Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty
Vapaussota. Pian Vapaussodan aktiivivaiheen päätyttyä Mannerheim erosi
ylipäällikkyydestä ja matkusti Suomesta ulkomaille.
»Kun
minä tänään Senaatin minulle myöntämän virkaeron johdosta jätän
armeijan ylipäällikkyyden, käsken minä v.t. esikuntapäällikön
kenraalimajuri Ignatiuksen ottaa armeijan ylipäällikkyyden vastaan, siksi
kunnes senaatin äsken nimittämä ylipäällikkö astuu virkaansa.
Suomen
Valkoisen Armeijan upseerit ja sotilaat ! Kun minä tänään jätän ylipäällikkyyden,
jota niin suurella ylpeydellä olen hoitanut, valtaa minut syvä liikutus
lausuessani jäähyväiseni Teille, urheat toverit, joiden miehuus ja
kuolemanhalveksuminen ovat aina herättäneet ihailuani. – Hyrskyävän kevätvirran
tavoin raivasi kansanarmeija tiensä kaukaisesta pohjolasta, se särki kaikki
sulut, se mursi kaiken vastustuksen tieltään, eikä pysähtynyt, ennenkuin päämäärä
oli saavutettu. Lukemattomissa taisteluissa olette Te kamppailleet ja verta
vuodattaneet. Kaiken olette uskaltaneet, kaiken olette uhranneet. Verisellä
polulla Rovaniemestä Viipuriin ja Terijoelle asti puhuvat äsken peitetyt
sankarihaudat hiljaista kieltään. Ne osoittavat ettei Suomen Valkoinen Armeija
kammonnut mitään uhria maan oikeutta puolustaessaan.
Suomen
vapaus on ostettu Teidän verellänne, se on Teidän hankkimanne. Ylpeydellä
voitte muistella niitä voittoja, joiden nimet olette aikakirjain lehdille piirtäneet,
ja niitä sankareja, jotka nyt lepäävät vapaan Suomen mullassa. Niin kauan
kuin Suomen nimeä historiassa mainitaan, tullaan kertomaan, kuinka suomalainen
rahvaanmies astui metsien ja salomaiden syvyydestä rinnakkain parempiosaisen
veljensä kanssa taistellakseen oikeuden ja vapauden puolesta.
Soturit
! Teidän ylipäällikkönänne on minulla ollut kunnia johtaa Teitä tässä
jalossa ja suuressa taistelussa. Viimeisen kerran käännyn Teidän puoleenne
sanoakseni Teille jäähyväiset ja lausuakseni kiitokset kaikista Teidän
uhrauksistanne, kaikesta Teidän sankaruudestanne, kaikesta siitä sydänverestä,
jolla meidän menestyksemme on ostettu. Minä kiitän Teitä jokaisesta jalosta
ja kauniista muistosta meidän urotöittemme ja voittojemme päiviltä. Kun
tykinlaukausten kaiku viime taisteluistamme ei ole vielä ehtinyt hälvetä
pois, lausun Teille, Te Vaasan, Seinäjoen, Oulun, Vilppulan, Lavian,
Suodenniemen, Hämeenkyrön, Oriveden, Tampereen, Lempäälän, Varkauden,
Mouhun, Raudun, Ahvolan, Terijoen, Viipurin, Kouvolan, Kotkan ja niin monien
muiden taistelujen voittajat, jäähyväiset ja lämpimän, vilpittömän
kiitokseni. Olen vakuutettu, ettette koskaan tule pettämään lippujemme valkovärejä,
joille ritarillisuus, kuolonuhma, uskollisuus ja isänmaanrakkaus on
kirjoitettu.
Erityisen
sydämellisen kiitoksen lausun niille, jotka ovat seisoneet vierelläni, jotka lähinnä
ovat jakaneet taakaan tänä vastuunalaisena aikana ja harvinaisella kyvyllään,
alttiilla isänmaanrakkaudella ja väsymättömällä työllään ovat auttaneet
minua ratkaisemaan näiden kuukausien suuria tehtäviä. Saan lausua
kenraaleille Löfströmille, Wetzerille, Wilkmanille ja Linderille sekä
eversteille Sihvo, Ausfeld ja Hjalmarson lämpimät ja vilpittömät kiitokseni
siitä kyvystä, jolla he ovat armeija-osastojaan johtaneet. Sydämestäni kiitän
kenraaleja Theslöfiä ja Ignatiusta, jotka yleisesikunnanpäällikön ja
ylimajoitusmestarin toimissa ovat seisoneet lähinnä minua. Everstiluutnantteja
Waldenia ja Serlachiusta, joiden koeteltu kyky harvinaisen vaikeissa
olosuhteissa on auttanut minua niin monen vaikean tehtävän suorituksessa,
kaikkia osastopäälliköitä ja koko esikuntaani, joka väsymättömässä työssään
on unohtanut erotuksen yön ja päivän välillä. Vielä kerran tahdon kiittää
piiripäälliköitä ja paikallisia järjestöjä, Suomen naisia ja miehiä heidän
pontevasta avustaan, uhrautuvasta työstään ja minulle alituisesti
osoittamastaan luottamuksesta.
Mannerheim.»[i]