämeenlinnaa vastaan.

Kenraali v. d. Goltz päätti senvuoksi huhtikuun 24 p:nä pitää Lahden lukkoa edelleenkin suljettuna, lähettää Wolfin prikaatin etenemään Hämeenlinnaa kohti ja samanaikaisesti vähitellen sulkea Wolfin ja Brandensteinin prikaatien välisen leveän aukon. Tämä suunnitelma sitten, varsinkin kun vihollisen tilanteesta saatiin yhä selvempi käsitys lentäjäin uudelleen pudottelemista käskyistä, pantiinkin vähitellen täytäntöön ja kaikki suinkin käytettävissä olevat voimat siirrettiin sitä suorittamaan.”[iv]