Marraskuu 1940

Saksan ja Venäjän neuvottelut Berliinissä

Niistä neuvotteluista on olemassa useita hyviä kuvauksia, mutta otetaan vielä yksi näkökulma hyödyntäen venäläistä arkistomateriaalia - Venäjän tavoitteet ja näkemys miten ne neuvottelut sujuivat.

Pitkä lainaus (suomennokseni): ”Molotov lähetettiin Berliiniin mukanaan repullinen vaatimuksia, kanteluita, loukkaantumisia ja vainoharhaisia epäilyksiä. Stalin näytti selvää tahtoa sotarosvoukseen sodasta heikentyneessä Kaakkois-Euroopassa, kuitenkaan tarjoamatta mitään oleellista vastaan Hitlerille. Stalinin ohjeissa Molotoville, jotka Molotov omakätisesti kirjoitti ylös (Venäjän presidentinarkisto, f.35, op.1, t.1161, l.147-155) oli Berliinin tapaamisen tavoitteet määrätty seuraavasti:

»1. Matkan tavoite

a)     saada tietää Saksan ja toisten Kolmen vallan sopimuksen osapuolten todelliset tavoitteet - - muiden valtioiden perspektiivit siihen liittoon liittymiseksi; Venäjän osuus niissä suunnitelmissa nyt ja tulevaisuudessa.

b)    valmistella hahmotelmat Venäjän etupiireistä Euroopassa, kuin myös Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa - -

2. Lähtien siitä, että Venäjä-Saksa sopimus etupiireistä on toteutunut (lukuunottamatta Suomi), pyrkiä neuvotteluissa siihen että Venäjän etupiiriin kuuluisivat:

a)     Suomi - Venäjä-Saksa vuoden 1939 sopimuksen perusteella, jonka sopimuksen toimeenpanolta Saksan täytyy poistaa kaikenlaiset esteet (Saksan joukkojen vetäminen Suomen alueelta, lopetettava kaikenlaiset poliittiset demonstraatiot Suomessa ja Saksassa, jotka ovat vahingollisia Venäjän intresseille).

b)    Tonava - Tonavan suiston suhteen kuten direktiiveissä toveri Soboleville. Tuotava julki meidän tyytymättömyytemme sen suhteen, ettei Saksa konsultoinut Venäjän kanssa takuiden antamista Romanialle ja Saksan joukkojen sinne viemistä.

c)     Bulgaria - neuvottelujen tärkein kysymys - pitää sopimuksella Saksan ja Italian kanssa kuulua Venäjän etupiiriin sisältäen vastaavien takuiden antamisen Venäjän taholta, kuin Saksa ja Italia antoivat Romanialle, yhdessä Venäjän joukkojen viemisen kanssa Bulgariaan.

d)    Turkin kysymystä ei saa ratkaista ilman meidän osallistumistamme, koska meillä on Turkissa merkittävät intressit.

e)     Kysymys Romanian ja Unkarin tulevasta kohtalosta kiinnostaa meitä erityisesti, koska kyseessä ovat Venäjän rajanaapurit ja haluamme, että siitä sovitaan kanssamme.

f)      Iranin kysymystä ei saa ratkaista ilman meidän osanottoamme, koska meillä on siellä tärkeitä intressejä. Tarpeettomasti siitä ei saa puhua.

Vielä oli neljä alakohtaa vähemmän tärkein kysymyksin, sen jälkeen joitakin informaatiota koskevia kohtia. Siis, mistä hyvästä, millaisia palveluita vastaan Hitlerin piti tällä kertaa luovuttaa Bulgaria Kremlin kiristäjille (»neuvottelujen tärkein kysymys»!), ottamaan huomioon Stalinin intressit Turkissa, Iranissa, Unkarissa ja Romaniassa? Pykälässä 13 oli uusin Venäjän tarjous kompensoida Saksan kansalaisten Baltian maissa takavarikoitu omaisuus (»25% yhden vuoden kuluessa, 50% kolmen vuoden kuluessa tasaerinä»). Käytännössä ainoa pykälä, josta voi löytää jotakin vastaantuloa Saksalle, oli pykälä 10:

»Ehdottaa rauhanhanketta neljän valtion avoimen julistuksen muodossa (jos neuvottelujen pääasiat Bulgarian, Turkin ja muiden osalta ratkeavat suotuisasti), jonka mukaan Britannian imperiumi jää olemaan (ilman mandaattialueita) yhdessä kaikkien Englannin nykyisten alueiden kanssa, ehdolla, että Englanti ei sekaannu Euroopan asioihin, poistuu välittömästi Gibraltarista ja Egyptistä, palauttaa Saksalle kaikki  entiset koloniat sekä antaa Intialle välittömästi dominon statuksen.»

Siten Stalin suostui vastapalvelukseksi Venäjän »etupiirin» tuntuvasta laajentamisesta Kaakkois-Euroopassa (»yhdessä Venäjän joukkojen viemisen kanssa Bulgariaan») allekirjoittamaan seuraavalle paperinpalalle vaatimusten ja uhkauksien kera Iso-Britannian osoitteella sekä palauttamaan kolmen vuoden kuluessa puolet (!) Baltian maissa takavarikoidun saksalaisten omaisuuden arvosta ...

Berliinin neuvottelujen reaalinen tulos oli vieläkin tuloksettomampi, kuin voisi luulla Molotoville annettujen epäadekvaattisten ohjeiden perusteella. Ensimmäinen keskustelu Hitlerin kanssa, joka kesti 2,5 tuntia, sisältäen tulkkaamiseen kuluneen ajan, tapahtui 12.11.1940. Se koostui enimmäkseen Hitlerin monologiasta, jolla hän yritti vakuuttaa vierastaan, että Englanti on jo hävinnyt sodan (eikä ymmärrä sitä vielä ainoastaan Churchillin äärimmäisen harrastelijamaisuuden vuoksi) sekä lähestyy odotettu Britannian imperiumin valtavan suuren »perinnön» jakamisen hetki. Hitler ei halunnut Venäjältä yhtään mitään, paitsi asioihin sekaantumattomuuden, luvaten vastapalvelukseksi ottaa se tulevaisuudessa osakkaaksi ja lahjoittaa sille esimerkiksi Intian ja jäätymättömät satamat Intian valtameressä.

Myöhään saman päivän iltana Moskovaan lähti salasanomassa selonteko keskusteluista:

» - - Meidän edeltävä pohdiskelumme Moskovassa valaisi oikein kysymyksiä, joiden kanssa minä olin täällä tekemisissä.

Toistaiseksi olen yrittänyt saada informaatiota ja tunnustella partnereita. Heidän vastaukset keskusteluissa eivät ole aina selviä ja vaativat edelleen selvittämistä. Selvästi on nähtävissä Hitlerin suuri mielenkiinto jakaa Venäjän kanssa etupiirejä ja sopia ystävyyden vahvistamisesta. Huomattavissa on myös halu tönäistä meitä Turkin suuntaan, jolta Ribbentrop haluaa vain täydellistä puolueettomuutta. Suomesta vaietaan toistaiseksi, mutta minä pakotan heidät siitä puhumaan.

Pyydän ohjeita. Molotov.»

Moskovasta saapui Berliiniin vastaussähke 13.11. aamulla: »Molotoville Instanssilta. Sinun toimintaasi neuvotteluissa pidämme oikeaksi.» Huvittavaa, että salaperäinen »Instanssi» nimitti itseään monikossa, mutta Venäjän hallituksen päämiehen puoleen kääntyi sinutellen. Muuten, Stalin käytti monikkoa itsestään usein (»me päätimme, me hyväksyimme»).

Voi edellyttää, että saatuaan Stalinilta hyväksynnän toiminnalleen, Molotov lähti uuteen tapaamiseen Hitlerin kanssa kaksinkertaisella energialla, pakottaakseen hänet »puhumaan Suomesta». Se tehtävä täytettiin ja jopa ylitettiin - suurin osa Molotovin toisesta (ja viimeisestä) tapaamisesta Hitlerin kanssa ei ollut pyhitetty Intian valtameren, Mustan meren salmien, Egyptin, Iranin tai Gibraltarin jakamiselle, vaan pienelle, mutta Moskovaa voimakkaasti ärsyttävälle Suomelle. Se keskustelu eteni tyyliin »kahden kuuron dialogi». Molotov toisti viallisen gramofonilevyn monotonisuudella kerta toisensa jälkeen kahta teesiä: Suomi kuuluu Venäjän »etupiiriin» sekä siitä syystä Venäjällä on oikeus välittömästi alkaa »ratkaisemaan Suomen ongelmaa». Hitler vastasi yhä enemmän ja enemmän ärtyen, ettei Suomessa ole Saksan joukkoja, läpikulku loppuu pian, mutta uutta sotaa Itämeren alueelle Saksa ei voi sietää. Ohessa näyte siitä keskustelusta:

»Molotov jatkaa, että Suomen suhteen hän ajattelee, että sen kysymyksen ratkaiseminen on hänen ensisijainen tehtävänsä; siihen ei tarvita uutta sopimusta, vaan yksinkertaisesti tulee toimia sen mukaan, mitä on jo sovittu. Toisin sanoen Suomen on kuuluttava Venäjän etupiiriin. Se on erittäin tärkeää nyt, kun on sota. Vaikka Venäjä ei osallistunut suureen sotaan, Venäjä soti kuitenkin Puolaa vastaan, Suomea vastaan sekä oli täysin valmis tarvittaessa sotimaan myös Bessarabian vuoksi. Jos Saksan näkökohta on muuttunut siinä asiassa, niin hän haluaa saada asiaan selvyyden.

Hitler antaa tietää, että Saksan näkemys ei ole siinä asiassa muuttunut, mutta Saksa ei halua sotaa Itämeren alueelle. Lisäksi Suomi kiinnostaa Saksaa vain puutavaran ja nikkelin toimittajana. Saksa ei siedä siellä uutta sotaa tällä hetkellä, mutta pitää sitä edelleen Venäjän vaikutusalueena. Sama koskee Romaniaa, josta Saksa saa öljyä: myöskään sillä sotaa ei voida sallia. Jos me lähdemme paljon tärkeämpien kysymysten käsittelyyn, puhuu Hitler, niin se kysymys ei ole oleellinen. Suomi ei katoa Venäjän käsistä minnekään. Sen jälkeen Hitler kiinnostuu kysymyksestä, onko Venäjällä aikomus aloittaa sota Suomea vastaan. Hän pitää sitä erittäin oleelliseksi kysymykseksi.

Molotov vastaa, että jos Suomen hallitus ei kieltäydy lopettamasta omaa kaksimielistä politiikkaansa ja massojen yllyttämistä Venäjää vastaan, niin kaikki sujuu normaalisti».

Hitler ei osannut venäjää, mutta ymmärsi hyvin Venäjän »uutta kieltä». Molotovin vastauksen ajatus oli hänelle suurenmoisen ymmärrettävä, sen jälkeen hän yritti pelotella Molotovia vaikeuksilla uudessa Suomen sodassa.

»Hitler puhuu, että pitää huomioida myös niitä seikkoja, joita muilla alueilla ei esiinny. Teillä voi kyllä olla sotilaalliset mahdollisuudet, mutta luonnonolosuhteet ovat sellaiset, että sota ei lopu nopeasti. Kun tulee pitkäaikainen vastarinta, niin se voi tuoda mukanaan Englannin tukikohtien perustamisen. Silloin Saksa joutuu itse sekaantumaan siihen toimintaan, joka ei ole Saksan kannalta suotavaa. Hän ei puhuisi siten, jos Venäjällä olisi todella perusteet olla Saksaa kohtaan loukkaantunut. Sodan jälkeen Venäjä voi saada kaiken, mitä haluaa - -

Molotov huomauttaa, että sanat eivät aina vastaa tekoja. Molempien maiden intressissä on säilyttää rauha Itämerellä, sekä jos Suomen kysymys ratkaistaan viimevuotisen sopimuksen mukaisesti, niin kaikki sujuu hyvin ja normaalisti. Mutta jos hyväksytään sen ratkaisun lykkääminen sodan loppuun, se tarkoittaa viimevuotisen sopimuksen rikkomista ja muuttamista.

Hitler väittää, ettei se olisi sopimuksen rikkominen, koska Saksa yksinkertaisesti ei halua sotaa Itämeren alueella. Jos siellä puhkeaa sota, niin se muuttaa Venäjän ja Saksan väliset suhteet monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi, samoin vaikeutuu yhteistyö jatkossa - -

Molotov näkee, ettei kysymys ole sodasta Itämeren alueella, vaan Suomesta, joka pitää ratkaista viimevuotisen sopimuksen mukaisesti.

Hitler huomauttaa, että sillä sopimuksella määrättiin Suomi kuuluvaksi Venäjän etupiiriin.

Molotov kysyy: »Samoilla perusteilla kuin esimerkiksi Viro ja Bessarabia?»

Protokollan mukaisen tallenteen Saksan versiossa se keskustelun kohta oli kiinnitetty seuraavasti: »Molotov vastasi. että kyseessä ei ole sota Itämeren alueella, vaan Suomen ongelman ratkaisu edellisen vuoden sopimuksen raameissa. Hän tiedotti führerin kysymykseen vastatessaan, että hän käsittää sen ratkaistavan samoissa raameissa kuin Bessarabiassa ja muissa naapurimaissa

On huomionarvoista, että ei Hitler, eikä Molotov pitäneet edes tarpeelliseksi muistella Venäjän ja Suomen välistä rauhansopimusta, joka solmittiin 12.3.1940. Vaikka mitäpä yllättävää siinä on. Arvovaltaiset »mafiapomot» tapasivat konkreettisen asian tiimoilla, mistään uhrien allekirjoittamista tyhjänaikaisista paperinpaloista on sellaisen tason tapaamisilla jopa noloa puhua ...

14.11.1940 kello kaksi yöllä lähetettiin Moskovaan seuraava salasanoma: »Stalinille. Tänään. 13 marraskuuta, tapahtui kolme ja puoli tuntia kestänyt keskustelu Hitlerin kanssa ja iltapäivällä, ohjelman ulkopuolella, kolmituntinen tapaaminen Ribbentropin kanssa - - Kumpikaan tapaaminen ei tuottanut positiivisia tuloksia. Hitlerin kanssa kului kaikkein eniten aikaa Suomen kysymykselle. Hitler tiedotti, että hän vahvistaa edellisen vuoden sopimuksen, mutta Saksan intressissä on rauhan säilyminen Itämeren alueella. Minun huomautustani, että edellisenä vuonna ei tehty siinä kysymyksessä mitään myönnytyksiä, ei kumottu, mutta sillä ei ollut myöskään suurta vaikutusta - - Sellaiset ovat tärkeimmät tulokset. Ei mitään kiittämisen arvoista, mutta vähintäänkin saimme selväksi Hitlerin nykyisen asenteen, joka pitää ottaa huomioon.»”[i]

Kremlin päätös

”Sen kuinka Kreml päätti »ottaa huomioon Hitlerin mielipiteen», todistavat ne kaksi dokumenttia päiväyksellä 25.11.1940, joista puhuttiin aiemmin. Vastineeksi sotilastukikohdille Dardanelleissa, »yhteistyösopimukselle» Bulgarian kanssa ja Persian lahden alueen tunnustamiselle Venäjän etupiiriin kuuluvaksi, Moskova lupasi »varmistaa rauhanomaiset suhteet Suomen kanssa». Samana päivänä, 25. marraskuuta, Leningradin sotilaspiirin johto sai Venäjän puolustusministerin direktiivin aloittaa sotilaallisen operaation operatiivisen suunnitelman tekemistä, suunnitelman tehtävänä oli Suomen armeijan murskaaminen ja valtion täydellinen miehitys »operaation 45. päivään mennessä». Suunnitelman piti olla valmiina täysin konkreettiseen määräaikaan mennessä - 15. helmikuuta 1941.”[ii]


[i] Mark Solonin, 24.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivut 150-153

[ii] Mark Solonin, 24.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivu 153

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter