Murhatut Tshetshenian presidentit

Tshetshenia on ikivanha Sveitsin kaltainen demokratia. Tshetsheenit elivät vapaina omalla maallaan kunnes imperialistinen Venäjä viimein onnistui monikymmenvuotisten sotien jälkeen miehittämään maan vuonna 1859. Ensimmäiset yhteenotot Venäjän joukkojen kanssa tapahtuivat vuonna 1722 imperialistisen Venäjän sotaretkellä Irania vastaan.[i]

Vuonna 1991 Tshetshenia jälleenitsenäistyi mm. Viron ja naapurinsa Georgian tavoin neukkulan luhistuessa.

Imperialistinen Venäjä ei kuitenkaan antanut pienen naapurinsa Tshetshenian paljon kärsineen kansan tshetsheenien elää rauhassa uuden länsimaisen demokraattisen perustuslakinsa mukaisesti, vaan hyökkäsi jälleen Tshetsheniaan vuonna 1994 aloittaen Ensimmäisen Tshetshenian sodan.

Tämän sodan Venäjä hävisi joutuen tekemään Tshetshenian kanssa Hasavjurtin rauhansopimuksen vuonna 1996. Sittemmin välirauhan aikana Venäjän presidentti Jeltsin ja Tshetshenian presidentti Aslan Mashadov tekivät Moskovassa Rauhan ja yhteistyön sopimuksen - joka viimeistään oli Tshetshenian itsenäisyyden tunnustaminen de facto.

Venäjä hyökkäsi uudelleen Tshetshenian kimppuun vuonna 1999 aloittaen Toisen Tshetshenian sodan, joka jatkuu edelleen.

Dzhohar Dudajev

Dzhohar Dudajev syntyi vuonna 1944 - samana vuonna Venäjä teki jälleen tshetsheenien kansanmurhan ja karkotti koko kansan Kazakstaniin. Vuonna 1957 kansanmurhasta (n. 60% tshetsheeneistä murhattiin Venäjän toimesta) jäljelle jääneet tshetsheenit saivat luvan palata kotimaahansa - jossa heidän koteihinsa olivat asettuneet miehittäjät, venäläiset.

Dzhohar Dudajev nousi Venäjän ilmavoimien kenraaliksi ollen mm. strategisen pommituslentodivisioonan komentajana Viron Tartossa (1987-1991), Viron miehityksen aikana.

Virossa Dudajev imi virolaisten toisinajattelijoiden vapaudenkaipuusta voimaa Tshetshenian itsenäistymiseen ylistäen suomalaisten taistelua vapautensa puolesta Talvisodassa. Dudajev ei suostunut toimimaan virolaisia vastaan heidän toimiessaan miehityksen lopettamiseksi.

Tshetsheenien (vainahhien) kansankongressi kokoontui ensimmäisen kerran 23.-25.11.1990. Dzhohar Dudajev valittiin kyseisen kansankongressin toimeenpanevan komitean esimieheksi 6.12.1990. Dudajev lähti Tartosta maaliskuussa 1991 pyhentyäkseen Tshetshenian itsenäisyyden saavuttamiseen. Heinäkuussa 1991 Tshetshenian kansankongressi julisti, että Tshetshenia ei ole Neuvostoliiton, eikä  Venäjän federaation osa.[ii]

6.9.1991 kansankongressin toimeenpaneva komitea otti vallan Dudajevin johdolla. Siitä eteenpäin 6. syyskuuta on Tshetshenian itsenäisyyspäivä.

27.11.1991 Tshetsheniassa järjestettiin presidentin- ja parlamenttivaalit. Dzhohar Dudajev sai 90,1% äänistä.

12.3.1992 Tshetshenia kieltäytyi liittosopimuksesta Venäjän Federaation kanssa ja Tshetshenian parlamentti hyväksyi Tshetshenian Perustuslain.

13.3.1992 Georgia tunnusti Tshetshenian itsenäisyyden. Venäjä ja Tshetshenia sopivat Venäjän miehitysjoukkojen vetämisestä Tshetshenian alueelta toukokuussa 1992 ja viimeinen venäläinen sotilas poistui Tshetsheniasta heinäkuussa 1992.[iii]

30.5.1993 Dudajev yritettiin murhata.

26.11.1994 Venäjän joukot hyökkäsivät Tshetsheniaan - oppositioksi naamioituneena - hyökkäys torjuttiin. 30.11.1994 Venäjän presidentti antoi salaisen käskyn hyökätä Tshetsheniaan. 11.12.1994 Venäjän avoin sotilaallinen hyökkäys kolmesta suunnasta Tshetsheniaan. Joulukuun lopussa 1994 Tshetshenian pääkaupungin Groznyin mattopommitukset.

Tshetsheenit taistelevat suden (Tshetshenian vaakunaeläin) lailla aiheuttaen Venäjän joukoille suuria tappioita.

Dzhohar Dudajev käy Venäjän kanssa rauhanneuvotteluja satelliittipuhelimensa avulla. Häntä yritetään murhata näiden keskustelujen kuluessa ohjushyökkäyksillä lentokoneesta. Hän vaihtaa paikkaa useaan kertaan pyrkien asumattomiin paikkoihin, ettei ohjuksista olisi vahinkoa sivullisille. Viimein ohjusisku osuu kohdalle kesken rauhanneuvottelupuhelun 21.4.1996 surmaten vapailla demokraattisilla vaaleilla valitun laillisen presidentin Dzhohar Dudajevin. Voiko olla alhaisempaa tekoa kuin rauhanneuvottelijan brutaali murha? Varsinkin kun hän on laillisesti valittu kansansa johtaja - jota ei voitu edes syyttää pienimmästäkään rikoksesta?

Zelimhan Jandarbijev

Tshetshenian perustuslain mukaisesti presidentin tehtäviä alkoi hoitamaan Dudajevin kuoleman jälkeen varapresidentti Zelimhan Jandarbijev - runoilija ja lastenkirjojen kirjoittaja.

Zelimhan Jandarbijev syntyi 12.9.1952.

Toukokuussa 1990 Jandarbijev perusti Vainahhien Demokraattisen Puolueen. Puolueen päätarkoituksena oli luoda itsenäinen demokraattinen Tshetshenia.

Hän toimi Dzhohar Dudajevin varamiehenä Tshetshenian kansankongressin toimeenpanevan komitean esimiehenä.

Toukokuun lopulla 1996 Jandarbijev johti Tshetshenian valtuuskuntaa rauhanneuvotteluissa (tavaten Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja pääministeri Viktor Tshernomyrdinin), jotka johtivat aseleposopimuksen allekirjoittamiseen Venäjän kanssa 27.5.1996. Venäjä ei tietenkään pitänyt tätäkään sopimusta.

3.10.1996 Tshetshenian ja Venäjän välillä käytiin neuvotteluja Moskovassa. Jandarbijev johti Tshetshenian valtuuskuntaa ja pääministeri Tshernomyrdin Venäjän valtuuskuntaa.

Tshetshenian välirauhan aikana virolaisessa Postimees lehdessä 11.12.1996 julkaistiin Zelimhan Jandarbijevin haastattelu, jonka oli tehnyt Marko Mihkelson (korkea virolainen poliitikko, joka on toiminut mm. eduskunnan ulkoasiain valiokunnan puheenjohtajana). Tässä haastattelussa Jandarbijev esiintyi hyvin maltillisena poliitikkona joka oli valmis huomioimaan Venäjän edut mm. Tshetshenian öljyn ja Groznyissä sijaitsevan öljynjalostamon suhteen - eli Venäjän ei olisi suinkaan tarvinnut hyökätä uudelleen Tshetsheniaan öljyn vuoksi (Tshetsheniassa on erittäin puhdasta raakaöljyä, josta saa helposti kotikonstein tehtyä autoon kelvollista polttoainetta).[iv]

Jandarbijev osallistui presidenttiehdokkaana Tshetshenian vapaisiin ja demokraattisiin (kansainvälisesti valvottuihin) presidentinvaaleihin 27.1.1997, hän sai vain 10% äänistä.

Venäjä yritti leimata Jandarbijevin terroristiksi soittamalla hänelle puhelun Teatterikaappauksen (Dubrovka) aikana - kömpelö lavastus. Venäjä murhasi enemmän kuin sata viatonta sivullista.

Zelimhan Jandarbijev murhattiin Venäjän FSB:n toimesta Qatarissa autopommi-iskulla 13.2.2004. Tämän terroristihyökkäyksen yhteydessä Jandarbijevin 12-vuotias poika sai vakavia vammoja. Qatarin oikeuslaitos tuomitsi kaksi FSB:n agenttia elinkautisiin vankeusrangaistuksiin murhasta - kolmas venäläinen jouduttiin päästämään maasta, koska hänellä oli Venäjän diplomaattipassi. Oikeusistuin totesi käskyn murhaan tulleen Kremlistä.

Aslan Mashadov

 

[v]

Aslan Mashadov syntyi karkotuksessa Kazakstanissa. Hän valmistui Tbilisin tykistöopistosta tykistöupseeriksi Venäjän armeijaan vuonna 1972. Vuonna 1981 hän valmistui Leningradin tykistöakatemiasta ja palveli mm. tykistödivisioonan komentajana everstin arvoisena Unkarissa ja Liettuassa.

Vuonna 1992 Tshetshenian presidentti Dzhohar Dudajev pyysi Mashadovia alkamaan Tshetshenian siviilipuolustuksen komentajaksi ja hänet nimitettiin Tshetshenian asevoimien pääesikunnan esikuntapäällikön apulaiseksi. Hän johti ensimmäisiä taisteluja Venäjän joukkoja vastaan - jotka oli naamioitu oppositioksi - ja nimitettiin pääesikunnan päälliköksi. Helmikuussa 1995 presidentti Dudajev ylensi Mashadovin prikaatikenraaliksi.

6.8.1996 tshetsheenijoukot valtasivat Groznyin takaisin Mashadovin johdolla. 15.8.1996 Mashadov allekirjoitti aseleposopimuksen Tshetshenian puolesta ja kenraali Aleksandr Lebed Venäjän puolesta. 31.8.1996 Mashadov allekirjoitti Hasavjurtin rauhansopimuksen.

27.1.1997 Aslan Mashadov valittiin vapaissa demokraattisissa (kansainvälisesti valvotuissa, ETYJ, Euroopan Neuvosto) vaaleissa Tshetshenian presidentiksi - hän sai 64,8% äänistä.[vi]

12.5.1997 Tshetshenian presidentti Aslan Mashadov ja Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoittivat Moskovassa Rauhan ja yhteistyön sopimuksen.[vii]

Mashadov oli erittäin maltillinen länsimielinen presidentti, joka pyrki koko ajan neuvottelemaan ja sovittelemaan Venäjän kanssa - valitettavasti venäjä ei halunnut sopia, eikä neuvotella, vaan halusi sotia ja valloittaa.

Joulukuussa 1997 Venäjän sisäministeri Anatoli Kulikov antoi määräyksen sulkea Tshetshenian raja ja ottaa erityiseen kontrolliin kaikki ”tshetsheenien näköiset henkilöt”.[viii]

Venäjä järjesti Dagestanin provokaation saadakseen tarpeeksi tekosyitä uuteen Tshetshenian sotaan. Mashadov tuomitsi välittömästi tämän ”hyökkäyksen” ja vaati neuvotteluja Kremlin kanssa. Kreml ei halunnut neuvotteluja vaan hyökkäsi Tshetsheniaan aloittaen Toisen Tshetshenian sodan, joka jatkuu edelleen.

6.12.1999 Venäjä esitti Groznyin asukkaille uhkavaatimuksen poistua viiden vuorokauden sisällä kaupungista, jotka eivät poistu heitä kohdellaan terroristeina. Venäjä pommitti Groznyin maan tasalle - kivikauteen.

Mashadov kielsi ja tuomitsi ehdottomasti kaikki terroriteot, eli hyökkäykset siviilejä vastaan. Mashadov oli valmis myös uhraamaan oman henkensä lupautuen neuvottelemaan kaappaajien kanssa panttivankien vapauttamiseksi Beslanin koulukaappauksen yhteydessä - Venäjä ei silloinkaan halunnut neuvotteluja, vaan hyökkäsi brutaalisti kouluun murhaten satoja lapsia (Beslanin Äidit-järjestön mukaan).

Aslan Mashadov kirjoitti kirjan Kunnia elämää tärkeämpi.

Aslan Mashadovin viimeinen kirje.

Venäjä murhasi presidentti Aslan Mashadovin 15.3.2005.

Abdul-Halim Saidullajev

Mashadovin kuoleman jälkeen Tshetshenian lailliseksi presidentiksi nousi Abdul-Halim Saidullajev, syntynyt 2.6.1966 Argunissa Tshetsheniassa.

Ensimmäiseen Tshetshenian sotaan Saidullajev osallistui Argunin paikallisjoukoissa. Toisen Tshetshenian sodan alussa Saidullajev oli Argunin paikallisjoukkojen komentaja. Vuonna 2002 presidentti Mashadov määräsi hänet varapresidentiksi.

Venäjän spetsnaz-joukot kidnappasivat Saidullajevin vaimon vuonna 2003 ja Venäjän FSB murhasi hänet brutaalin kidutuksen jälkeen epäonnistuttuaan lunnasvaatimuksissaan.

Saidullajev määräsi seuraajakseen Doku Umarovin, syntynyt 13.6.1964. Venäjä murhasi Saidullajevin 17.6.2006.

Huokaus! Toinen Tshetshenian sota jatkuu edelleen ja selvästikin laajenee koko ajan Ingushian, Dagestanin, jne. alueille. Minusta se sota täytyy lopettaa näin.

Tshetshenia vapaaksi

Etusivulle


[i] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 469

[ii] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 470

[iii] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 471

[iv] http://arhiiv2.postimees.ee:8080/leht/96/12/11/valis.htm

[v] http://bpg.sytes.net/totuus/bpg/default.asp

[vi] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 473

[vii] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 474

[viii] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 474

Tshetshenia vapaaksi

Etusivulle

free counter