Ote marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä Talvisodan viimeisenä päivänä 13.3.1940: ”Kestettyään kuudentoista viikon aikana käydyt veriset taistelut ilman yön ja päivän lepoa armeijamme seisoo vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään. Kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kauhua ja kuolemaa naisten ja lasten keskuuteen, ei ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana ovat näkyvänä todistuksena siitä, mitä tämä kansa on kuluneina kuukausina saanut kestää.

Kohtalomme on kova, kun meidän on pakko jättää vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maa, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.

Mutta meidän on lujin käsin käytävä rakennustyöhön voidaksemme alueilla, jotka ovat jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat joutuneet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulon mahdollisuudet kaikille, ja meidän on oltava niinkuin ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja voimalla, jolla olemme puolustaneet jakamatonta isänmaata.

Meillä on se ylväs tietoisuus, että meillä on historiallinen kutsumus, jota edelleen täytämme: länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintöosamme;”[i]