Urbaani legenda väittää sitkeästi,
että Saksa oli hirveän militaristinen ja rakensi itselleen aivan valtavan
suuren ja voimakkaan armeijan - tietysti "Hitlerin Saksa", mutta samaa
legendaa kerrotaan myös Saksasta ennen Ensimmäistä Maailmansotaa.
Siitä
vanhemmasta Saksan "militarismista" on vanha artikkelini täällä -
siitä ei tässä sen enempää. Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen Saksa käytännössä
riisuttiin aseista - jäi vain 100 000 miehen kääpiöarmeija.
Saksan
ja Venäjän yhteistyössä Saksalle kehitettiin kuitenkin mm. hyökkäysvaunuja
ja panssaritaktiikkaa - jo ennen Hitleriä - vaikka hyökkäysvaunut oli
kielletty Saksalta. Oli Venäjän intressissä varustaa Saksa ja saada Saksa
sotaan Englantia ja
Ranskaa vastaan.
Mutta
mennään viimeinkin sinne Hitlerin aikaan, joka on lähihistoriana
kiinnostavampaa.
Heinz
Guderian on Saksan panssariaseen isä, äiti ja nerokas käyttäjä,
joten lienee luonnollista että poimin joitakin tietoja hänen kirjastaan Sotilaan
muistelmia.
Vuonna
1929 Guderian oli tullut siihen tulokseen, että piti perustaa
panssaridivisioona, jossa hyökkäysvaunut soittavat ensiviulua ja muut tukevat
panssareita omaten vastaavan maastoliikkuvuuden. Se oli oikea ajatus, mutta
kuljetusjoukkojen tarkastaja kenraali Otto von Stülpnagel piti
panssaridivisioonaa utopiana. i
Silloin Saksalla ei ollut ensimmäistäkään panssarivaunua ja
kuljetusjoukkojen oli tarkoitus "kuljettaa jauhosäkkejä, eikä
taistella".
"Kesällä
vuonna 1932 johti kenraali Lutz ensimmäisen kerran harjoituksia, joihin
osallistui panssariosastoilla vahvistettuja jalkaväkirykmenttejä. Panssarit
olivat tietenkin, kuten ennenkin, vain peltimalleja."ii Vuonna
1932 "Koululapset, jotka olivat tottuneet puhkaisemaan panssarikuvamme
lyijykynillään kurkistaakseen niiden sisälle, kokivat ensimmäisen
pettymyksensä."iii
Hyökkäysvaunuja ei tietysti edelleenkään ollut.
Keväällä
1934 perustettiin moottoroitujen joukkojen esikunta iv
- edistystä - olis vaan niitä joukkoja.
15.10.1935
perustettiin ensimmäiset kolme panssaridivisioonaa v
- olis vaan niitä hyökkäysvaunuja.
Myöhäissyksynä
1937 oli viimein sotaharjoitus, johon osallistui myös
"panssarivaunuja"vi -
silloin ei ollut olemassa muuta kuin Pz I kalustoa (hyvin kevyt vain konekiväärillä
varustettu peltipurkki) se selittää lainausmerkit sanassa panssarivaunu.
Guderian oli kuitenkin jo ylpeä Panssariaselajistaan.
Guderianin
tietojen mukaan Venäjällä oli jo vuonna 1937 17 000 hyökkäysvaunua.vii
Puolan
sodan Saksa joutui käymään lähinnä keveillä Pz I ja Pz II vaunuillaan.
Toki joitakin koulutusosaston raskaampiakin vaunuja oli jo koekäytössä.
Hypätäänpä
nyt Guderianin kirjasta puoli vuosisataa eteenpäin John Mosierin
Deathrideen.
Elokuussa
1939 - juuri ennen Puolan sotaa - Saksalla oli 3437 hyökkäysvaunua, joista 82%
oli kevyitä.viii
Kannattaa muistaa, että Saksa sai Tshekkoslovakian miehitettyään
(laukaustakaan ampumatta) melkoisen määrän ihan kohtalaisen hyviä tshekkiläisiä
hyökkäysvaunuja omaan käyttöönsä. Niitä Saksa käytti menestyksellisesti
Puolan sodassa, Ranskan kampanjassa ja vielä Barbarossassa Venäjää vastaan.
Toukokuussa
1940 (Saksa hyökkäsi Ranskaan 10.5) Saksalla oli 3223 hyökkäysvaunua,ix määrä
senkuin pieneni.
31.12.1940
Saksalla oli 3799 hyökkäysvaunua, joista edelleen 70% kevyitä.x Eli
Belgia, Hollanti ja Ranska tuli kukistettua ja englantilaiset ajettua saarelleen
melkoisen pienin tappioin. Ranskalla oli sitäpaitsi hyviä "raskaita"
hyökkäysvaunuja, joita vastaan sakuilla oli vain paljon kehnompia vaunuja.
Saksalaisen vaunun ampuma kranaatti vain kimposi ranskalaisen panssarista.
Saksa
ei meinannut saada millään Pz III ja Pz IV vaunujensa tuotantoa käyntiin -
oli sodassa Englantia ja Ranskaa vastaan, mutta ei mobilisoinut teollisuuttaan
sotaan. Tuotettiin kaikenkarvaista rihkamaa saksalaisille siviileille, sen
sijaan että olisi tuotettu aseita. Vasta vuonna 1942 Saksa mobilisoi
teollisuutensa, eikä vielä silloinkaan täysille.
31.5.1941
- hieman ennen ehkäisyhyökkäystä itään - Saksalla oli kaikkiaan 4538
panssaria, xi ripoteltuna
ympäri Eurooppaa (Norjassa, Ranskassa, Kreikassa, jne.)
30.6.1941
- viikon verran sodittu idässä - Saksalla oli 4824 panssaria (- tappiot 179
psv, + uustuotanto).xii
31.8.1941
- pari kuukautta sodittu idässä - Saksa oli kärsinyt tappioita 74 371 KIA ja
1412 panssaria, mutta jäljellä oli 4376 panssaria (kaikkiaan ympäri
Eurooppaa).xiii Saksa
oli menettänyt lähinnä Pz I ja Pz II kalustoa (80%), jotka olivat muutenkin
kelvottomia. Siten panssarikaluston teho käytännössä nousi niistä
tappioista huolimatta.
Jos
em. Saksan hyökkäysvaunumäärä todistaa hampaisiin saakka aseistautumisesta
ja maailmanvalloitusaikomuksista - niin mitä siten tarkoittaa Venäjän hyökkäysvaunumäärä?
Mosierin mukaan puna-armeijalla oli lähes 28 000 hyökkäysvaunua kesäkuussa
1941.xiv Lukumäärä
voi hyvinkin pitää paikkansa sillä
muiden lähteiden mukaan Venäjällä oli lännessä noin 23 000 hyökkäysvaunua.
Hyökkäysvaunua
pidetään hyökkäyksellisyyden symbolina.
Saksan
ja Venäjän panssareiden ominaisuuksia ja määrää käsitellään tässä
artikkelissa.
-----------
i
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia, 1956, sivu 21
ii
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia, 1956, sivu 25
iii
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia,
1956, sivu 26
iv
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia, 1956, sivu 31
v
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia, 1956, sivu 35
vi
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia, 1956, sivu 38
vii
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia, 1956, sivu 175
viii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 69
ix John Mosier, Deathride, 2010, sivu 69
x John Mosier, Deathride, 2010, sivu 69
xi John Mosier, Deathride, 2010, sivu 115
xii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 115
xiii John Mosier, Deathride, 2010, sivu 138
xiv John Mosier, Deathride, 2010, sivu 64