Marx ennusti kommunismin voittoa 1800-luvun
lopussa, Lenin lupaili ihanan kommunismin toteutuvan kymmenestä viiteentoista
vuoteen kuluttua, Stalin aikanaan samoin kymmenestä viiteentoista vuoteen
kuluttua, Nikita Hrustsov kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Luvata on helppo,
mutta se ei toteudu milloinkaan.
Julkaisen erään erittäin valaisevan
keskustelun suomeksi. Toinen keskustelijoista on ukrainalainen Harkovin
Panssariakademian kadetti Vladimir Rezun (kirjoittaja) ja toinen Kenttätykistön
kadetti, joka saisi kolmen päivän kuluttua ylennyksen luutnantiksi. Molemmat
olivat kärsimässä ansaitsematonta rangaistusta Kiovan päävartiossa –
tarkemmin tyhjentämässä Kommunismi nimisen luksuskartanon paskakaivoa
omenapuiden lannoitteeksi. Tämä ”keskustelu” on käyty noin vuonna 1967
Venäjän miehittämänä olleessa Ukrainassa.
”Nuorukaista [kenttätykistön
upseeriksi valmistuva - jp]
piti auttaa. Kaksi ässää olin jo heittänyt tuloksetta: ei sotakoulun
lopettaminen, eikä pian tapahtuva vapautuminen päävartiosta tuottanut hänelle
minkäänlaista iloa. Minulle jäi kuitenkin jonkinlainen usko miten saisin
nostettua hänen mielialaansa paremmaksi. Päätin osoittaa mahdollisuudelle
valoisasta tulevaisuudesta, kommunismista!
-
Kuule sodanjumala!
-
Mikä on?
-
Tiedäthän, tykkimies, meillä on kyllä parhaillaan vaikeaa, vaan pian saapuu
aika, jossa alamme elämään sellaisissa oloissa kuten tässä paratiisissa,
kommunismin aikana. Se vasta on elämää! Eikö vaan?
-
Miten me elämme? Paskankantoraami kädessä?
-
Oi ei, enhän minä siitä, - olin murheissani hänen hengen karkeudesta.
-
Kerron sinulle, että tulee aika, jossa me elämme sellaisissa
paratiisipuutarhoissa, juuri ihmeellisissä linnoissa, joissa on uima-altaat,
ympärillä ikiaikainen korpi, omenapuutarhat. Vieläkin parempi olisi
kirsikkapuutarha. Kuuletko kuinka runollinen … Kirsikkapuutarha!!! Kuinka?
-
Typerä olet, vastasi hän väsyneesti, typerä, ja vielä panssarimies.
-
Miksi minä sitten typerä olen? – aloin vastustamaan. – Ei, lopeta nyt,
miksi minä olisin typerä?
-
Mutta kuka sitten sinun mielestäsi rupeaa kommunismissa elettäessä paskaa
kuskaamaan? Nyt hiljaa, alamme pääsemään perille.
Se kysymys, niin yksinkertainen ja esitetty
niin ivallisessa sävyssä, osui minuun kuten olisin saanut halolla päähän.
Aluksi se ei tuntunut suinkaan ratkaisemattomana, kuitenkin se kysymys oli elämässäni
ensimmäinen kysymys kommunismin suhteen, johon en löytänyt vastausta. Ennen
sitä kaikki oli ollut täysin selvää: jokainen tekee työtä, jota haluaa ja
niin paljon kuin haluaa – kykyjensä mukaan, mutta saa mitä haluaa ja niin
paljon kuin haluaa – tarpeidensa mukaisesti. Oli täysin selvää, jos joku
vaikkapa haluaa työskennellä metallurgina niin siitä vaan: työskentele
yhteiskunnan ja itsesi hyväksi, olethan tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen.
Jos haluat opettajaksi: siitä vaan, meillä jokainen työ on kunniakasta.
Haluat maanviljelijäksi: mikä voisi olla kunniakkaampaa kuin kasvattaa leipäviljaa.
Tai haluat ruveta diplomaatiksi: ole hyvä. Vaan kuka haluaisi touhuta likaviemäreiden
kanssa? Löytyykö tosiaankin joku, joka sanoo: kyllä, se on minun
kutsumusammattini, enempään en pysty. Utopian saarella sitä tekivät pidätetyt,
kuten me tässä. Vaan kommunismin aikana ei ole rikollisia eikä vankiloita,
samoin ei ole päävartioita, eikä pidätettyjä, sillä ei ole perustetta
suorittaa rikoksia – kaiken saa ilmaiseksi. Ota mitä haluat – se ei ole
rikos, vaan tarve ja kaikki alkavat kuluttamaan tarpeidensa mukaisesti, se on
kommunismin perusajatus. -- --
-- -- Nytkään ei ole sellaisia koneita,
siten kommunismi on myös nyt mahdotonta, eikö vain? Ja kun koneita ei ole, pitää
jonkun vieraan tonkia paskaa, vaan se, anteeksi vaan, ei ole mikään
kommunismi. Oletetaan, että joskus luodaan sellaiset koneet, vaan jonkun pitää
niitä koneita säätää ja korjata, sekään ei ole luultavasti erityisen
miellyttävää työtä. Onko jollakulla tosiaan tarve pelkästään sellaista
työtä tehdä? Oletko tosiaankin Marxin puolella työnjakamisen teoriassaan vai
etkö sinä ole marksisti?
- Marksisti, maiskutin minä.”[i]
” – Kuule, tykkimies, mitä sinä
arvelet, eikö kommunismia sitten tulekaan?
Hän jopa pysähtyi, ollessaan kuohuksissaan
minun tietämättömyydestäni.
- Ei tietenkään!
- Mutta miksi sitten? Sinä olet hävittämätön
kapinallinen! Neuvostovastainen! – Minä heitin raskaan paskaraamin maahan,
haiseva velli valui pitkin kirkkaanvalkoista lunta ja graniittipolkua.
- P-kele, mitä sinä nyt teit! sylki
tykkimies täydestä sydämestä. Nyt saamme viisi vuorokautta lisää. -- --
Siksi ei tule, että sitä samaa kommunismia
eivät tarvitse meidän puolue eikä sen leninistinen Keskuskomitea.
- Valehtelet, kapinallinen!!! -- --
- Kuvittele nyt, että kommunismi on valmis
huomenna aamulla.
- Se on mahdotonta, keskeytin hänet, -
Aluksi pitää rakentaa materiaaliteknillinen perusta.
- Vaan sinä kuvittele, että vuosi 1980 on
saapunut ja puolue on, kuten lupasi, sen perustan rakentanut. Mitä saa
tavallinen lääninkomitean sihteeri siltä kommunismilta? No? Tarpeeksi
kaviaaria? Vaan hänellä on sitä tarpeeksi nytkin. Auton? Mutta hänellä on
kaksi Volgaa virka-ajoihin ja vielä yksi henkilökohtainen varalla. Lääkintäpalvelut?
Hänellä on nytkin kaikki ulkomaiset lääkkeet. Elintarvikkeet? Naisia?
Huvila? Kaikki se hänellä on jo olemassa. Siten meidän rakas kaikkein
surkeimman lääninkomitean sihteeri ei hyödy kommunismista mitään. Mutta mitä
hän voi menettää? Kaiken. Parhaillaan hän paistattaa suurta vatsaansa
parhaissa Mustanmeren kylpylöissä, kommunismin ajalla kaikki ovat
tasa-arvoisia kuten saunassa ja sillä rannalla heille ei enää riitä
paikkoja. -- -- Kommunismin aikana hän menettää kaiken: huvilan, henkilökohtaisen
lääkärin, palvelijat, turvamiesgorillat.”[ii]
Jos ollaan tasa-arvoisia niin kulkevatko
kaikki samanlaisissa vaatteissa. Kiinassa kokeiltiin sellaistakin.
”Mutta mitä meillä tapahtuu
kommunismissa? Jääkö muoti vaiko ei? Jos muotia ei tule, niin kulkevatko
kaikki vankien toppavaatteissa? Puolueen mielestä ei. Vaan miten me pystyisimme
varustamaan kaikki muodinmukaisilla vaatteilla, kun vaatteet ovat ilmaisia ja
jokainen ottaa niin paljon kuin haluaa? Mistä saisimme kaikkia naisia varten
tarpeeksi kettuturkkeja ja näätäturkkeja? Esimerkiksi Jakubovskin [Kiovan
sotilaspiirin komentaja, armeijankenraali -jp] vaimo vaihtaa joka päivä
soopeliturkkeja. Jos huomenna olisi kommunismi, miten saisit lypsäjä
Marusjalle tehtyä selväksi, että hänen asemansa yhteiskunnassa on vähemmän
arvokas? Marusja on nuori, anna hänellekin soopelinnahkoja, kultaa ja
timantteja. Luuletko, että harppu Jakubovski luovuttaa omat timantit ja
turkikset taistelutta? Juuri siksi he eivät halua, että huomenna tulisi
kommunismi, ja koko luku.”[iii]
Paratiisimaisessa kartanossa Kommunismi asui
armeijankenraali Jakubovskin vaimo ja hän (vaimo) tuomitsi panssarikadetti
Rezunille (Viktor Suvorov) ja kenttätykistöluutnantille viisi päivää lisää
päävartioarestia paskakuorman kaatamisesta väärään paikkaan.