Käynnissä
(6.2.2019) on Laivue
2020 hanke.
Sotalaivoja on ammoisista ajoista jaettu
erilaisiin luokkiin, jotta olisi helpompaa hahmottaa millaisesta aluksesta on
kysymys. Korvetti on ihan oikea laiva, eikä vene. Fregatti on suurempi kuin
korvetti. Hävittäjä on suurempi kuin fregatti. Risteilijä on suurempi kuin hävittäjä.
Ihan selvää rajaa esimerkiksi korvetin ja
fregatin välille ei ole helppoa vetää. Ei uppouman, eikä vaikkapa pituuden
suhteen. Aluksen aseistuskaan ei oikein kerro onko kyseessä vaikkapa korvetti
tai fregatti.
Korvetin uppouma on suuruusluokkaa 1000
tonnia, haarukkana voisi pitää 500-1500 tonnia. Kuinka ollakaan noin 1000
tonnin sota-alusta voi kutsua fregatiksi ja vielä noin 4000 tonnin uppouman
omaavaa alustakin voi kutsua fregatiksi, vaikka se oikeastaan on jo hävittäjä.
Nimitys korvetti ei oikeastaan kerro mitään, varsinainen sekasotku siis.
Laivue 2020 aluksen pituuden kaavaillaan
olevan noin 105 metriä ja uppouman noin 3000 tonnia.
Suomen merivoimille ollaan siis hankkimassa
alusta, jota kutsutaan korvetiksi, mutta joka voisi olla myös fregatti tai jopa
hävittäjä. Kun olemme vaatimattomia niin kutsumme alusta korvetiksi
Suomen Merivoimilla on ollut ja on kaksi
painopistesuuntaa: Suomenlahden alue ja Saaristomeri (Ahvenanmaa).
Arvaan, että kaksi uusista korveteista
(melkein fregattiluokkaa) pistetään ”Suomenlahden Meripuolustusalueelle”
ja kaksi ”Saaristomeren Meripuolustusalueelle”. Nimitykset ovat
lainausmerkeissä kun pirukaan ei taida tietää millainen merivoimien
organisaatio on sitten kun kyseiset korvetit saadaan palveluskäyttöön.
Kyseiset korvetit tulevat olemaan ryssien
merivoimien ja ilmavoimien himotuimpia maaleja.
Toki niihin tulee ilmatorjuntaohjuksia ja
muutakin lähipuolustusta. Kylmä totuus kuitenkin on että jos hyökkäys on
riittävän intensiivinen, niin se väistämättä läpäisee puolustuksen. Se
taas tietää vakavia vaurioita ehkä myös aluksen uppoamisen.
Jos oletukseni pitää paikkansa, että
alukset jaetaan kahteen eri ”laivastoon”, olkootpa se sitten lopulliselta
nimeltään vaikka viirikkö, ja toinen kyseisistä korveteista vaurioituu
vakavasti tai uppoaa, niin toinen ei sitten enää lähde avomerelle
upotettavaksi. Sen jälkeen siitä toisestakaan ei ole juuri iloa Suomen
maanpuolustukselle.
Voipi jopa olla niin että sen toisenkaan
”laivaston” korvetit eivät sen yhden uppoamisen jälkeen lähde avomerelle.
Mitä siitä kalliista neljän korvetin hankinnasta sitten on hyötyä Suomen
maanpuolustukselle?
Itse maanpuolustuksesta kiinnostuneena
maakrapuna olisin hankkinut sillä käytettävissä olevalla rahalla suurehkon määrän
pieniä nopeita, ketteriä veneluokan aluksia, joissa olisi kenties vain kaksi
meritorjuntaohjusta varsinaisena hyökkäysaseistuksena.
Merimiinat voitaisiin laskea vaikka
pakko-otettavista autolautoista tai monitoimijäänmurtajista. Monitoimijäänmurtajilla,
toki aseistettuna, voitaisiin hoitaa myös talviset saattueiden saattotehtävät.
Ihan siitä riippumatta vaikka ne korvetit
tehtäisiinkin, niin minun mielestäni pitäisi hankkia myös pieniä, nopeita
ja ketteriä parilla meritorjuntaohjuksella varustettuja veneitä suurehko määrä.
Niitä kun lähettäisi parven ryssien isoja laivoja vastaan, niin menestys
olisi hyvin todennäköinen vaikka omiakin tappioita voisi luonnollisesti tulla.
Ne voisivat olla kotimaisia alumiiniveneitä
suunniteltuna näiden kahden jo olemassa olevan veneen perusteella:
-
Jehu-luokka;
-
Jurmo-luokka.
Minulla on ollut onni ja kunnia olla mukana
jälkimmäisessä. Ne ovat aivan ihmeellisiä. Erittäin pieni syväys ja
propulsio – voivat käyttää myös matalia vesiä
tukeutumiseen/piiloutumiseen. Liikehdintäkyky on aivan mahtava, voisivat vaikka
väistää meritorjuntaohjuksen. Pysähtyykin täydestä vauhdista ”kuin seinään”.
Se korvettiluokan noin 100 m pitkä alus sen
sijaan … Grrr…