Juhani Putkinen 9.3.2026; päivitetty 20.10.2026
Tämä kirjoitus on julkaistu ensin Uuden
Suomen Puheenvuorossa 9.3.2026. Tämä kotisivulleni jput.fi tuleva on sama,
mutta varustettu lopussa olevalla Päivitys 20.10.2026 kappaleella.
Israel hyökkäsi Iraniin pommittaen
kiihkoislamilaista uskonnollista johtoa päiviltä vähän reilu viikko sitten
28.2.2026. USA hyökkäsi Iraniin ensisijaisesti tuhoamaan ensin Iranin
ilmapuolustusta ja sitten molemmatkin hävittämään Iranin kykyä valmistaa
ydinaseita ja ohjuksia, sekä ampua ohjuksia.
Iran on ampunut sinne sun tänne sekä
ballistisia ohjuksia, että myös hyökännyt sinne sun tänne pitkän matkan
drooneilla. Määrät ovat suuria, mutta tulokset melko vähäisiä. Paitsi että
ilmatorjuntaohjusten kulutus on ollut melkoisen suurta.
USA on ilmeisesti upottanut lähes kokonaan
Iranin laivaston alukset.
Israelin ja USA:n ilmavoimat lentävät
melko vapaasti koko Iranin alueella mm. metsästämässä ballististen ohjusten
laukaisualustoja, ohjustehtaita, droonivarastoja ja droonitehtaita.
Maavoimien hyökkäystä Iranin alueelle ei
ole tietääkseni tapahtunut.
Sotaan tuskin saadaan järkevää
lopputulosta pelkillä ilmaiskuilla. Saapas nähdä käytetäänkö maavoimia.
Kirjoitin jo päiviä sitten, että pienillä erikoisjoukkojen yksiköillä
olisi hyödyllistä käyttöä Iranissa. Epäilyttää kannattaako sinne viedä
suurempia maavoimien joukkoja.
Täysimittainen Venäjän brutaali hyökkäyssota
Ukrainaa vastaan on nyt kestänyt yli neljä vuotta – alkaen 24.2.2022.
Sodan piti olla ohitse muutamassa päivässä,
tapetaan Ukrainan vapailla vaaleilla valittu laillinen presidentti ja pistetään
venäjämielinen nukkehallitsija tilalle.
Se oli vähällä onnistua, sillä Zelenski
ei uskonut tietoja, että Venäjä hyökkää, eikä käskenyt
liikekannallepanoa ennen kuin Venäjä hyökkäsi. Onneksi osa Ukrainan armeijan
komentajista valmistautui ilman poliittisen johdon lupaa Venäjän hyökkäykseen
– esimerkiksi Kiovan lähellä olevalla Hostomelin lentokentällä. Siten Venäjä
sai tuotua kentälle vain pienehköt ensi-iskun joukot, mutta ei jo matkalla
olleita joukkoja lentokoneilla.
Valitettavasti etelässä ja idässä Venäjän
joukot pääsivät pidemmälle kuin pohjoisessa (Kiovan suunnalla). Surkea
tilanne on, että Venäjä sai haltuunsa Euroopan suurimman ydinvoimalan
Zaporizhjassa. Se ei tuota nyt sähköä, vaikka Ukraina tarvitsisi sähköä
kipeästi. Venäjä on tuhonnut tai ainakin vaurioittanut vakavasti lähes
kaikkea muuta sähkön ja lämmön tuotantoa Ukrainassa – paitsi
ydinvoimaloita.
Kun Venäjän armeija ei ole kyennyt saamaan
aikaan varsinaista läpimurtoa valtavista tappioistaan huolimatta, niin Venäjä
on keskittynyt aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa Ukrainan siviiliväestölle
– ukrainalaisille, ukrainalaisuudelle ja jopa Ukrainan historialle.
Venäjän ilmavoimat eivät uskalla lentää
Ukrainan laillisen hallituksen joukkojen hallussa olevalla alueella käytännöllisesti
katsoen ollenkaan. Ampuu vain ohjuksia ja heittää liitopommeja Venäjän
joukkojen hallussa olevilta alueita, ettei ammuttaisi alas.
Kyseessä on täsmälleen päinvastainen
tilanne kuin Iranissa. Israelin ja USA:n koneet lentävät vapaasti Iranin
ilmatilassa ja tuhoavat kaikkia kohteita, joita haluavat.
Ukraina tuhoaa myös syvällä Venäjän
alueella olevia tärkeitä sotilaskohteita ja myös sotataloudelle merkittäviä
kohteita omilla ohjuksillaan ja drooneillaan. Valitettavasti niitä ohjuksia ja
drooneja on tarpeeseen nähden aivan liian vähän.
Suomi on hankkimassa Israelista:
- ballististen ohjusten torjuntaan kykenevän
Daavidin linko ohjusjärjestelmän. Pahoin pelkään, että Suomi ei hanki
tarpeeksi ohjuksia järjestelmään.
- mm. Spike panssarintorjuntaohjuksia. Miten
lienee niidenkään määrä? Tuskin riittävä.
- pintatorjuntaohjusjärjestelmiä Gabriel 5
Merivoimien aluksiin ja kuorma-autoalustoille. Miten lienee niidenkään
ohjusten määrä? Luultavasti aivan liian vähän.
- jne. Puolustusvoimien
materiaalitoimittajana Israel on hyvin tärkeä.
Suomi on hankkimassa Yhdysvalloista:
- F-35 hävittäjät. Ensimmäinen on
toimitettu Suomelle koulutuskäyttöön jenkkilässä. Alustava operatiivinen
valmius on suunniteltu saavutettavan vuonna 2028. Oletettavasti F-35 on meille
paras hävittäjä.
- erilaiset aseet F-35 hävittäjiin.
Ilmasta-ilmaan ohjuksia. Ilmasta-maahan ohjuksia. Jne., jne. Pahoin pelkään,
että niitäkin ohjuksia hankitaan aivan liian vähän omiin varastoihin
Suomessa.
- erilaisia ohjuksia raskaisiin
raketinheittimiin. Taas sama pelko, aivan liian vähän Suomen omiin
varastoihin.
- jne. Puolustusvoimien
materiaalitoimittajana Yhdysvallat on hyvin tärkeä.
Mutta saadaanko niin paljon kuin tarvitaan
ja niin nopeasti kuin tarvitaan?
Jotakin hyvääkin
Onneksi Suomi on nyt sentään NATOn täysjäsen,
joten toivossa on hyvä elää, että liittolaiset toimittavat Suomelle lisää
kaikkea omista varastoista puuttuvaa.
Entäpä jos?
Suomikin tilaisi lisäksi Etelä-Koreasta
K239 Chunmoo pyöräalustaisia raskaita raketinheitinjärjestelmiä,
ohjuksineen, aivan kuten esimerkiksi Viro, Norja ja Puola.
Pyöräalustaisella ajoneuvolla huristaisi
paikasta a paikkaan b, suurella nopeudella kun tarvitaan painopisteen muutosta.
Ilman että tarvitaan haavoittuvaa lavettia.
Iranin sota ei ole päättynyt, sillä
USA ei ole käyttänyt Maavoimiaan – käytännössä USA on taas jättänyt
sodan kesken. Hormuzinsalmi on edelleen käytännössä kiinni. Polttoaineiden
hinnat ovat nousseet. USA:n ohjusvarastot ovat ”hälytysrajalla” mm.
Patriot-ilmatorjuntaohjusten ja Tomahawk risteilyohjusten osalta.
Ukrainan sota on jonkinlaisessa
pattitilanteessa. Ukrainan asema rintamalla on hieman parantunut ja Venäjän
asema hieman heikentynyt – mutta kummallakaan ei riitä voimaa tehdä syvää
läpimurtoa. Kunhan nahistellaan.
Suomen maanpuolustuksen suhteen
tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Noin kahdeksan F-35 hävittäjää on
USA:ssa koulutuskäytössä. Lapin lennosto on saanut ensimmäiset F-35 hävittäjät
Rovaniemelle. Erilaiset droonit ovat saaneet enemmän huomiota keskusteluissa.
Droonikoulutusta laajennetaan ja erilaisia kokeiluja tehdään.