Suomi
ilmeisesti pelasti
Pietarin Jatkosodassa olemalla tukematta Saksan hyökkäystä sinne. Samalla
Suomi pelasti passiivisuudellaan ilmeisesti Venäjää häviämästä sotaa
Saksalle. Tämä oli jo toinen kerta kun suomalaiset pelastivat Pietarin.[i]
Tässä
artikkelissa tarkastellaan kuitenkin sitä ensimmäistä kertaa kun Suomi
pelasti Pietarin kukistumasta ja samalla ilmeisesti koko kommunistisen Venäjän
kaatumasta. Se tapahtui Suomen ja Venäjän välisen Vapaussodan
aikana.
Venäjän
johtaja Lenin joulukuussa 1919 tilannekatsauksissa: ”Ei ole epäilystäkään,
että vähäisinkin Suomen - tai hieman tuntuvampi Eestin apu [Judenitsin hyökkäykselle
Pietariin - jp] olisi riittänyt ratkaisemaan Pietarin kohtalon.”[ii]
Lenin
jatkaa: ”oli aika, jolloin Judenitsin joukot olivat muutaman virstan päässä
Pietarista ja Denikinin [joukot - jp] Orelin pohjoispuolella, jolloin pienikin
heille annettu apu olisi ratkaissut nopeasti Pietarin kohtalon vihollisemme hyväksi
mitä lyhyemmässä ajassa ja mitättömän vähäisin uhrein.”[iii]
Taustatietona
kerrottakoon, että valkoiset venäläiset kenraali Judenitsin joukot hyökkäsivät
Pietaria kohti Viron suunnasta, kenraali Denikinin joukot etelästä Mustan
meren suunnalta ja amiraali Koltsakin joukot idästä Siperian suunnalta.
Lisäksi
brittikenraali Maynard sekalaisine joukkoineen hyökkäsi Muurmanskin suunnalta
etelään Ääniselle. ”Huhtikuun 11. päivänä 1919 lähti Vienassa käyntiin
kenraali Maynardin keväthyökkäys etelää kohti. Offensiiviin hänellä oli käytettävänään
1 000 brittiä, 700 ranskalaista, serbiä ja italialaista, 500 karjalaista ja 1
000 valkoista venäläistä. -- Toukokuussa Muurmannin rataa pitkin etelään
etenevä Maynard saavutti jo Äänisjärven tason valtaamalla Karhumäen ja
Poventsan.”[iv]
Vaan
Suomi pysytteli passiivisena, joten ...
Englannin
pääministeri Lloyd George 10.2.1920 parlamentissa: »Me olemme epäonnistuneet
tervehdyttämisessä voimakeinoin. -- Mielestäni kauppa tulee varmemmin kuin
mikään muu metodi lopettamaan bolshevismille ominaisen hurjuuden, rosvouden
ja raakuuden.»[v]
Kun
Venäjä oli ja on ”perusolemukseltaan hyökkäyshaluinen ja vihamielinen
naapuri”[vi]
niin Suomen passiivisuudesta siinä tilanteessa ei ole hyvää sanottavana.
Kommunismin
uhreja on tullut ainakin 100 miljoonaa murhattua, kuoliaaksi raiskattua,
kappaleiksi revittyä, jne.
Sinänsä
Suomen Yleisesikunta teki suunnitelman Pietarin valtaamiseksi kevättalvella ja
keväällä 1919[vii], mutta demokraattisessa
Suomessa eduskunta päättää sodasta, joten hyvistäkään suunnitelmista ei
ollut iloa kun poliittinen tahto puuttui. On ehdottomasti pidettävä mielessä,
että Venäjä ja Suomi olivat silloin sodassa keskenään - rauha
tehtiin vasta 14.10.1920 Tartossa - siten Suomen hyökkäys Pietariin ei olisi
ollut mikään uusi sota, vaan käynnissä olleen laajentaminen.
[i] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 313
[ii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 311
[iii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 312
[iv] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivut 159-160
[v] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 316
[vi] Jorma Kallenautio, Suomi katsoi eteensä, 1985 sivut 153-154
[vii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003 sivut 92-93