Englannin ja Suomen välinen sota

Täydennetty 25.5.2006, 7.10.2006, 23.3.2007, 3.8.2007, 11.10.2007, 15.4.2010 Juhani Putkinen

Toisen Maailmansodan kummallisuuksiin kuuluu, että demokraattisen Englannin ja demokraattisen Suomen välillä vallitsi sotatila sen jälkeen kun Englanti julisti sodan Suomelle 6.12.1941. Katsotaanpa mistä siinä oikein oli kysymys.

Vielä Talvisodan aikana Englanti oli avustanut Suomea Venäjän hyökkäystä vastaan ja tarjoutunut jopa lähettämään joukkojaan Suomen avuksi, jos Suomi esittää virallisen avunpyynnön.

Välirauhan aikana Suomen ulkomaankauppa muiden kuin Saksan (satelliitteineen) kanssa oli lähes mahdotonta, sillä Petsamossa olevan henkireikämme laivaukset olivat Englannin myöntämien navycertien varassa. Suomen oli anottava Englannilta lupa jokaisen tavaraerän rahtaukseen. Viimein Englanti lopetti myös navycertien myöntämisen, jolloin Suomelle jäi käytännössä ainoaksi ulkomaankauppakumppaniksi Venäjän liittolainen Saksa, joka oli Talvisodan aikana estänyt vapaaehtoisten ja materiaalin kuljetukset alueensa kautta Suomeen (vaikka YK:n edeltäjä Kansainliitto oli erottanut Venäjän jäsenyydestään ja kehottanut auttamaan Suomea  puolustautumaan hyökkäystä vastaan). Englanti ja Venäjä pakottivat Suomen riippuvuuteen Saksasta.

Toisen Maailmansodan alkuvaiheessa Englanti julisti sodan Saksalle. Myöhemmin Saksa hyökkäsi Venäjälle pari viikkoa ennen kuin Venäjä olisi hyökännyt länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin. Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05 alkaen aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan.

Koska Venäjä oli itse valmistautunut hyökkäämään länteen, eikä sen joukot olleet valmistautuneet puolustukseen (Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjälle), niin Venäjä kärsi sodan alkuvaiheessa suunnattomia tappioita Saksalle.

Toisaalta kun Venäjä oli aloittanut Jatkosodan Suomea vastaan, niin Suomi lähti sitten ottamaan takaisin Venäjän Suomelta Talvisodan yhteydessä ryöstämät alueensa.

Suomen ja Venäjän välinen Jatkosota oli erillissota.

Englanti ja USA toimittivat Venäjälle valtavaa materiaaliapua ja Englanti lähetti myös sotilaslentokoneitaan miehistöineen auttamaan Venäjän taistelua Saksaa vastaan.

Venäjä vaati useaan otteeseen Englantia julistamaan sodan Suomelle.

Englannin pääministeri Winston Churchill lähetti marsalkka Mannerheimille henkilökohtaisen, yksityisen ja salaisen kirjeen, jossa hän pahoitteli, että Englanti joutuu piakkoin julistamaan Suomelle sodan. Kirjettä säilytetään Englannin Imperial War Museumissa [i]:

 

Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.1941 Englanti sitten Stalinin mieliksi julisti Suomelle sodan.

Onneksi tämä sodanjulistus ei johtanut varsinaisiin sotatoimiin näiden kahden demokraattisen valtion välillä. Englanti tosin pommitti kerran Petsamon Liinahamaria saamatta aikaan suurempia vahinkoja.

Merkittävintä tässä "sodassa" olikin se, että kun Suomi sitten aikanaan oli tekemässä rauhaa vihollisensa Venäjän kanssa, niin rauhansopimuksen allekirjoittajia oli Venäjän lisäksi Englanti ja liuta sen "alusmaita".

Kannattaa tässä yhteydessä korostaa erikseen, että USA ei suostunut julistamaan sotaa Suomelle, vaikka Venäjä vaati sitäkin.

Englannin apu Suomelle Talvisodassa

Englannin pääministeri Chamberlainin ilmoitus parlamentille Suomelle toimitetusta avusta Talvisodassa:[ii]

Lentokoneita

101

Tykkejä

114

Tykistön laukauksia

185 000

Miinoja

400

Käsikranaatteja

50 000

Viestivälineitä

800

Panssarintorjuntamiinoja

60 000

Takkeja ja univormuja, kumpaakin

100 000

Ambulansseja

48

Todisteita kirjeenvaihdosta

Koska on esitetty epäilyksiä, ettei kyseistä kirjettä lähetetty, niin kopioin tähän sekä osan kirjeestä, että marsalkka Mannerheimin vastauksesta kyseiseen kirjeeseen:

"Pääministeri Churchill Sotamarsalkka Mannerheimille.

Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.

Olen suuresti pahoillani siitä minkä näen olevan odotettavissa, nimittäin että meidän lojaalisuudesta liittolaistamme Venäjää (huom! Venäjää - EI NL - jp) kohtaan on pakko jo muutaman päivän kuluttua julistaa Suomelle sota. -- Muistaen mieluisat keskustelumme ja viime sotaa koskevan kirjeenvaihtomme tunnen tarvetta lähettää Teille tämän puhtaasti henkilökohtaisen ja yksityisen viestin -- 29. marraskuuta 1941."[iii]

Mannerheim myös vastasi Churchillille (lähetettiin 2.12.1941):

"Sotamarsalkka Mannerheim Pääministeri Churchillille.

Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.

Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin. -- Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941." [iv]

Lisää todisteita

Kyseisen Churchillin ja Mannerheimin välisen salaisen kirjeenvaihdon todistaa myös professori Tuomo Polvinen tutkimuksessaan Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 128. Edellisellä sivulla Polvinen kertoo Maiskin (Venäjän suurlähettiläs Lontoossa) ilmoittaneen sen, ettei Englanti julistanut sotaa Suomelle olevan Englannin ja Venäjän välisistä ongelmista se, joka on loukannut Stalinia eniten.

Todettakoon tässä edelleen, että presidentti Risto Ryti mainitsee tämän samaisen Churchillin ja Mannerheimin välisen kirjeenvaihdon omissa päiväkirjoissaan päivämäärällä 6.12.41. Ryti kertoi kyseisestä kirjeenvaihdosta myös J. K. Paasikivelle 20.12.41. Nämä molemmat asiat käyvät ilmi Ohto Mannisen ja Kauko Rumpusen toimittamasta kirjasta Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 sivulta 162.

Ja Väinö Tanner kirjassaan Suomen tie rauhaan 1943-44 sivu 24: "Waldenin toivomuksesta liitin kirjeen mukaan vielä jäljennökset Churchillin ja Mannerheimin välisestä kirjeenvaihdosta, joka oli tapahtunut juuri ennen Englannin Suomelle antamaa sodanjulistusta. Niistä piti käydä selville, että Englannin sodanjulistus oli aiheutunut yksinomaan väärinkäsityksestä.

Kun meillä ei ollut mitään suoraa yhteyttä Englantiin, lähetin kirjeen Ruotsin Helsingin lähettilään Beck-Friisin kuriiripostissa ministeri Güntherille pyytäen häntä hyväntahtoisesti toimittamaan sen Lontooseen." Tanner yritti saada aikaan tämän "paperisodan" rauhan Englannin ja Suomen välille.

Tohtori Markku Ruotsilan tutkimus

Tohtori Ruotsilan tutkimuksessa Churchill ja Suomi todetaan mm. että:

1. Churchill ja Mannerheim olivat molemmat antikommunisteja sekä, että Churchill arvosti Mannerheimia sekä Suomen taistelua kommunistista Venäjää vastaan korkealle jo Suomen Vapaussodan ajalta. Churchillin mielestä kommunismi oli aatteellista »ruttoa» ja »syöpäläisparvia» - Mannerheim oli puolestaan Suomen pelastaja;[v]

2. Churchill oli toiminut Suomen avustamisen (materiaalinen ja joukot) hyväksi Talvisodan aikana. Churchill oli jopa valmis ottamaan riskin siitä, että Iso-Britannia voisi joutua sotaan Venäjää vastaan Suomen auttamisen vuoksi;[vi]

3. Venäjä vaati toistuvasti Churchillia julistamaan sodan Suomelle, mutta Churchill vastusti;[vii]

4. Churchill piti sodanjulistusta Suomelle vahingollisena ja typeränä tekona;[viii]

5. Churchillin edellämainitusta pahoitteluviestistä Mannerheimille ja Mannerheimin vastauksesta Churchillille - vahvistaa sen mitä Mannerheim kertoi viesteistä muistelmissaan; (Ruotsila antaa arkistoviitteet englantilaisiin arkistoihin)[ix]

6. Churchill jo tehdystä sodanjulistuksesta: »Ainoa peruste sille oli, että se oli välttämätöntä Neuvostoliiton hallituksen tyydyttämiseksi» -- »historiallinen virhe».

Ministeri Max Jakobson

Max Jakobson kirjoittaa kirjassaan Väkivallan vuodet (1999) sivulla 402: Jatkosodan aikana Suomen politiikan pyrkimyksenä oli ollut Suomen ja Venäjän välisen selkkauksen paikallistaminen erillissotateesin perusteella, kun taas Venäjä oli pyrkinyt sen kansainvälistämiseen ja onnistunutkin taivuttamaan Englannin hallituksen julistamaan Suomelle sodan. Mutta kun ruvettiin tekemään rauhaa, Venäjä omaksui sen kannan, että kysymys oli Suomen ja Venäjän välisestä kahdenkeskisestä asiasta, kun taas Suomi kohdisti katseensa liittoutuneiden valtojen laajempaan piiriin.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] Lasse Lehtinen, Sodankäyntiä sanoin ja kuvin, 2006, sivu 117

[ii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 56

[iii] G.Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 366

[iv] G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 367

[v] Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi, sivu 39

[vi] Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi, sivut 115-117

[vii] Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi, sivut 168-170

[viii] Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi, sivu 170

[ix] Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi, sivut 170-171

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter