Jenkkiprofessorilta erinomainen kuvaus Suomen tilanteesta Välirauhan aikana

Imperialistisen Venäjän epäonnistuttua koko Suomen valloituksessa Talvisodan avulla alkoi Välirauhan aika, kunnes Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota.

Professori Earl Ziemke:

”Talvisota 1939-1940 jätti Suomen itsenäiseksi, mutta hoippumaan kuilun partaalle. Sen talouden, jota sota oli jo järkyttänyt, oli kestettävä 400 000 siirtolaisen paine Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta. Strategisesti rauhansopimus loi edulliset olosuhteet Neuvostoliiton uudelle hyökkäykselle. Etelässä raja työntyi luoteeseen, pois Karjalan kannakselta ja Laatokalta, jossa suomalaisten oli onnistunut tehdä lujinta vastarintaa. Sallan haltuun saaminen ympäristöineen antoi Neuvostoliitolle ponnahduslaudan Suomen »vyötärön» katkaisuun hyökkäyksellä Pohjanlahden perukkaan; rata, joka Suomen oli pakko rakentaa rauhanehtojen mukaisesti Kemijärveltä Sallaan (Kuolajärvelle) – kun taas Neuvostoliitto täydensi rataa yhdistämällä sen Kantalahteen Muurmannin radan varteen –, tulisi helpottamaan joko Neuvostoliiton sotilaallisia operaatioita tai taloudellista hivuttautumista Pohjois-Suomeen. Pohjoisessa mahdollistutti Kalastajasaarennon länsiosan haltuun saaminen Petsamon väylän täydellisen valvonnan, samalla kun Hangon luovuttaminen Neuvostoliitolle antoi sille etelässä laivastotukikohdan ja lujan jalansijan mantereella Suomen sydämessä Helsingin länsipuolella.

Saksalaisten suorittama Norjan miehitys täydensi Suomen fyysisen eristämisen ja teki lopun sellaisistakin vaatimattomista länsivaltojen väliintulon mahdollisuuksista, jotka olivat olemassa Talvisodan aikana, ja myös Ranskan luhistuminen toi mukanaan poliittisen eristäytymisen, koska se teki Saksasta mannermaan hallitsevan suurvallan ja Isosta-Britanniasta Stalinin suosion kosiskelijan.

Kesäkuussa 1940, liittolaisten kärsiessä tappiot Norjassa ja Ranskassa, Neuvostoliitto ryhtyi keräilemään osuuttaan sotasaaliista, miehitti Liettuan, Latvian ja Eestin ja alkoi uudelleen painostaa Suomea.”[i]