Karjalan suurtaistelut Vapaussodassa
Tomas Ries Luja Tahto: ”Kaakossa toinen venäläisistä ja punakaartilaisista koostuva 10 000 miehen joukko hyökkäsi Vuoksen rannalla olevia Karjalan suojeluskuntien asemia vastaan. Tätä hyökkäystä vahvennettiin Pietarista lähetetyillä vakinaisen armeijan joukoilla, aseilla ja tarvikkeilla. Nämä taistelut kestivät kauemmin, mutta valkoiset pysyivät asemissaan, vaikka heidän vahvuutensa oli vain 2 000 miestä eikä heidän avukseen voitu irrottaa reservejä painopistesuunnasta. Punaisten oli pakko lopettaa hyökkäys 11.3.”[i]Mannerheim: "Ne voimat, jotka nyt koottiin Karjalaan, olivat oloihimme katsoen huomattavan suuret. Jääkärijoukkoja oli kuusi jalkaväkirykmenttiä, yksi tykistöprikaati ja yksi ratsurykmentti, ja suojeluskuntajoukkoja kuusi rykmenttiä. Armeijan kahdeksastatoista jalkaväkirykmentistä oli mukana kaksitoista, ja offensiivia varten varattujen voimien kokonaisvahvuus oli n. 24 000 miestä ja 41 tykkiä. Karjalaisten sitkeyttä saimme kiittää siitä, että joukkojen keskitys voitiin suorittaa Vuoksen oikealla rannalla; jos sillanpäät olisi menetetty ja puolustus vedetty yli joen, joka nyt oli jäätön, olisi offensiivin lähtöasema ollut erittäin epäedullinen. -- Lyötyään Kivennavan pohjoispuolella olevat punakaartilais- ja venäläisosastot ryhmä Ausfeld 21. huhtikuuta valtasi tämän tärkeän tiesolmun. Eteneminen jatkui seuraavana päivänä leveällä rintamalla. Rautatielinja saavutettiin 23. päivänä. Siellä vihollinen varsinkin Raivolan suunnalla teki vimmattua vastarintaa, joka murtui vasta kahdentoista tunnin kuluttua, ja asema ja sen vieressä oleva silta miehitettiin. Idempänä, Kuokkalan suunnalla, sekaantuivat rajan takaa tulleet venäläisjoukot taisteluun, kuten oli odotettukin. 24. huhtikuuta, jolloin vallattiin Uusikirkko ja Terijoki, oli 40 kilometriä rataa meikäläisten käsissä."[ii]