Miksi Adolf Hitler vihasi juutalaisia

Internet on täynnä erilaisia vastauksia otsikon kysymykseen, lähinnä henkilöiltä, jotka eivät ole ikinä lukeneet Hitlerin omaa näkemystä asiasta. Luin taas kerran Adolf Hitlerin Mein Kampfin, eli kaksiosaisen teoksen suomeksi nimellä Taisteluni.

Teosta minä en voi lukea kerralla pitkää aikaa, vaan täytyy pakosta pitää taukoja välillä – kuten vaikkapa Mao Tse Tungin pientä punaista kirjaa lukiessa. Minä kuitenkin teen lukiessani muistiinpanoja mitä löytyy miltäkin sivulta. Tällä kertaa keskityin alusta alkaen etsimään vastausta nimenomaan otsikon kysymykseen.

Huom! minä en vihaa juutalaisia, enkä Israelia

Minulla ei ole mitään juutalaisia, eikä Israelia vastaan. Minun mielestäni juutalaiset ovat selvästi oma kansansa ja minun mielestäni jokaisella kansalla on oikeus omaan itsenäiseen valtioon, jossa he voivat elää vapaina omien tapojensa mukaisesti, ilman että joku ulkopuolinen taho heitä orjuuttaa. Tällaisia kansoja ovat esimerkiksi suomalaiset, virolaiset, tshetsheenit, kurdit, katalonialaiset, jne., jne.

Salaliittoteoria

Näyttää siltä, että Hitlerillä oli salaliittoteoria: Juutalaiset pyrkivät valloittamaan koko Maapallon omaan valtaansa hyvin monin eri keinoin – hybridivaikuttaminen nykytermein. Huom! minä en ota ollenkaan kantaa siihen oliko Hitler oikeassa yhdessäkään näissä ajatuksissaan – minä vain tuon kylmästi julki näitä Hitlerin ajatuksia.

Miksi tämä artikkeli?

Mitä ilmeisimmin Hitlerin Saksa murhasi miljoonia juutalaisia. En osaa ottaa lukumäärään omaa kantaa, eräs julkisuudessa näkynyt lukumäärä on neljä miljoonaa. Pitäähän sellaiseen kansanmurhaan olla joku syy, tai ainakin tekosyy. Miksi ihmeessä pitäisi murhata kauppiaita, lääkäreitä, eteviä muusikoita, jne. aseettomia siviilejä - perheineen?

Adolf Hitleriä suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein

Seuraavat kappaleet ovat pitkiä suoria lainauksia Hitlerin vankilassa kirjoittamasta kirjasta Mein Kampf (Taisteluni). Niissä ei ole minun mielipiteitäni suuntaan, eikä toiseen.

Juutalaiset johtivat Ay-liikettä ja Sosiaalidemokraatteja

Sosiaalidemokraatit valtasivat Ay-liikkeen

”Sitä mukaa kuin poliittiselta porvaristolta puuttui kykyä ymmärtää ammattijärjestön merkitystä tai pikemminkin halua ymmärtää sitä, ja tämä porvaristo asettui sitä vastustamaan, otti sosiaalidemokratia tuon riidanalaisen liikkeen hoiviinsa. Kaukonäköisesti se tällöin loi itselleen lujan perustan, joka monet kerrat ratkaisevissa, vaarallisissa tilanteissa kesti koetuksen viimeisenä varustuksena. Totta kyllä sen sisäinen tarkoitus silloin vähitellen syrjäytyi tehdäkseen tilaa uusille päämäärille.

Sosiaalidemokratian mieleen ei koskaan ole juolahtanut säilyttää valtaamansa ammattiyhdistysliikkeen alkuperäistä tehtävää.

Ei, sellainen ei ole ollut ollenkaan tarkoitus.

Muutaman vuosikymmenen kuluessa oli sosiaalidemokratian taitava käsi muuttanut sen yhteiskunnan ihmisoikeuksien puolustuksen apukeinosta kansallisen talouselämän tuhoamisen välikappaleeksi. Työläisten edut eivät siinä saaneet olla vähimpänäkään esteenä. Sillä poliittisessakin suhteessa sallii taloudellisten pakkokeinojen käyttö joka aika harjoittaa kiristystä, mikäli vain toisella puolen on tarpeeksi tunnottomuutta ja toisella puolen taasen riittämiin typerää, lammasmaista kärsivällisyyttä.

Tätä nykyä on olemassa molempiakin.

Jo viime vuosisadantaitteessa oli ammattiyhdistysliike aikoja sitten lakannut palvelemasta varhaisempia tarkoitusperiään. Vuodesta vuoteen se oli yhä pahemmin joutunut sosiaalidemokraattisen politiikan taikakehään, niinettä sitä lopuksi on käytetty vain junttana luokkataistelussa. Sen oli määrä alituiseen iskemällä saada koko vaivalloisesti rakennettu talousrakenne romahtamaan kasaan, jotta valtiorakenteelle voitaisiin helpommin aiheuttaa sama kohtalo, kun sen taloudelliset perusmuurit olisi saatu hävitetyksi.”[i]

Juutalaiset

”Kun ensi kerran näin juutalaisen sillä tavalla yhtä jääkylmänä kuin häpeämättömän tarmokkaana tuon suurkaupungin [Wien - jp] kuonalla käydyn kuohuttavan, paheellisen liiketoiminnan johtajana, kylmä väristys karsi selkäpiitäni.

Mutta sitten leimahti suuttumus ilmi tuleen.

Nyt en enää vetäytynyt syrjään juutalaiskysymyksen pohdinnasta, ei, nyt sitä halusin. Oppiessani siten etsimään juutalaista kaikilta sivistys- ja taide-elämän aloilta yhdytin hänet yht’äkkiä sellaiselta paikalta, missä olisin häntä kaikkein vähimmin odottanut.

Kun havaitsin juutalaiset sosiaalidemokratian johtajiksi, silmistäni alkoivat pudota suomukset.”[ii]

Marxilaisuus – sos.dem – juutalaisuus – rutto

”Jokapäiväisen elämän kokemusten antaessa alkusysäyksen aloin nyt tutkia itse marxilaisen opin lähteitä. Sen vaikutuksesta olin päässyt selville yksityiskohtia myöten, sen saavuttama menestys näyttäytyi joka päivä tarkkaavalle katseelleni, seuraukset saatoin hiukan mielikuvitusta käyttäen hahmotella ajatuksissani. - -

Niin siis aloin perehtyä tuon opin perustajiin tutkiakseni sillä tavoin liikkeen pohjaa. Siitä, että tässä pääsin päämäärään nopeammin kuin ehkä alussa itsekään tohdin toivoa, sain kiittää yksinomaan vastahankkimaani, vaikk’ei silloin kylläkään kovin syvällistä juutalaiskysymyksen tuntemustani. Se yksin teki minulle mahdolliseksi käytännössä verrata todellisuutta sosiaalidemokratian perustaja-apostolien teoreettisiin valheisiin, koska se oli opettanut minut ymmärtämään juutalaiskansan kieltä; se kansa näet puhuu salatakseen tai ainakin verhotakseen ajatuksensa; sen todellinen päämäärä ei niin muodoin ole löydettävissä riveistä, vaan se uinuu huolellisesti kätkettynä niiden välissä.

Nyt minulle oli koittanut suurimman mullistuksen aika, mitä sisimmässäni kuunaan olin kokenut.

Olin muuttunut värittömästä maailmankansalaisesta kiihkeäksi juutalaisvihaajaksi.”[iii]

Herran työn puolesta

”Juutalainen marxilaisuuden oppi hylkää luonnon ylimyksellisyyden periaatteen ja asettaa voiman ja lujuuden ikuisen etuoikeuden tilalle lukumäärän suuret joukot ja sen kuolleen painon. Se niin ollen kiistää ihmiseltä henkilön, persoonan arvon, kiistää kansallisuuden ja rodun merkityksen ja riistää siten ihmiskunnalta sen olemassaolon ja kulttuurin edellytykset. - -

Niin minä siis uskon tänä päivänä toimivani kaikkivaltiaan Luojan hengessä: puolustautuessani juutalaisuutta vastaan taistelen Herran työn puolesta.”[iv]

Marxilaisuus on hävitettävä

”Vv. 1913/14 lausuin sitten myöskin ensi kerran eri piireissä, jotka nykyisin osaksi ovat uskollisia kansallissosialistisen liikkeen kannattajia, julki sen vakaumuksen, että kysymys Saksan kansan tulevaisuudesta on kysymys marxilaisuuden hävittämisestä.”[v]

Demokraattiset lehdet

”Ylimalkaan pitää visusti varoa pitämästä suuria joukkoja typerämpinä kuin ne ovat. Poliittisissa asioissa osuu useinkin tunne oikeampaan ratkaisuun kuin ymmärrys. Sen käsityksen vastapainoksi, että joukkojen typerä kansainvälinen asennoituminen osoittaa kyllin selvästi tuon tunteen epäluotettavuuden, voi heti mitä perusteellisemmin asettaa sen yksinkertaisen huomautuksen, ettei pasifistinen demokratia ole suinkaan vähemmän mieletöntä, mutta että sen kannattajat melkein kauttaaltaan ovat peräisin porvarillisesta leiristä. Niin kauan kuin miljoonat porvarit joka aamu palvovat juutalaisia demokraattisia lehtiään, sopii noille herroille kovin huonosti, että laskettelevat sukkeluuksia »toverien» kustannuksella, jotka loppujen lopuksi ahtavat itseensä samaa roskaa, vaikka vain eri tavalla valmistettuna. Molemmissa tapauksissa on tehtailijana sama juutalainen.”[vi]

Rutto

”Osoittaa muuten, ottamatta tätä ollenkaan huomioon, Saksan ns. älymystön heikkoa ajatuskykyä, kun juuri noissa piireissä ei käsitetä, ettei sellainen asiantila, joka ei kyennyt estämään marxilaisuuden kaltaista ruttoa syntymästä, alunkaan pystynyt valtaamaan menetettyä takaisin.”[vii]

Ankara vaihtoehto: joko – tahi

”Keisari Vilhelm II oli ensimmäisenä Saksan keisareista ojentanut kätensä sovintoon marxilaisuuden johtomiehille aavistamatta, ettei konnilla ole lainkaan kunniantuntoa. Vielä heidän pidellessään keisarillista kättä omassaan toinen käsi jo hapuili tikaria.

Juutalaisten kanssa eivät tule kysymykseen neuvottelut eivätkä keskustelut, vaan yksinomaan ankara vaihtoehto: joko – tahi.”[viii]

Karl Marx oli juutalainen

”Ryhdyin taaskin lukemaan, ja nyt vasta opin oikein ymmärtämään juutalaisen Karl Marxin elämäntyön sisällyksen ja tarkoituksen. Hänen pääteoksensa »Pääoma» kävi minulle nyt vasta täysin ymmärrettäväksi, aivan samoin kuin sosiaalidemokratian taistelu kansallista talouselämää vastaan, jonka taistelun tehtävänä on ainoastaan valmistaa maaperää todella kansainvälisen raha- ja pörssipääoman herruudelle ja valtiudelle.”[ix]

Juutalaiset toitottivat saksalaisen »militarismin» valhetta

Siitä ”militarismista” löytyy faktaa täältä.

”Juutalaisten toitottaessa marxilaisten ja demokraattisten lehtiensä välityksin saksalaisen »militarismin» valhetta kaikkeen maailmaan ja yrittäessä siten kaikin keinoin syyttää Saksaa kielsivät marxilaiset ja demokraattiset puolueet Saksan kansan voiman kaiken laajamittaisen koulutuksen. Ja sentään täytyi silloin tapahtuneen suunnattoman rikoksen oitis selvitä jokaiselle, joka vain tuli ajatelleeksi, että sodan sattuessa täytyy kuitenkin koko kansakunnan tarttua aseisiin, joten siis juuri oman ns. »kansanedustuksen» siistienedustajien lurjusmaisuuden takia jouduttaisiin ajamaan miljoonia saksalaisia vihollista vastaan huonosti, vain puolinaisesti koulutettuina. Mutta vaikka jättäisikin kokonaan ottamatta huomioon tästä johtuvat noiden parlamentaaristen portonsuojelijoiden karkean raa’an tunnottomuudenseuraukset: moinen koulutettujen sotilaiden puute heti sodan alussa saattoi liiankin helposti johtaa sodan menetykseen, niinkuin sitten suuressa maailmansodassa hirvittävällä tavalla kävikin toteen.”[x]

Juutalaiset maan valtiaiksi

”Ei voi odottaakaan, että nykyisin olemassa olevat puolueet, jotka sentään ensi sijassa ovat oman aikansa valtion hyödykseenkäyttäjiä, omasta vapaasta tahdostaan ryhtyisivät muuttamaan siihenastista asennettaan. Tämä on sitäkin mahdottomampaa, kun niiden tosiasiallisesti johtavat ainekset ovat aina vain juutalaisia ja yhä samoja juutalaisia. Mutta jos se kehitys, jota parast’aikaa koemme, saisi esteettömästi jatkua, se johtaisi joskus vielä suurjuutalaisen ennustuksen toteutumiseen – juutalaiset ahmaisisivat todellakin maan kansat kitaansa, pääsisivät näiden herroiksi ja valtiaiksi.”[xi]

Juutalaiset panivat toimeen sosiaalidemokratian kahtiajaon

”Sosiaalidemokratia oli, päästessään vähitellen kasvamaan ja lisääntymään, yhä suuremmassa määrin menettänyt häikäilemättömän vallankumouspuolueen luonnettaan. Ei siitä syystä, että se olisi koskaan tähdännyt muihin päämääriin kuin vallankumoukseen tai että sen johtomiehillä olisi ikinä ollut toisenlaisia aikeita; ei sinne päinkään. Mutta siitä oli vihdoin jäljellä pelkkä aikomus sekä ruumis, joka ei enää ollut sen toimeenpanoon sopiva. Kymmenmiljoonaisella puolueella ei enää voi panna toimeen vallankumouksia. Semmoinen liike ei enää edusta toimintaan valmista äärimmäisyysainesta, vaan keskustan suuria joukkoja, siis hitautta.

Tämän tietäen juutalaiset panivat jo sodan aikana toimeen sosiaalidemokratian kuuluisan kahtiajaon; s.o.: samalla kuin sosiaalidemokraattinen puolue joukkojensa hitauden mukaisesti riippui kuin lyijypaino kiinni kansallisessa puolustuksessa, siitä poimittiin erilleen jyrkän-toimivat ainekset ja muodostettiin ne erikoisen iskuvoimaisiksi uusiksi hyökkäysrivistöiksi. Riippumattomat sosialistit ja Spartakus-ryhmä olivat vallankumouksellisen marxilaisuuden hyökkäysjoukot. Niiden tehtävänä oli saada aikaan tapahtunut tosiasia, jonka pohjalle kautta vuosikymmenien tähän muokatut ja valmistetut sosiaalidemokraattisen puolueen suuret joukot sitten saattoivat astua.”[xii]

Juutalaiset yllyttivät Preussin ja Baijerin toisiaan vastaan

”Juutalaiset olivat aivan liian viisaita voidakseen olla jo siihen aikaan ymmärtämättä, että se inhottava saalistus, jonka he olivat Saksan kansaa vastaan järjestäneet käyttäen valheverhona sotayhtymiä, herättäisi ja sen täytyisi herättää vastarintaa. Niin kauan kuin tuo vastarinta ei käynyt kiinni heidän omaan kurkkuunsa, heidän ei tarvinnut pelätä. Mutta estääkseen epätoivoon ja vimmaan ärsytettyjen joukkojen räjähdyksen purkautumasta siihen suuntaan he eivät voineet keksiä sen parempaa keinoa kuin päästää niiden raivon leimahtamaan ilmi liekkiin toiseen suuntaan ja siten tekemään sen voiman tyhjäksi.

Baijeri sai kaikessa rauhassa riidellä Preussin ja Preussi Baijerin kanssa; kuta kovemmin riitelivät, sen parempi vain! Noiden kahden valtion kiivain keskinäinen taistelu merkitsi juutalaisille kaikkein varminta rauhaa. Yleinen huomio oli siten saatu kokonaan käännetyksi pois tuosta kansainvälisestä kansaintuholaisesta, se näytti joutuneen kerrassaan unohduksiin.”[xiii]

Juutalaiset ajoivat katolilaiset ja protestantit toisiaan vastaan

”He [juutalaiset - jp] turvautuivat vanhoihin keinoihinsa. Satumaisen nopeasti he olivat singahduttaneet riidan tulisoihdun itse kansallisen liikkeen keskuuteen ja kylväneet eripuraisuutta. Ultramontaanisen kysymyksen ottaminen esiin ja siitä johtuva katolilaisuuden ja protestanttisuuden välinen taistelu olivat asioiden ollessa niinkuin ne olivat, ainoa mahdollisuus askarruttaa yleistä mielipidettä muilla ongelmilla ja pitää juutalaisia vastaan suunniteltu keskitetty hyökkäys loitolla. Ne miehet, jotka juuri tuon kysymyksen singahduttivat Saksan kansan keskuuteen, tekivät sitä vastaan syntiä sillä tavalla, etteivät ikinä voi sitä sovittaa. Juutalaiset olivat joka tapauksessa saavuttaneet haluamansa päämäärän: katolilaiset ja protestantit ovat ilmi sodassa keskenään, ja arjalaisen ihmiskunnan ja koko kristikunnan verivihollinen nauraa partaansa.”[xiv]

Hitler oli vannoutunut sosialisti

Kirjassa oli vielä useita muita esimerkkejä siitä mitä kaikkea pahaa juutalaiset Hitlerin mielestä olivat tehneet ja tekivät. Ylläoleva saa kuitenkin riittää sillä teemalla.

Sen sijaan muistutan lukijoille, että Hitler oli vannoutunut sosialisti.

Muuta mukavaa

Etusivulle