Mannerheimin jäähyväispäiväkäsky

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota. Pian Vapaussodan aktiivivaiheen päätyttyä Mannerheim erosi ylipäällikkyydestä ja matkusti Suomesta ulkomaille.

Päiväkäsky

»Kun minä tänään Senaatin minulle myöntämän virkaeron johdosta jätän armeijan ylipäällikkyyden, käsken minä v.t. esikuntapäällikön kenraalimajuri Ignatiuksen ottaa armeijan ylipäällikkyyden vastaan, siksi kunnes senaatin äsken nimittämä ylipäällikkö astuu virkaansa.

Suomen Valkoisen Armeijan upseerit ja sotilaat ! Kun minä tänään jätän ylipäällikkyyden, jota niin suurella ylpeydellä olen hoitanut, valtaa minut syvä liikutus lausuessani jäähyväiseni Teille, urheat toverit, joiden miehuus ja kuolemanhalveksuminen ovat aina herättäneet ihailuani. – Hyrskyävän kevätvirran tavoin raivasi kansanarmeija tiensä kaukaisesta pohjolasta, se särki kaikki sulut, se mursi kaiken vastustuksen tieltään, eikä pysähtynyt, ennenkuin päämäärä oli saavutettu. Lukemattomissa taisteluissa olette Te kamppailleet ja verta vuodattaneet. Kaiken olette uskaltaneet, kaiken olette uhranneet. Verisellä polulla Rovaniemestä Viipuriin ja Terijoelle asti puhuvat äsken peitetyt sankarihaudat hiljaista kieltään. Ne osoittavat ettei Suomen Valkoinen Armeija kammonnut mitään uhria maan oikeutta puolustaessaan.

Suomen vapaus on ostettu Teidän verellänne, se on Teidän hankkimanne. Ylpeydellä voitte muistella niitä voittoja, joiden nimet olette aikakirjain lehdille piirtäneet, ja niitä sankareja, jotka nyt lepäävät vapaan Suomen mullassa. Niin kauan kuin Suomen nimeä historiassa mainitaan, tullaan kertomaan, kuinka suomalainen rahvaanmies astui metsien ja salomaiden syvyydestä rinnakkain parempiosaisen veljensä kanssa taistellakseen oikeuden ja vapauden puolesta.

Soturit ! Teidän ylipäällikkönänne on minulla ollut kunnia johtaa Teitä tässä jalossa ja suuressa taistelussa. Viimeisen kerran käännyn Teidän puoleenne sanoakseni Teille jäähyväiset ja lausuakseni kiitokset kaikista Teidän uhrauksistanne, kaikesta Teidän sankaruudestanne, kaikesta siitä sydänverestä, jolla meidän menestyksemme on ostettu. Minä kiitän Teitä jokaisesta jalosta ja kauniista muistosta meidän urotöittemme ja voittojemme päiviltä. Kun tykinlaukausten kaiku viime taisteluistamme ei ole vielä ehtinyt hälvetä pois, lausun Teille, Te Vaasan, Seinäjoen, Oulun, Vilppulan, Lavian, Suodenniemen, Hämeenkyrön, Oriveden, Tampereen, Lempäälän, Varkauden, Mouhun, Raudun, Ahvolan, Terijoen, Viipurin, Kouvolan, Kotkan ja niin monien muiden taistelujen voittajat, jäähyväiset ja lämpimän, vilpittömän kiitokseni. Olen vakuutettu, ettette koskaan tule pettämään lippujemme valkovärejä, joille ritarillisuus, kuolonuhma, uskollisuus ja isänmaanrakkaus on kirjoitettu.

Erityisen sydämellisen kiitoksen lausun niille, jotka ovat seisoneet vierelläni, jotka lähinnä ovat jakaneet taakaan tänä vastuunalaisena aikana ja harvinaisella kyvyllään, alttiilla isänmaanrakkaudella ja väsymättömällä työllään ovat auttaneet minua ratkaisemaan näiden kuukausien suuria tehtäviä. Saan lausua kenraaleille Löfströmille, Wetzerille, Wilkmanille ja Linderille sekä eversteille Sihvo, Ausfeld ja Hjalmarson lämpimät ja vilpittömät kiitokseni siitä kyvystä, jolla he ovat armeija-osastojaan johtaneet. Sydämestäni kiitän kenraaleja Theslöfiä ja Ignatiusta, jotka yleisesikunnanpäällikön ja ylimajoitusmestarin toimissa ovat seisoneet lähinnä minua. Everstiluutnantteja Waldenia ja Serlachiusta, joiden koeteltu kyky harvinaisen vaikeissa olosuhteissa on auttanut minua niin monen vaikean tehtävän suorituksessa, kaikkia osastopäälliköitä ja koko esikuntaani, joka väsymättömässä työssään on unohtanut erotuksen yön ja päivän välillä. Vielä kerran tahdon kiittää piiripäälliköitä ja paikallisia järjestöjä, Suomen naisia ja miehiä heidän pontevasta avustaan, uhrautuvasta työstään ja minulle alituisesti osoittamastaan luottamuksesta.

Mannerheim.»[i]